Te jotka luette nopeasti romaanit niin luetteko myös tenttikirjat paljon muita nopeammin

Kyllä luen aika nopeasti. Keskityn tenttikirjoissa olennaiseen, ja sen opettelen niin että sisäistän mistä asiassa on todella kyse.

Jep, luen. Luulen että on osin syntymälahja, myös isäni on melko nopea lukija, samoin ainakin vanhin lapseni. Toisaalta, olen lukenut aina paljon ja varmaan se on kehittänyt lukunopeuttani, mutta opiskeluissa tämä lukunopeus helpotti kovasti, luin esim.gradun aineistot hyvin nopeaan läpi, kun moni tuntui niiden kanssa viikko/kuukausikaupalla tahkoavan.

Toisaalta, kun katson miten moni lukee, he lukevat jotenkin rivi kerrallaan, itse luen erilailla, en osaa sitä selittää, mutta silmät ei mene silleen rivi kerrallaan vaikka jokaisen sanan kyllä luen.

Luulen että aika paljon tuotakin voi harjoitella.

Joo, luen. Lukunopeus on kehittynyt sillä, että luen paljon muutenkin.

Luen nopeasti kaikkea tekstiä. Kai siinä aina geeneillä ja omalla tekemisellä on vaikutusta, itse opin lukemaan 4-vuotiaana ja siitä lähtien olen lukenut todella paljon kaikkea.

Työnikin on lukemista. Toki lukunopeutta säätelen sen mukaan, millaista tekstiä luen, että haluanko jokaisen sanan omaksua vai vain tekstin yleispiirteet. Siksipä joskus luen kaunokirjallisia romaaneja jopa hitaammin kuin asiatekstiä, koska haluan nauttia joka sanasta ja ajatella samalla lukemaani huolella.

Lukunopeus kehittynyt todennäköisesti paljosta lukemisesta, tuskin syntymälahja!

Luen tenttikirjatkin nopeasti - tosin niitä en koskaan ehdi lukea kokonasn läpi, joskus on niin mielenkiintoinen kirja, että haluaisin kyllä.

Lukemista ja lukutekniikoita voi kehittää. Ainakin tenttikirjojen osalta taito myös ruostuu. Oli aikamoista tahkoamista ja HIDASTA, kun aloitin taas opinnot 10 vuoden tauon jälkeen.

Kyllä se vähitellen palautui. Tosin nuoruuden silmäily ja kertasilmäilyllä muistaminen ei enää onnistu, valitettavasti...

Riippuu tekstistä. Mutta joo, normaali tekstiä luen varmaan nopeammin kuin moni muu, matikan kanssa oon sitten varmaan paljon hitaampi kuin moni muu. Ei ole synnynäinen lahja, olen lukenut paljon.

Minä luen romaanit nopeasti, mutta oikeustieteen tenttikirjoissa ei nopeudesta ole minulle oikeastaan mitään hyötyä. Luen läpi ajatuksella, teen merkintöjä, muistilappuja ja periaatekarttaa.

Tenttikirjat voi lukea nopeammin kuin romaanit. Vilkaisemalla näkee mikä on varsinainen asia, missä esimerkkejä joissa selitetään juttua jne. Osittain perinnöllinen mutta myös opittu ominaisuus tuo nopeasti lukeminen. Kaunokirjallisuudessa täytyy monesti hidastaa tarkoituksella, muuten menee kielen ominaispiirteet ohi, jotain dekkareita nyt voi hampsien vilkuillakin.

Luen nopeasti romaanit ja tenttikirjat. Jo lapsena minulla oli erittäin hyvä luetunymmärtäminen, ja olin verbaalisesti lahjakas. Lukeminen tuntui helpolta. Varmaan näistä syistä pidin lukemisesta, ja luinkin sitten paljon erilaisia romaaneja/tietokirjoja koko lapsuuden/nuoruuden ajan. Näin se nopeus on varmaankin kehittynyt.

Riippuu varmaan aika paljon minkä alan tenttikirjoja lukee. Kansantaloustieteen kirjoja en lukenut yleensä nopeasti, mitä pidemmälle opinnot etenivät, sitä useammin tankkasin samaa sivua moneen kertaan ennen kuin edes ymmärsin asian. Sosiologiassa taas oli paljon helposti luettavia kirjoja.

Ja kieli vaikuttaa myös. Tavallaan nopeasti lukemisesta on jopa haittaa, kun ei ymmärrä hidastaa tahtia vieraan kielen kohdalla ja sitten huomaakin, että on tainnut ymmärtää väärin tai vaan skipata tärkeitä kohtia.

Joo luen nopeasti tenttikirjatkin. Aloitin lukemisen todella nuorena ja olen aina lukenut muita nopeammin. Tenttikirjoissa kuitenkin lukunopeus ei ole kovinkaan tärkeää ainakaan minulle, vaan lähinnä se että osaan laittaa luettavat asiat tärkeysjärjestykseen ja päätellä mikä on oikeasti tärkeää tietoa. Saatan silmäillä ns. turhia asioita nopeasti mutta panostan tärkeisiin asioihin.

Jos aihe on tylsä tai teksti vaikeaselkoista, en jaksa keskittyä siihen niin paljoa, että oikeasti sisäistäisin tekstin, siksi nopeasti lukemisesta ei usein ole hyötyä tenttiin lukiessa.

Lukihäiriö ketjuun kirjoitinkin.

Tosiaan opin lukemaan vasta toisen luokan keväällä. Vaikka tunsin kaikki kirjaimet jo kauan ennen koulun alkua en oppinut lukemaan, mutta muisti oli niin hyvä että ei huomattu että en osaa lukea.

Sitten kun opin kerralla lukemaan luin yhden nuorten kirjan saman tien.

Minulle jokainen sana oli kuin kiinalainen kirjoitusmerkki tunnistin siis sanat erikseen, joku uusi sana toki teki stopin.

Mutta luokan huonoimmasta lukijasta muutuin nopeimmaksi lukijaksi parissa päivässä.

Vieläkin muistan sitä turhatumista, kun opettaja antoi luokalle jotain luettavaa ja sitten parin kymmenen minuutin päästä keskusteltiin. Ja luin koko jutun parissa minuutissa. Näin oli kai jo ala-asteella, mutta sama juttu kun pätevöidyn opettajaksi aikuisiässä.

Tenttikirjat luin jopa vielä paljon nopeammin, kuin jonkun viihteellisemmän romaanin, josta halusi vähän nautiskellakin.

En ole aikoihin lukenut paperikirjaa. Tabletilta tuli luettua paljon, mutta se taitaa olla hajalla. Tabletilla lukemiseni on kertaluokkaa nopeampaa, koska jää turha sivujen kääntely pois.

Olen paljon lukenut noita pikalukuoppaita, koska aihe luonnostaan minua kiinnostaa. Yhden asian kyllä allekirjoitan, että mitä nopeammin luet sen paremmin asia jää mieleen. Nopeasti lukiessa seuraavaa lausetta jo arvailee mielessään ennakoivan tekstinsyötön tapaan ja juuri tämä jättää enemmän muistijälkiä ja pakottaa pohtimaan asiaa lukiessa.

Paljon noissa oppaissa puhutaan silmien liikkeestä ja katseen kohdistamisesta, mutta minusta aika toisarvoisia kunhan huulet ei liiku lukiessa, niin se minusta riittää.

.

Osaako kukaan neuvoa mistä löytyisi hyvä pikalukuopas?