Avautuminen anopista
Anoppini on kieroin ja kaksinaamaisin ihminen mitä maa päällään kantaa. Hän varastaa, valehtelee ja mustamaalaa minua mieheni suvulle ja jossei saa tahtoaan läpi heittäytyy marttyyriksi (kaikkensa on pojalleen antanut ja niin vaan hänet hylätään...!!).. Lisäksi on järkyttävän kateellinen kaikesta (uudesta asunnosta, siitä että olen nuori ja että meillä on koko elämä edessä, lapset ja asunnot sun muut). Mikä saa ihmisen katkeroitumaan ja puuttumaan toisten asioihin näin? Kertooko kiusanteko ja kontrollintarve heikosta itsetunnosta tai kateellisuudesta?
En itsekään ole täydellinen ihminen mutta kiinnitän kyllä enemmän huomiota omaan elämääni kuin muiden ja niin sen kuuluisi mennäkin. Jos anoppi muuttaa miehensä kanssa uuteen asuntoon tai saa onnistumisia elämässä en tunne tarvetta vähätellä sitä tai vääntää siitä jotain negatiivista.
Auta armias kun saan lapsia, tuo juoppo ei tule sitä päivääkään hoitamaan. Se että hän on kasvattanut omat lapsensa pubeissa ei tarkoita että se kohtalo tulisi minun lapsilleni. Kiitos kun sain avautua, tuli tarpeeseen. :D
Kommentit (2)
No sentään nuo kaikki asiat ovat aika sellaisia näkyviä asioita, eli alkoholismi ja teidän haukkuminen muille. Tarkoitan siis, että muutkin näkevät miksi välillänne vallitsee epäluottamus, ja aikanaan kun lapsia tulee niin jokainen normaaliälyinen ihminen ymmärtää miksi niitä ei anopille päästetä hoitoon, eikä muutenkaan hänen "vaikutusvallassaan" pidetä.
Raskaampaa se olisi, jos olisi vielä ympäristön paine viedä niitä lapsia sinne anoppilaan, eikä olisi sellaisia näkyviä syitä miksi ei luoteta toisen lastenhoitotaitoihin. Siinä käy oikeasti helposti niin, että koko suku vs miniä.
Mutta tsemppiä! Yrittäkää jättää omaan arvoonsa koko ihminen. Vaikeaa on, mutta hyvä että mietit jo nyt sellaisiakin asioita kuten lasten syntymä. Aika moni ei mieti etukäteen, ja sitten jäädäänkin mummon kynnysmatoksi, äiti alennetaan arvossa alemmas, kun tuore pienen vauvan äiti ei kykene puolustamaan omaa ja vauvan tilaa. On näitä nähty!
Välit voi laittaa poikki. Niin mä tein ennen kuin ensimmäinen lapseni syntyi. Koskaan ei nähnyt niitä. En kadu.
Minusta oli tärkeämpää pitää lapset suojassa moiselta tapaukselta.