Lue keskustelun säännöt.
Milloin seksisuhde pitäisi lopettaa?
27.08.2016 |
Minulla on ollut nyt noin puolisen vuotta seksisuhde naapurini kanssa. Aluksi katseltiin leffoja ja pantiin. Pikku hiljaa homma on luisunut siihen, että seksin lisäksi katsellaan paljon leffoja, juodaan välillä alkoholia, tehdään ruokaa, jutellaan paljon, nukutaan yhdessä. Koska asumme niin lähellä toisiamme, tämä toistuu melkein joka yö, noin viisi kertaa viikossa. Eli enemmän nukutaan yhdessä kuin erikseen. Välillä ei edes harrasteta seksiä, vaan halitaan vaan ja nukutaan yhdessä. Ei tämä edes eroa seurustelusta muuten kuin ettei liikuta missään parina, ei tunneta toistemme kavereita ja vanhempia.
Kumpikin ollaan sitoutumiskammoisia hajalla olevia ihmisiä, mutta väkisinkin minulla on herännyt tunteet tätä miestä kohtaan. Mieskin on myöntänyt, että tykkää minusta ja aina kun on kotona, haluaa vain tulla minun luokseni. Tapailumme aikana kumpikin on harrastanut seksiä muidenkin ihmisten kanssa kumpikin pari kertaa. Viime kerralla kun mies kertoi, tuntui aika pahalta. Ollaan puhuttu tästä tilanteesta paljon. Sovittu, että lopetetaan tämä "joskus sitten ennen kuin kumpaakaan sattuu". Silti kumpikin saa tehdä mitä haluaa, mutta minuun ainakin vähän kouraisee, jos hän panee jotain muuta naista. Samoin hänkin tuntuu olevan vähän mustasukkainen minusta. Ollaan nyt vähän umpikujassa. Miehessä on sellaisia piirteitä, etten halua viettää loppuelämääni hänen kanssaan. Homma on kuitenkin toistaiseksi toiminut, seksi on loistavaa ja tykätään toistemme seurasta. Pitäisikö silti lopettaa ajoissa, vai odotella vaan, että sattuu kunnolla? Äh, mitä te tekisitte..
Kommentit (18)
Mutta parasta oikeastaan ei ole edes seksi, vaan ne illat kun maataan kainalokkain ja jutellaan kaikesta, tai se kun yöllä toinen herää ja vetää mut puoliunissaan kainaloonsa. -ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä sinä haluat siitä miehestä? Oikeesti?
No sit älkää pakko vaan teette niitä muuta asioita. Panokaverit sitten toisaalla.
Miksi ette sovi pidempiaikaiseen suhteeseen?
Minä en pelleilisi tuossa tilanteessa, mutta olenkin todella huono sietämään mustasukkaisuutta.
Minä varmaan jatkaisin tuossa tilanteessa, vaikeaa varmaankin luopua, jos kaikki on "hyvin". Anna mennä vaan, päättyy sitten kuin päättyy. Mutta älä mustasukkaile
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tai voittehan sopia sellaiset säännöt suhteeseen, että ette pane muita, vaikka ette seurustelekaan. Mitä sitten tapahtuisi? -5
No sinä ainakin olet jo "pinteessä" eli rakastunut, mieskin mahdollisesti. Ette vain halua myöntää. Vaihtoehdot: suhde tai sit valitettavasti sattuu kovin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikä siinä miehessä on sitten semmoista minkä takia et "voi" seurustella hänen kanssaaan?
Jäin jumittamaan tuohon kommenttiin, että mitä haluan tuosta miehestä. Ennen kaikkea varmaan läheisyyttä, myös seksiä ja hyvän juttukaverin. Mutta että miksi ei seurusteltais, siinäpä kysymys. Olen varma, että mies juoksisi karkuun, jos edes ehdottaisin. Hän ei siis ainakaan haluaisi seurustella. Ollaan tavallaan kuitenkin ihan eri maailmasta, eikä oltais ikinä tavattukaan, jos se ei sattuis asumaan vieressä. Meillä on ihan eri käsitykset siitä, mitä tulevaisuudelta halutaan. Mies ei ole yhtään perinteinen perhe-omakotitalo-lapsi-tyyppiä, mitä itse uskon olevani. En usko, että kaverimme tulisivat toimeen. Lisäksi tämä mies on vähän alkoholiin menevä :D Uskon vain, että pidemmän päälle ollaan niin erilaisia, ettei se toimisi. Mies haluaa lisäksi panna muita, en riitä. Ei hitto, nyt kun kirjoittelee tätä auki niin alkaa mietityttämään, että olenkohan itse vain umpirakastunut ja miehelle helppo pano, ja se vaan sattuu puhumaan nättejä aamuyön pimeinä tunteina. -ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Teidän täytyy sopia säännöt rakkaudelle ja rakastaa niiden rajoissa.
Hyvä, että olette jo puhuneet asiasta. Jatkakaa juttelua. Punnitkaa seurustelun hyötyjä ja haittoja ja sitä, miten se käytännössä eroaisi nykyisestä tilanteesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa mun entiseltä jutulta. Ja kyllä...sattui
Olen tavallaan ollut vähän samassa tilanteessa. Seksiä ja läheisyyttä päihderiippuvaisen "kaverivaihetta" viettävän miehen kanssa. Itse olen äiti ja arkena ihan vastuullinen, enkä todellakaan liiku tuollaisissa porukoissa tai käytä edes kevyitä päihteitä. Olisin halunnut seurustella, jos tilanne olisi ollut eri. Hänkin sanoi, että jos asiat olisi toisin, niin haluaisi,en tiedä missä määrin sitä tarkoitti. Olisihan hänellä ollut mahdollisuus muuttaa elämäänsä ja olla mun kanssa, mutta ei halunnut ja olisihan se oll suuri muutos.
Lopulta mulla oli surullinen olo myös tavatessamme ja seksin laatukin alkoi kärsiä tässä jumiutuneessa tilanteessa, joten lopetin. Ikävöin, koska todella tykkäsin hänestä, mutta olen tyytyväinen että tein oikean ratkaisun ja pystyn katsomaan itseäni peiliin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Johonkin sattuu kuitenkin, lopeta.
Neljätoista: voi ei. Alkaa pelottaa, onkohan tämäkin ajautumassa tuohon.. :(
-ap
Itse olen myös ollut samankaltaisessa tilanteessa. Tilanteesta oli todella vaikea lähteä pois, kun tavallaan halusi jäädä, mutta ei kuitenkaan. Tilanne kesti vuoden ja väkisinhän sen loppuminen sattui varmasti hieman kumpaakin. Koko seksisuhteen ajan sitä vatvoi, että mitä pitäisi tehdä. Onneksi tilanne lopulta ratkesti siihen, että mies sai työtarjouksen muualta ja muutti pois. Uskon, että olisin saanut miehen jäämään, jos olisin pyytänyt. Hänelle oli todennäköisesti kehittynyt voimakkaampia tunteita yhdessäolon aikana.
Yhteinen aika oli upeaa, enkä vaihtaisi sitä pois. Tästä kuitenkin oppineena, en enää aloita näin epämääräisiä suhteita. Koin epätietoisuuden suhteen tilasta ja suhteen lopettamisen kuitenkin niin rankaksi, että en halua sitä kokea uudelleen. Olin niin kovasti kiintynyt mieheen, koska hän oli lähes joka päivä elämässäni, vaikka en halunnutkaan hänestä sen enempää.
Paneskelkaa muttei sit mitään muuta toimintaa.