Lue keskustelun säännöt.
Äitimme purkaa oman äitinsä kuoleman meihin..
27.08.2016 |
Joo otsikko typerä. Mummoni (äitimme äiti) kuoli melkein vuosi sitten. Äiti on ymmärrettävästi surullinen vieläkin. Hän kuitenkin purkaa surunsa(?) minuun ja pikku siskooni joka on 12v. Kuoleman jälkeen hän syytti meitä kaikesta ja jopa kirkossa repi siskoani ylös penkistä kun itkulta hän pystynyt seisomaan.
Alan epäillä ettei äiti kykene huolehtimaan siskostani. Isä ei oikein ole ottautunut asiaan, sanoo vaan että äidin pitää antaa surra. Enkä oikein tiedä mitä tehdä. Esimerkkinä hän ei suostu ostamaan siskolleni enää mitään vaan isän täytyy huolehtia kaikki. Hänen mielestään hän ei aio olla enää palvelija ja huonona päivänä hänen ostamistaan lautasista ei saa syödä.
Kommentit (16)
Naurettavaa käytöstä aikuiselta ihmiseltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Naurettavaa käytöstä aikuiselta ihmiseltä.
Lapsia ei varmasti paljon naurata kuule.
Kuulostaa siltä, että äidiltäsi purkautuu jotain vihaa jonka kohdistaa teihin. Mulla oli sellainen lapsuus.
Millainen äitisi oli ennen mummosi kuolemaa? Huolehtiko hän teistä vai huolehyiko mummo teistä?
Onneksi isä huolehtii. Juttelisin isän kanssa vakavasti tilanteesta. Saako äiti ulkopuolista apua?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos 12v ei itkulta kykene seisomaan, niin siinä 12v:ssa on jotain äärettömän pahasti vialla. Kerjääkö muutenkin koko ajan huomiota?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos 12v ei itkulta kykene seisomaan, niin siinä 12v:ssa on jotain äärettömän pahasti vialla. Kerjääkö muutenkin koko ajan huomiota?
^ Sairas.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Varsinkin nuo viimeiset lauseet saivat kyllä ajattelemaan, ettei mutsillasi ole kaikki palikat ihan kohdallaan. Jos mummosi kuolemasta on jo vuosi, ei tuo käytös siitä pelkästään voi johtua.
Äiti tarvitsee nyt selvästi jotain terapaa. Tuliko hänen äitinsä kuolema yhtäkkisesti? Oli jotain selvittämättä, kantaa syyllisyyttä tms? Saattaa olla masentunutkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä siinä on nyt vähän jotain muutakin. Viekää lääkäriin.
Oma äitini sekosi joksikin aikaa äitinsä kuoleman jälkeen. Osittain syynä oli jatkuva valvominenkin, ensin sairasvuoteen äärellä ja sitten kuoleman jälkeen asioita järjestellessä . Sai onneksi aika pian rauhoittavan lääkityksen, pystyi nukkumaan ja oli muutamien kuukausien päästä suht koht ennallaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oman äititini äiti kuoli, kun olin 15v. Äitini tuli hyvin ahdistuneeksi, ja alkoi syyllistämään minua kaikessa tyyliin : "Kannattaisi olla kiltisti, kun on vielä meidät vanhemmat" ym liki sairasta. Hän on myös toistuvasti kertonut, kuinka hänen elämänsä tuntui loppuneen kun äitinsä kuoli. Kuitenkaan eivät olleet edes mitenkään läheisiä. Suhde oli tyypillisen etäinen ja muodollinen -40 luvun lapsien. Hän on nyt yli 70v ja aina vaan hän joka vuosi kertoo ettei ole päässyt yli äitinsä kuolemasta. Kuoli -80 luvulla. Pelottaa, että käykö minulle samoin :(
NaurEttava = typerä
NaurAttava= hauska
No niin, nyt kiinnosta miten ap:n äiti kehutaan kunnon äitinä. Kaikilla on joskus paha olla, mmm.