Uudelle uralle aikuisena?
Olen jo 34-vuotias ja mietin, kannattaisiko vielä kouluttautua. Palkkani on tällä hetkellä 2 300 €. Asun Helsingissä, missä tuolla palkalla tulee toimeen, mutta mukavamminkin voisin elää. Mieheni on apurahatutkija ja hänen ansionsa vaihtelevat melkoisesti. Unelmissa olisi oma pieni asunto mukavalta alueelta. Tämän toteutumiseen vaadittaisiin, että palkkani olisi reilusti isompi kuin nyt. Minulla on säästöjä ja pystyisin kyllä tulemaan toimeen opiskelujen ajan, jos keksisin mielenkiintoisen alan, jolle työllistyminen olisi mahdollista vielä aikuisena.
Onko täällä sellaisia ihmisiä, jotka olisivat aikuisena aloittaneet uudet opinnot ja ehtineet vielä luoda uuden uran? Olisi tosi mukavaa kuulla teidän tarinoitanne ja kokemuksianne. Olisin kiinnostunut erityisesti siitä, millä perusteella valkkasitte alan, jota lähditte opiskelemaan. Itseäni valinta mietityttää kovasti, kun mitään toteuttamatta jäänyttä unelmaa ei ole takataskussa.
Kommentit (13)
Eihän tuo ole ikä eikä mikään. Eläkkeeseen on toiset 34 v.
En ole uraihminen, mutta olen aikuisena vaihtanut ammattia. Vanha ei tuonut pysyvää leipää ja kävi kropalle.
Nykyistä hommaa on kestänyt 4 vuotta, ja mm. terveyssyistä aion aloittaa ensi vuonna opinnot työn ohessa. Jos nyt vihdoin vaihtaisi kevyempiin toimistotöihin. Muitakin haaveita löytyy ja ikä alkaa hyvinkin nelosella.
Itse järkeilin toista tutkintoani suunnitellessani, että kannattaisi valita sellainen ala, jossa ainakin nimellisesti hyötyy myös aiemmasta kokemuksesta ja sen lisäksi uuden alan tulisi olla hyvin työllistävä ja suht hyvin palkattu.
Opinnot sujuu aikuisopiskelijalla helposti opiskelutaitojen ym. kokemuksen pohjalta. Uudella alalla joutuu kuitenkin aloittamaan työt ns. pohjalta, rivihommista, mikä saattaa joskus korveta. Myös työllistyminen on rajoitetumpaa kun ikä alkaa 3-sella. Tämäkin perustuu omaan kokemukseeni (en päässyt esim harjoitteluihin nyt toisella kierroksella, ekalla kyllä helposti ihan tavoiteltuihin paikkoihin). Riippuu varmaan hieman alastakin.. Toisaalta varsinaisiin töihin olen päässyt ja ihan ok:n vakityön saanut osittain aiemman kokemuksen avulla.
Tiedän joitakin 30-40-iässä uudelleen opiskelemaan menneitä ja ovat saaneet uudet urat vielä. Miksi eivät saisi? Ainakin jos opiskelee tutkinnon jossa on todellista osaamista, eikä lähinnä vain opiskeluaikana luotuja suhteita sekä verkostoja, pitäisi kaiken järjen mukaan olla mahdollisuudet siinä missä muillakin?
Mun anoppi aloitti oikeustieteellisessä 42-vuotiaana 16 (!!) kotiäitivuoden jälkeen. Pohjakoulutuksena pelkkä yo-tutkinto vuonna kivi ja vasara ennen lastentekoa. Ei ollut edes missään valmennuskurssilla ja pääsi heti ekalla yrittämällä. Tuosta on nyt 20 vuotta aikaa ja anoppi on nyt 62-vuotias ja töissä pörssiyhtiössä, erikoistunut sopimus- ja markkinaoikeuteen.
Valitse ala josta olet kiinnostunut vaikka harrastustesi kautta.
Valitse ala jota aikaisemmat opintosi tai työsi tai kontaktisi tukevat.
Valitse ala joka työllistää tulevaisuudessa.
Vierailija kirjoitti:
Mun anoppi aloitti oikeustieteellisessä 42-vuotiaana 16 (!!) kotiäitivuoden jälkeen. Pohjakoulutuksena pelkkä yo-tutkinto vuonna kivi ja vasara ennen lastentekoa. Ei ollut edes missään valmennuskurssilla ja pääsi heti ekalla yrittämällä. Tuosta on nyt 20 vuotta aikaa ja anoppi on nyt 62-vuotias ja töissä pörssiyhtiössä, erikoistunut sopimus- ja markkinaoikeuteen.
Tuo on hienoa mutta vaatii aika lailla ihmiseltä. Tunnen itsekin tapauksen jossa nainen suunnisti lakkiaisten jälkeen synnytyslaitokselle, teki ja hoiti (myös perhepäivähoitajana) lapsia yli kymmenen vuotta. Tuossa ajassa kasvoi halu omalle uralle, pyrki ja pääsi yliopistoon ja eteni nopeasti uralla. Tuossa kuitenkin eroja ap:n tilanteeseen. Ap myöntää ettei ole muuta kunnianhimoa kuin suurempi palkka. MIllaiset ne yo paperit ovat? Kuinka helposti menestyit koulussa? Haluatko tosissaan opiskella ja saada uran vai haluatko vain paremman palkan? Onnistumiseen tarvitaan muutakin kun halu päästä paremmille tuloille, kannattaa miettiä itsensä, vahvuutensa ja motiivinsa ja vasta sitten katsella millainen palkkataso tuo itselle sopivissa - ja kykyjen ja koulutusvaateiden suhteen mahdollisissa - töissä on.
Valmistuin insinööriksi 45-vuotiaana. Nyt vakitöissä omalla alalla. Ei nyt kummoinen palkka, mutta parempi kuin sulla ja pk-seudulla tästä maksettaisiin luultavasti enemmän. Mulla oli kyllä aika lailla tuuria, että sain töitä. Sitä ennen oli pitkä pätkätyöhistoria ja osa-aikaisena yrittäjänä toimintaa.
Ite olin 31v, kun lähin opiskeleen uutta alaa. Nyt 3kk ollu alan töissä eikä kaduta.