Välttelevätkö psykologit vapaa-ajallaan mielenterveysongelmaisia ihmisiä tai muuta, mikä tuo työasiat mieleen?

Tulipa mieleen tällainenkin kysymys. Eli ovatko muut koskaan huomanneet, että psykologi suhtautuisi vapaa-ajalla jotenkin viileämmin sellaisiin asioihin, jotka liittyvät heidän työhönsä? Ymmärrettävää toki, että he saavat näistä asioista tarpeekseen töissä ja haluavat vapaa-ajalla keskittyä muuhun, mutta toisaalta voi vaikuttaa töykeältäkin, jos psykologi esim. välttelee selvästi joitakin ihmisiä.