Lue keskustelun säännöt.
Miehen epävarmuus uuden suhteen alussa - auttakaa!
25.08.2016 |
Kaipaisin kiperästi kokemuksia ja neuvoja hankalaan tilanteeseeni! Olen tämän kesän ajan tapaillut miestä, johon olen nyt tahtomattanikin todella ihastunut. Olemme viettäneet pitkiäkin aikoja yhdessä, ja välillemme on syntynyt hyvä luottamus, yhdessäolo on rentoa ja luontevaa ja seksi luistaa paremmin kuin koskaan kenenkään muun kanssa.
Mies oli suhteen alussa epäileväinen, sanoi ettei ole kokenut sellaista valtavaa äkkirakastumisen tunnetta, ja että uskoi tarvitsevansa sellaista, jotta voisi lähteä rakentamaan vakavaa parisuhdetta. Kuitenkin hän pyörsi puheensa muutamaan otteeseen, vedoten milloin siihen, että kanssani on niin kivaa, ja milloin siihen, että järjellä ajateltuna tässä olisi kaikki kohdallaan.
Nyt kuitenkin ainakin minulle hyvältä ja onnelliselta vaikuttaneen jakson jälkeen mies sai kakaistua, ettei pysty jatkamaan, totaalisen hullaantumisen tunteen puute häiritsee häntä ja oma epävarmuus olisi ollut epäreilua minua kohtaan. Päädyimme siihen, että olemme "tauolla", ja mies pohtii tunteitaan. Viikko sitten hän soitti ja sanoi, että tunne on todella ristiriitainen: hänellä on ikävä, hän haluaisi olla kainalossani ja yrittää vielä. Häntä kuitenkin pelottaa että se huuma loistaisi poissaolollaan jatkossakin. Kuitenkin hän on sanonut olevansa oudossa välitilassa eikä tiedä miten edetä. Hän sanoi olevansa hyvin kiintynyt minuun ja tykkäävänsä minusta.
Nyt kysynkin teiltä - onko muilla vastaavia kokemuksia? Haluaisin kovasti hänet takaisin, uskon meidän mahdollisuuksiin, mutta onko tällä mahdollisuuksia, jos mies etsii pään sekoittavaa hullaantumista? Onko teillä kokemuksia siitä, että tunteet kehittyvät vähitellen kestäväksi rakkaudeksi? En haluaisi olla säälittävä ja "ruinata" häntä takaisin - se tuskin johtaa mihinkään.. Mutta jos jolla kulla on kokemuksia siitä, miten "kesyttää" tällainen empijä, kaipaisin niitä kovasti! Oon aika murheen murtama nyt.. :/
Kommentit (9)
Ite miehenä koen et joskus tunteet vaa tulee hitaammin peliin. Varsinki nuorempana tollasta kuvaamaas hullaantumista halus tavotella enemmän. Nyt riittää et on varmuus toisesta, välittää toisesta ja haluaa viettää yhdessä aikaa. Siitä se kestävämpikin rakkaus on tehty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ota semmone ukko joka haluu sut!
toisaalta ymmärrän ton tilanteen, oon itsekin ollut vastaavanlaisessa. odottelu harvoin tuottaa tulosta, ja se epävarmuus sillä äijällä varmaa kytee koko ajan "pinnan alla". kuitenki poikkeuksia on, ja hyvä ystäväni meni tänä kesänä naimisiin miehen kaa, jonka ne vuoden verran suhteen alusta souti ja huopas ees taas ku ukko ei osannu olla varma. sitten rakastuikin.
Voi että, mä olin meidän suhteessa se joka jarrutteli kun mies eli tunteiden suurta huumaa, mutta puolen vuoden päästä minä taisin olla se rakastuneempi - tai ainakin olimme tasoissa. Joillakin se vain vie aikaa.
Voi voi, toivottavasti mies ei jätä lupaavaa juttua sikseen vain, koska ei tunne jotakin teinihuumaa. Se olisi kyllä harvinaisen typerä juttu. Ja puhun kokemuksesta: minun elämäni pisin ja paras parisuhde (ja paras kokemus ylipäätään) syntyi, vaikka menin käsijarru päällä varmaan ensimmäiset kaksi vuotta.
Oisko omia kokemuksia vastaavanlaisesta hommasta? Kaipaisin lisää tosielämän kokemuksia siitä, jos epävarmuus on muuttunut varmuudeksi - tai että löytyykö niitä! ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun kohdalla nuo ei ole toiminut. Jos vaistoan miehessä epävarmuutta suhteeni, loppuu homma yleensä hyvin pian. Kaksi pitkää suhdetta on ollut ja molemmissa kummatkin alusta saakka mukana. Nyt olen tapaillut harvakseltaan muutamia miehiä ja ei ole tullut mitään vahvoja fiiliksiä.
Epävarmuus on aina inhottavaa, koki sitä sitten itse tai joutui sitä sitten vierestä kattelemaan.. Itse ehkä ns. kattoisin ton kortin loppuun, mutta toistuvasti ei pidä epäilijänkään kelkkaan lähteä. kattokaa nyt toi taukotilanne ja mietit sit mikä on järkevää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa siltä, että kyseessä olisi melko nuori mies? Itse sain aikanaan osakseni tuollaista "epävarmuutta" juuri parikymppisiltä miehiltä, kun olin kuulemma tosi kiva ja nätti, mutta he eivät tienneet haluavatko kuitenkaan olla kanssani/parisuhteessa ylipäätään. Kyllähän siinä muutamat pettymysitkut tuli itkettyä. Sitten meni muutama vuosi ja törmäsin nykyiseen puolisoon, joka on itseäni muutaman vuoden vanhempi. Ollaan molemmat samanlaisessa elämäntilanteessa ja molemmilla oli halu vakiintua. Jos ei sulla tämän kanssa onnistu, niin kyllä sellainen henkilö tulee vielä vastaan, joka tietää heti, että haluaa olla just sun kanssa!
Mä tarkastelisin tilannetta vielä hetken, jos tosiaan pidät tästä miehestä! Joskus odotus palkitaan, joskus ei.. Ennustaminen ku on aika vaikeeta.