Onnellinen ja onneton yhtäaikaa.

Aloin seurustelemaan mieheni kanssa kun olin 32-vuotias. Ehkäisy jätettiin puolen vuoden jälkeen pois. Noin vuosi yritettiin tosissaan saada lasta. Kävin gynellä ja kaikki oli kunnossa. Mies epäili että syy hänessä. Siinä kävi kaikenlaista. Meinattiin erotakin mutta ei lapsettomuuden vuoksi. Laitettiin vaan asia jäihin. Jossain vaiheessa sanoin miehelle että olisiko asia okei jos ollaan vain kahdestaan. Mies sanoi että on oikein onnellinen näinkin. Niin me oltiin. Monta vuotta. Mutta nyt olen 37-vuotias ja suureksi yllätykseksi olen raskaana. Ehdittiin vaan erota tai no mies jätti. Syytä en oikein tiedä. Hän on tosiaan vasta 30-vuotias, epäilen jotain kriisiä. Ehkä haluskin lapsia, niitä se kuitenkin nuoresta asti toivoi saavansa. Mutta rakastui muhun ja piti minua tärkeämpänä. Ja varmaan uskoi että hänessä se vika on. En pysty kertomaan raskaudestani. Oon myös vielä hieman vihainen kun jätti minut. Välillä mietin myös aborttia kun en haluaisi lasta yksin. Mutta kyllä mä pikkuisen pidän ja toivon että kaikki vaan menisi hyvin. Miten tässä kävikin näin. Rakastan myös entistä miestäni hyvin paljon vieläkin. Mutta hän ei minua koska jätti minut. Tiedä uskoisiko edes että on lapsen isä. Eron jälkeen kerran eksyttiin samaan sänkyyn. Ja tosiaan tulos siitä mun mahassa.