Lauantaina meillä istuttiin iltaa ja siellä oli joukossa yksi

Oon mäkin joskus ollut aika hiljaa kotibileissä, kun kaikki muut olivat tutumpia toisilleen ja keskustelu oli lähinnä porukan sisäpiirijuttuja. En ossoo sannoo väärintekemisistä.

Se on yks mun tuttu, joka tekee tätä. Se änkeää itsensä vaivihkaa jonkun satunnaisen seurueen mukaan, syö ja juo mahansa ja päänsä täyteen. Nää uunot ei osaa epäillä mitään, kun keskittyvät ihmettelemäänsitä , kun ei se mitään puhunut. 

Vierailija kirjoitti:

Se on yks mun tuttu, joka tekee tätä. Se änkeää itsensä vaivihkaa jonkun satunnaisen seurueen mukaan, syö ja juo mahansa ja päänsä täyteen. Nää uunot ei osaa epäillä mitään, kun keskittyvät ihmettelemäänsitä , kun ei se mitään puhunut. 

Mä tein kans opiskeluaikoina tätä =)

Et mielestäni väärin tehnyt, koska ethän voinut tietää hänen olevan erityisen ujo ja yritit vain saada hänet mukaan keskusteluun. Mutta aistin aloituksestasi pientä pilkkaa, se on väärin.

Ehkä jännittää sosiaalisia tilanteita? Itsekin olen porukassa hiljainen, varsinkin jos en tunne kaikkia, mutta se ei tarkoita ettenkö olisi muiden seurasta ja jutuista kiinnostunut. Kahdenkesken saatan jutella paljonkin. Kykenen avaamaan suuni myös porukassa jos joku olennainen juttu tulee mieleen, mutta ehkä pahin tilanne mitä voisin kuvitella on juuri tuollainen kaikkien kuullen "tenttaaminen".

Osa ihmisistä on luonnostaan hiljaisempia, eikä se varsinkaan isommassa porukassa haittaa mitään (paljon rasittavampaa on jos joku puhuu ja puhuu niin ettei toiset saa suunvuoroa ollenkaan).

Onhan toi vähän inhottavaa jos ei olla koko iltana huomioitu mitenkään ja sitten kuin salama kirkkaalta taivaalta kysytään tollein nolosti korostaen sitä ettei hän ole osallistunut keskusteluun. Kun eihän isossa porukassa muutoin kysyttäisi keltään erikseen mitä mieltä olet tästä. Voi olla ettei hänellä ollut tosiaan siitä asiasta mitään lisättävää koska kaikki olivat omilla puheenvuoroillaan sanoneet kaiken oleellisen. Joten kyllä, toimit tökerösti. Paha varsinkin jos tuo oli ainut asia mitä hänelle enää sanottiin.

Teit väärin. Jos joku on selvästi hiljainen, ei ole oikein haastaa tätä kaikkien kuullen puhumaan. Parempi keino olisi mennä kahden kesken juttelemaan, niin ettei kaikki kiinnitä siihen huomiota.

Vierailija kirjoitti:

Teinkö jotain väärin?

Riippuu motiivista. 

Joko halusit hyvää hyvyyttäsi auttaa hissukan mukaan keskusteluun, mutta sosiaaliset taitosi eivät riittäneet ja hissukkaa ahdisti tenttaamisesi. Olit siis hyväntahtoinen urpo, mutta et tahallasi tehnyt mitään väärää.

Toinen vaihtoehto on, että halusit kysymykselläsi kiusata hissukkaa pakottamalla hänet huomion keskipisteeksi kun tiesit että toinen on hiljainen tai hänellä ei ollut sanottavaa aiheeseen. Eli olit pahantahtoinen urpo ja teit väärin. 

Minä olen tuollainen. Olen tosi surkea sosiaalisissa tilanteissa ja tietyllä tapaa pelkään niitä (olen hyvin epävarma). Yritän silti osallistua sosiaalisiin tilanteisiin koska ajattelen että voisin "kehittyä" niissä ja toisaalta tykkään kuunnella muiden jutustelua.

Mutta menisin kyllä totaalisesti lukkoon jos joku yhtäkkiä kysyisi jotakin. Tavallaan siis haluan avata suuni omilla ehdoillani.

Joo, tiedän. Varmaan aika rasittavaa monen mielestä.

Vierailija kirjoitti:

Minä olen tuollainen. Olen tosi surkea sosiaalisissa tilanteissa ja tietyllä tapaa pelkään niitä (olen hyvin epävarma). Yritän silti osallistua sosiaalisiin tilanteisiin koska ajattelen että voisin "kehittyä" niissä ja toisaalta tykkään kuunnella muiden jutustelua.

Mutta menisin kyllä totaalisesti lukkoon jos joku yhtäkkiä kysyisi jotakin. Tavallaan siis haluan avata suuni omilla ehdoillani.

Joo, tiedän. Varmaan aika rasittavaa monen mielestä.

Sinussa ei ole mitään vikaa. Meillä on kaikilla oikeus olla ihan sellaisia kuin ollaan, hiljaisia tai puheliaita. Sosiaalisessa arkuudessa ei ole mitään hävettävää, eikä sun tarvitse pakottaa itseäsi erilaiseksi kuin mitä olet. Tietysti jos on niin ujo, että se haittaa normaalia elämää, sille olisi hyvä tehdä jotain, mutta hiljaisuus ei ole sairaus. Hyväksy tämä oma luonteenpiirteesi ja opettele ajattelemaan, että se on sinulle jopa voimavara, sinun ei tarvitse puhua jos et halua, sinä osaat olla se, joka kuuntelee ja ajattelee mitä muut puhuvat. Ja tarvittaessa voit sanoa myös omia ajatuksiasi, mutta kenelläkään ei ole oikeutta alkaa tentata tai pakottaa toisia puhumaan. 

Vierailija kirjoitti:

joka ei puhunut yhtään mitään, ei siis saanut sanaa suustaan koko iltana. No, mä sitten, kun oli sellainen hiljainen hetki, kysyin tältä hiljaiselta, että No mitäs mieltä sinä XXX olet tästä asiasta (liittyen siihen mistä oltiin hetki sitten juteltu) niin tämä meni ihan paniikkiin ja häkeltyi ja alkoi änkyttämään.

Teinkö jotain väärin?

Tämä kyseinen henkilö kokee asian tietysti omalla tavallaan. Itse olisin tekstarilla tai jonkun hiljaisen hetken aikana käynyt varmistamassa häneltä itseltään ettei jäänyt paha maku suuhun. Jos kyseessä siis sen verran läheinen ihminen että ei tunnu oudolta tehdä näin.

Mutta oma mielipiteeni. Itse "entisenä" hyvin ujona henkilönä olisin ollut erittäin otettu sinun kaltaisestasi tutusta. Minulla oli aina juhlissa vaikka mitä fiksua juttua mietittynä mutta en ikinä osannut aloittaa kertomista joten aina toivoin että joku olisi niitä kysynyt :) Nykyään olen kehittynyt ja osaan aktiivisemmin ottaa osaa keskusteluun yms mutta siis ennen tuo olisi auttanut paljon.

Ei kehdannut sanoa ääneen kuinka idiootteja olitte siksi hämmentyi. No kyllä se elämän oppi joskus ap:nkin päähänkin tulee ettei tarvitse losotella VAUVA palstalla omaa erinomaisuuttaan kun on oppinut puhumaan.

K-k-k-kuule, e-e-e-e voisi v-v-ähempää k-k-k-kiinnostaa m-m-ikään j-j-j-junttien s-s-seura.

Etkö tuntenut lainkaan tätä tyyppiä etukäteen?

Oletko aloittaja ihan sattumoisin se sama kirjoittaja, joka on palstalla ennenkin päivitellyt usean väsyttävän, monotonisen ja itseään toistavan ketjun verran siitä kuinka ujot ihmiset ovat "outoja kummajaisia ja friikkejä"? Jätä heidät rauhaan, ihan oikeasti. En yhtään ihmettele jos sinulle ei ne ekstrovertimmätkään tapaukset halua puhua mitään kun tuo sinun persoonasi epämiellyttävyys puskee jo tietokoneen näytöstä läpi. Jos efekti on pelkästään internetin välityksellä näin voimakas, niin miten kammottava se on kasvotusten tavattuna? En tohdi edes ajatella etten ala näkemään painajaisunia.

Mistä aiheesta puhuitte? Mielestäni se on aika olennainen asia myös. Itse olen porukassa yleensä hiljaa, jos puheenaihe jotenkin vieras mulle enkä tiedä siitä mitään tai se ei minua kiinnosta. Myöskin jos olen vieraassa porukassa ja puheenaihe on kovin mielipiteitä jakava/ tunteita herättävä, niin olen mieluummin hiljaa kuin otan riskin, että vahingossa loukkaan jotakuta tai aiheutan ristiriitoja. Paitsi tietty jos asia on erityisen merkityksellinen minulle itselleni.