Koulukiusaajan muutto vanhalle kotipaikkakunnalle 20v jälkeen. Help.

Postilaatikostasi tulee löytymään ulostetta.

Lusikoippa se soppa nyt vaan.. sitä niittää, mitä kylvää :) t. Koulukiusatun, itsemurhan tehneen pojan äiti.

Aina voit pyytää anteeksi niiltä ketä olet satuttanut.

Vierailija kirjoitti:

Lusikoippa se soppa nyt vaan.. sitä niittää, mitä kylvää :) t. Koulukiusatun, itsemurhan tehneen pojan äiti.

Otan osaa. Itse kadun ja häpeän että kiusasin. Ap

Vierailija kirjoitti:

Aina voit pyytää anteeksi niiltä ketä olet satuttanut.

Olen valmis pyytämään anteeksi. Mahtaisiko se auttaa? Ap

Miksi kiusasit? Mua kauhistuttaa ajatus, että asuisin kiusaajani kanssa samalla paikkakunnalla. Vaikka on pyytänyt minulta anteeksi vielä aikuisena, en luota häneen.

Kannattaneeko noihin enää palata... näytät että olet nykyisin muuttunut olemalla mukava ym..?

Vierailija kirjoitti:

Miksi kiusasit? Mua kauhistuttaa ajatus, että asuisin kiusaajani kanssa samalla paikkakunnalla. Vaikka on pyytänyt minulta anteeksi vielä aikuisena, en luota häneen.

No jaa. Joku oli köyhästä perheestä eikä sillä koskaan ollut hyviä vaatteita. Ja yksi kiusaamani oli tosi läski ja änkytti, sillä oli silmälasitkin. Kai kiusaamalla sai kavereita ja statusta, kukaan ei halunnut asettua vastaan ettei joudu mun kiusaamaksi. Ap

Vierailija kirjoitti:

Kannattaneeko noihin enää palata... näytät että olet nykyisin muuttunut olemalla mukava ym..?

Tottakai olen muuttunut. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aina voit pyytää anteeksi niiltä ketä olet satuttanut.

Olen valmis pyytämään anteeksi. Mahtaisiko se auttaa? Ap

Kyllä se varmasti jonkun verran auttaa. Ainakin näyttäisit, että kadut tekojasi ja olet muuttunut. Et välttämättä saa anteeksi, mutta luultavasti et herätä kuitenkaan yhtä suurta vihamielisyyttä kun jos vain saapastelisit takaisin kuin mitään pahaa et olisi ikinä tehnytkään.

Kenties voisit myös kysyä, että voisitko mitenkään hyvittää aiheuttamaasi mielipahaa?

Olen aina ajatellut, että kukaan ei koe olleensa kiusaaja. Olenko väärässä?

Miten pieni paikka se oikein on?

Itse en asu enää samassa kaupungissa kuin lapsena, mutta samalla suunnalla kuitenkin. Aika moni on tänne isompaan kaupunkiin sieltä muuttanut ja esim. itsellä on asiakkaana käynyt yksi minua kiusannut. Ja kaupassa joskus näkee näitä. Ei minua ainakaan mihinkään suuntaan hetkauta, vähän vaivaantunut tunnelma on, jos puheisiin joutuu. Ja siis kiusaaminen oli rajua, vuosikausia kestänyttä ja anteeksi ei ole kukaan kiusaajista pyytänyt. Mä olen mennyt eteenpäin, kouluttautunut ja pärjännyt elämässä.

Ja ajattelen ettei ole kovin laajalla ymmärryksellä ja järjellä noita ihmisiä siunattu kun viitsivät toisen elämästä aikanaan sellaista helvettiä tehdä, säälin ja ehkä jollain tasolla hieman halveksinkin heitä.

Jos näiden lapset olisivat sattunet samalle luokalle omien kanssa, olisin varmaan hieman varuillani ja valmis pistämään tiukan linjan jos kiusaamista esiintyisi. Mutat en automaattisesti olettaisi että kiusaajan lapset kiusaavat, jos lapset ystävystyisivät niin sekin olisi ihan ok.

Anteeksipyytäminen olisi ihan fiksua, ei se mennyttä muuta, mutta osoittaisi että se ajattelukyky on kehittynyt aikuisena ja kiusaaja tajuaa tehneensä väärin.

Vierailija kirjoitti:

Olen aina ajatellut, että kukaan ei koe olleensa kiusaaja. Olenko väärässä?

Tiedän olleeni. Ap

Vierailija kirjoitti:

Miten pieni paikka se oikein on?

Itse en asu enää samassa kaupungissa kuin lapsena, mutta samalla suunnalla kuitenkin. Aika moni on tänne isompaan kaupunkiin sieltä muuttanut ja esim. itsellä on asiakkaana käynyt yksi minua kiusannut. Ja kaupassa joskus näkee näitä. Ei minua ainakaan mihinkään suuntaan hetkauta, vähän vaivaantunut tunnelma on, jos puheisiin joutuu. Ja siis kiusaaminen oli rajua, vuosikausia kestänyttä ja anteeksi ei ole kukaan kiusaajista pyytänyt. Mä olen mennyt eteenpäin, kouluttautunut ja pärjännyt elämässä.

Ja ajattelen ettei ole kovin laajalla ymmärryksellä ja järjellä noita ihmisiä siunattu kun viitsivät toisen elämästä aikanaan sellaista helvettiä tehdä, säälin ja ehkä jollain tasolla hieman halveksinkin heitä.

Jos näiden lapset olisivat sattunet samalle luokalle omien kanssa, olisin varmaan hieman varuillani ja valmis pistämään tiukan linjan jos kiusaamista esiintyisi. Mutat en automaattisesti olettaisi että kiusaajan lapset kiusaavat, jos lapset ystävystyisivät niin sekin olisi ihan ok.

Anteeksipyytäminen olisi ihan fiksua, ei se mennyttä muuta, mutta osoittaisi että se ajattelukyky on kehittynyt aikuisena ja kiusaaja tajuaa tehneensä väärin.

Alle 5000 ihmistä. Itse jo totuin Helsinkiin vuosien varrella. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi kiusasit? Mua kauhistuttaa ajatus, että asuisin kiusaajani kanssa samalla paikkakunnalla. Vaikka on pyytänyt minulta anteeksi vielä aikuisena, en luota häneen.

No jaa. Joku oli köyhästä perheestä eikä sillä koskaan ollut hyviä vaatteita. Ja yksi kiusaamani oli tosi läski ja änkytti, sillä oli silmälasitkin. Kai kiusaamalla sai kavereita ja statusta, kukaan ei halunnut asettua vastaan ettei joudu mun kiusaamaksi. Ap

Olet siis varakas eivätkä lapsesi ole läskejä eli eivät "ansaitse" tulla kiusatuiksi toisin kuin änkyttävät nörtit ja huonoissa vaatteissa kulkevat?

Kiusaaja alkoi kaduttaa vasta kun oma perse joutui tulilinjalle. Mikä yllätys.

Mistä tiedät, että kiusattusi edes asuvat enää samalla paikkakunnalla?

Toivottavasti kaikkea kuraa niskaan! Karma.

Sitä saa mitä tilaa.

Mua kiusattiin yläasteella, kun en ryypännyt muiden kanssa vaan urheilin. Mulla oli myös ilmeisesti väärät vaatteet ja hiukset. Nimittelyä ja syrjintää oli päivittäin. Nyt yli kymmenen vuotta myöhemmin törmäsin pahimpaan kiusaajaani entisessä kotikaupungissani. Hän oli lihonut hänen ympärillä pörräsi mölyävä apinalauma, jotka olivat ilmeisesti hänen omia lapsiaan. Yhteisten kavereiden kautta sitten kuulin, että hän oli eronnut, asui kaupungin vuokrakasarmissa, oli työtön ja kaikilla hänen pojistaan oli ADHD ja muita ongelmia. Karma. Ei se sl kiusaamista poistanut, mutta sainpahan olla vähän aikaa vahingoniloinen.