Kun opin tuntemaan ihmisen ajattelun, kyllästyn ja haluan tutustua uuteen ihmiseen - muita?
Olen kiinnostuneempi tutustumaan ihmisen tapaan ajatella, kuin niinkään kuulemaan hänen kiinnostuksensa kohteista. Sitten kun opin tuntemaan ihmisen ajattelua ja löydän siinä jonkun kaavan, niin minulla tulee tunne, että ihminen on jo tavallaan nähty ja kiinnostukseni häneen vähenee. Toki minulla on pitkäaikaisia ystäviä ja niissä on heitä, joiden ajattelua arvostan paljon ja jotka yllättävät ajatuksillaan. Yleisellä tasolla ajattelen elämästä niin, että se on matka jossa tutustutaan jatkuvasti uusiin ihmisiin, mutta harmittaa kun monet ovat niin nopeasti jo "nähty". Mitä tuntemuksia tämä teissä herättää?
Kommentit (2)
Tarkennan vielä, että kyse on siis useiden vuosien tuntemisesta ja monista pitkistä ja syvällisistä keskusteluista. Asian ydin oli siinä, että jonkun ihmisen tunteminen hyvin ei lisää kiinnostustani vaan minulle tulee pikemminkin tunne, että haluan tutustua seuraavaan ihmiseen.
Ap
No kuulostat aika pinnalliselta. Ei ihmistä tuosta vaan opi tuntemaan.