Lapsen oppimisvaikeudet - kokemuksia?
Meillä on yläasteelle juuri siirtynyt 12-vuotias poika. Alakoulun loppua kohden alkoi näkyä vaikeuksia. Keskiarvo tippui, koeosaaminen oli lukemisesta huolimatta korkeintaan tyydyttävän tasoista. Tuntui että mitään ei jäänyt päähän, vaikka asioita opeteltiin kotonakin vanhempien kanssa.
Yläasteelle tultu nyt. Ekat kokeet tulossa ja olen kuulustellut + tehnyt harjoituskokeita. Ei tunnu oikein tajuavan keskeisiä asioita, vaikka on ollut kaikilla tunneilla, tehnyt läksyt ja nyt vielä kerrannut koetta varten. Huolimattomuusvirheitä on koko ajan. Kielen kokeessa ei ymmärrä esim. että verbit pitäisi taivuttaa. Jne.
Alakoulun ope ei ollut huolissaan, mitä todella ihmettelin. Minusta pojalla on aivan selviä oppimisvaikeuksia. Ehdottomasti pitäisi selvittää onko takana jotain jolle voi tehdä jotain, esim. keskittymisvaikeus, lukihäiriö tms. ja mitä näitä on. Toinen vaihtoehto on että poika on vain vähän tyhmä, näin suoraan sanottuna, ei lukupäätä, jos kauniimmin sanoo. Ja sille ei kai suoranaisesti voi tehdä mitään, silloin pitää vain työskennellä ja harjoitella kovemmin oppiakseen.
Alakoulussa poika ei pyynnöistä huolimatta saanut edes tukiopetusta kuin tyyliin yhden kerran. Kutosella oli mahdollista osallistua ryhmätukiopetukseen, mutta poika ei käynyt siellä kuin pari kertaa ja loput oli pois tai lintsasi (väitti menevänsä tukariin, mutta pelasikin kännykällä koulun lähellä tukaritunnin ajan).
Hirveän painostuksen jälkeen sain koulupsykologin tekemään pojalle peruskognitiiviset testit. Ainakin sillä hetkellä pojan oppimiskyky/osaaminen oli aika paljon keskiarvoa alhaisempi. Tosin poika on joulukuussa syntynyt ja häntä verrataan noissakin testeissä aiemmin samana vuonna syntyneisiin tyttöihin (ja poikiin), joten on ymmärrettävää, että pärjää suhteessa huonommin.
Kommentit (20)
Eipä nykyään ole varaa tukea kuin ne graaveimmat vaikeudet, tyyliin ei opi numeroita, alla 10 yhteenlaskuja ja lukeminen ja kirjoittaminen takkuaa todella.
Ja jos pojalla on motivaatiota noin paljon kuin tukkariesimerkistä näkyy, on ihan yhtä tyhjän kanssa opettaa kotona ja koulussa.
Toisaalta on vähän hämmentävää, ettei alakoulussa olisi ollut isoja ongelmia, jos kognitiivinen taso on noin matala.
Meillä sama kokemus. Esim kielten sanojen opettelu ihan mahdotonta hommaa. Ala-asteella lapsi sai vielä jonkin verran tukea erityisopettajalta, ylä-asteella ei pyynnöstä huolimatta mitään. Koska oppiminen oli vaikeaa, se ei motivoinut ja koska ei ollut motivaatiota, ei saanut tukea. Oppimiskykytesteissä ei mitään erityisen hälyyttävää.
Ylä-aste meni penkin alla. Onneksi pääsi edes amikseen.
Pyydä koulunne erityisopettajaa tekemään hänelle perustestit. Niistä saa vinkkiä, mikä voisi olla ongelmana. Kuulostaa lukivaikeudelta tai hahmotuksen ongelmilta.
Harmi, ettei alakoulussa puututtu asiaan. Lapsesi olisi ehdottomasti tarvinnut kuntoutusta ja tukea, jotta yläkouluun siirryttäessä ei olisi ongelmia.
Noista kognitiivisista testeistä. Eräs tuttu poika teki nuo testit alakoulussa ja ne menivät tosi huonosti. Tulos hämmensi, koska poika vaikutti aivan normaalilta suorituskyvyiltään tavallisessa elämässä. Mutta koulumenestys oli ollut vaihtelevaa, osin huonoa. Taustalta paljastui lukivaikeus ja muitakin hahmotushäiröitä. Tuollaisessa tilanteessa varmasti alisuoriutuu kognitiivisissa testeissä, ei edes jaksa yrittää. - ei ap
Meillä samanikäisen pojan oppiminen on juuri tuollaista, pienempänä on kertaalleen testattu ja lieviä oppimisen vaikeuksia on useammallakin eri alueella. Läksyjä katsellaan yhdessä ja kokeisiin luku on lähinnä keskustelevaa, eikä tenttaavaa, saa nähdä miten yläkoulu nyt menee.
Lapsillanne olisi oikeus saada kuntoutusta. Ei riitä, että selviää koulusta jotenkin, kun elämästäkin pitää selvitä! Työelämän vaatimukset kasvavat koko ajan ja oppimisvaikeuksista on merkittävää haittaa sielläkin.
No jos peruskognitiivinen taso on alhainen, niin senhän pitäisi johtaa johonkin tukitoimien arvioinnin tarpeeseen. Onko näin tapahtunut? Onko lapsella HOJKS? Pyydä tapaaminen, jossa koulupsykologi, sinä, erityisopettaja. Lapsen oppimisen tukemiseen tehtävä suunnitelma
Älä anna tehdä hoijksia. Se ei köytönnössä oikeasti tarkoita lapsen oppimisen tukemista, vaan päätöstä siitä, että opetetaan vähän vähemmän. Ts se on yläkoulussa köytönnsösä aina oppimäärän yksilöllistäminen ja sitä ei saa tehdä, jos pystyy edes siihen normaaliin vitoseen! Lopputulos on lapselle tuhoisa, koska käytännössä estää jatkokououtuksen muualla kuin erityislaitoksissa.
Lapsellesi on tehty psykologin tutkimukset. Tuolloin yleensä aina tsekataan myös keskittymisasiat ja mahdollinen lukihäiriö eli jos näistä ei ole mainintaa, niitä ei todennäköisesti ole. Sanot, että taitotaso jäi keskiarvosta - no siinä on syy oppimisen hankaluuksiin. Lapsellesi on tarjottu tukea, mutta hän on siitä kieltäytynyt. Alakoulun aikana toki olisi ehkä kannattanut hieman vähentää oppisisältöjä, jotta hänelle olisi tullut tunne onnistumisesta.
Kaikissa kunnissa ei ole mahdollisuutta koulun ulkopuoliseen kuntoutukseen. Ja jos sellaista on tarjolla, sen kriteerit voivat olla sellaiset, ettei lapsellasi ole ne täyttyneet. KELA:n kuntoutukseen pitää olla todella isoja pulmia. Mutta hei, vieläkään ei ole myöhäistä. Useimmilla isommilla paikkakunnilla on tarjolla kuntoutusta. Se vain täytyy itse maksaa. Otapa selvää näistä. Se auttaa enemmän kuin opettajien syyllistäminen jälkikäteen.
Itse liputan Jopo-luokan puolesta, lapsi saa normaalin todistuksen, normaalilla oppimäärällä. Oppimistuloksiin päästään vain vähän eri tavoin kuin isossa luokassa, perinteisillä metodeilla. Ei estä jatkokoulutusta myöskään.
Pyydä lähete oikein kunnon neuropsykologisiin testeihin. Ne kestää päiviä, ei voi erityisopettaja tehdä. Sieltä saa paitsi täsmällisempää diagnoosia ongelmien laadusta myös vinkkejä siitä millä tavoin juuri sinun lastasi voisi auttaa.
Vierailija kirjoitti:
Pyydä lähete oikein kunnon neuropsykologisiin testeihin. Ne kestää päiviä, ei voi erityisopettaja tehdä. Sieltä saa paitsi täsmällisempää diagnoosia ongelmien laadusta myös vinkkejä siitä millä tavoin juuri sinun lastasi voisi auttaa.
Jos itse maksaa neuropsykologin testit, niin ollos hyvä vaan. Mutta jos koulupsykologi on tutkinut lapsen eikä ole todennut jatkotutkimuksen tarvetta, minusta on aika järjetöntä tällaista ehdottaa yhteiskunnan kustantamana. Jos ap:n lapsella taitotaso on alle keskiarvon (mutta ei kehitysvammainen), se neuropsykologin tutkimus ei ole mitenkään perusteltu.
OT: itse totesin just joku kerta tyttäreltäni historiankokeeseen kyseltäessä, että ei mikään ihme että itsellä on ollu esim historian arvosana 5-7 ylä-ja ala-asteella. En ole koskaan ollut hyvä muistamaan yksityiskohtia. Ja mielestäni esim. 12 vuotiaan on todella vaikea hahmottaa syy-ja seuraussuhreita esim. Euroopan historiassa. Aikuisena siis ymmärrän tapahtumien kulun kokonaisvaltaisesti ja siksi helpompi muistaa myös yksityiskohtaisemmin mitä tapahtui missäkin. Mutta mulla 12-vuotiaana oppiminen on tapahtunut lähes ainoastaan muistamalla yksityiskohtia...ja minä en niitä oo kyllä silloin oppinut, kun päässä on pyöriny kaikki muu lasta kiinnostava :) ikinä ei oo mulla todettu häiriöitä missään ja nykyään 30-vuotiaana on yleissivistys kyllä ihan hyvällä tasolla, kun on jo sitä kiinostusta....että ei se aina tarvi olla joku häiriö, oppiminen tapahtuu vain erilailla ja jos ei kiinnosta, niin ei kiinnosta. Ilman motivaatiota ei oppi kaikilla päähän mene. Paitsi nyt kyllä aloin miettimään että onkohan mulla sittenkin ollut joku häiriö :D
Kysyn vaan että jos itse llet vuosia jo asian tiennyt, niin mikset ole tehnyt mitään.
Täysin puppua tuo ettei hojks takia saa jatkopaikkaa.
Kyllä saa!
Vierailija kirjoitti:
Tosin poika on joulukuussa syntynyt ja häntä verrataan noissakin testeissä aiemmin samana vuonna syntyneisiin tyttöihin (ja poikiin), joten on ymmärrettävää, että pärjää suhteessa huonommin.
Itse asiassa niissä lasten peruskognitiivisissa testeissä (WISC / WPPSI) verrataan nimenomaan siihen oman ikäiseen vertailuaineistoon. Eli jos poika sai huonot pisteet, plus tämän lisäksi on vielä loppuvuoden lapsi, niin silloinhan taidot raahaa todella paljon jäljessä verrattuna luokkatovereihin.
🇺🇦🇮🇱
Aika harva loppuken lopuksi oppii kunnolla 'hauki on kala'-tyyppisellä lukemisella. Toiset oppii paremmin piirtämällä, toinen kirjoittamalla, kolmas selittämällä asioita ääneen jne.
Sanalistojen yms oppimiden tueksi voi kehitellö erilaisia muistin apuja esim sijoita kukin sana mielessäsi tiettyyn paikkaan luokassa. Voit varmasti itse lukea näistä enemmän kunnolet innokas lastasi tukemaan, kirjastosta löytynee opuksia.
Kielten oppimiseen auttaa esim se että katsot englannikileistä ohjelmaa englanninkieliset tekstit päällä mutta nykynuoret ei taida kauheesti töllöä katsella. Itse luin aikanaan paljon sarjakuvia englanniksi ja ruotsiksi(kirjastosta) jos aihe on mieleinen niin jaksaa lukea vieraallakin kielellä.