Voimaannuin huomaamattani

Olin vielä muutama vuosi sitten sellainen nainen, joka ei pysty olemaan hetkeäkään ilman parisuhdetta. Erosin silloisesta poikaystävästäni, kuvittelin hänen olevan minulle se oikea, ja kärvistelin hetken yksin. Aloitin laastarisuhteen, joka kesti vuoden. Pääsemme lähelle nykyhetkeä.

Ja nyt ette sitten dissaa yhtään.

Olen ollut nyt puolitoista vuotta sinkkuna. Asun yksin koirani kanssa, ja todellakin kaipaan ihmistä, jonka kanssa voisi tehdä ruuan, käydä saunassa, katsoa televisiosta vaikka Salkkarit ja mennä yhdessä nukkumaan. Mutta! Tämä puolitoistavuotinen on saanut minut huomaamaan, että selviän kyllä yksinkin. Olen kasvanut ihmisenä paljon, kun en ole purkanut kaikkea luovaa energiaani toisesta ihmisestä huolehtimiseen. Tuntuu, että olen nyt vasta todella löytämässä itseni. Olen kasvanut ihmisenä, ystävänä ja naisena kilometrikaupalla. Seksistäkin olen oppinut nauttimaan ihan eri tavalla.

Toki olen deittaillutkin tänä aikana jonkin verran, mutta nyt kun minulla ei ole enää sitä kumisevaa tyhjyyden tunnetta ja epävarmuutta omasta itsestäni, en enää etsi vain seuraavaa emoalusta johon tarrautua. Onkin muuten aivan helvetin vaikeaa löytää ihminen, joka jakaisi minun arvoni, elämänasenteeni ja tulevaisuudensuunnitelmani. Mutta enää ei pelota!

nimim. Kaija Koon biisit on totta vm. -88