Kuudesluokkalainen ja ruotsin opinnot

S2-oppilaat saavat aika helposti vapautuksen ruotsista, ja ihan järkeväähän se onkin. 

Hjördis kirjoitti:

Miten teillä on lähtenyt ruotsin kielen oppiminen käyntiin kuudennella? Meillä oli eilen vanhempainilta ja tästä oli juttua, että todella tihkuista on monella, kun eivät koe tarvitsevansa sitä mihinkään. Yksi suomi toisena kielenä -vanhempi kysyi vapautusta koko ruotsista, kun lapsella oli englanninkin kanssa vaikeuksia ja jäi sen takia luokalleen. Nyt on todella vaikeaa hänellä kun on sekä englanti ja ruotsi opittavana ja kumpikaan vanhemmista ei puhu kuin huonosti suomea ja kotona puhutaan somalia. Rehtori oli ollut jo myönteisellä kannalla, joten toivottavasti sopii, sillä tuolla menolla hän ei pääse peruskoulua läpi 17 vuoteen mennessä, jolloin oppivelvollisuus päätty. Isä valitteli, että läksyt ovat todella vaikeita ja lapsella menee niiden kanssa monta tuntia päivässä, eivätkä vanhemmat osaa auttaa.

Omalla lapsella olen auttanut joka kerta ruotsin kanssa läksyissä. Osaan sitä työni takia ihan hyvin, mutta aika outo kieli se tuntuu olevan suomen ja englannin jälkeen, koska kielioppi on täysin erilaista verrattuna näihin. On siinä tietysti tullut onnistumisiakin, kun hän huomasi että pari sanaa on suoria lainoja suomeen ruotsin kielestä.

Aika monessa kielessä substantiivien suku ja taivutus on se suurin opiskelun ongelma. Sanojen suku kun ei ole aina loogista ja taivutukset/käyttö sisältävät monia muistisääntöjä. Aivan sama ongelma on  esim. saksan ja ranskan kanssa. Ulkoa on sanat sukuineen opeteltava siitä ei pääse yli eikä ympäri.

Asennehan sen ratkaisee. Jos on haluja niin oppii, jos ei niin ei opi.

Kävin kuutosluokkalaisen kanssa keskustelun ruotsin tarpeellisuudesta ja inttäminen loppui siihen, kun totesin, että on se noloa jos rantahurri sinut mamulle kamelista myy.. Ja toisekseen, on minunkin virkamiesruotsi osattava, vaikka minun kanssani ei yhtään ruotsalaista ole vielä asioimaan tullutkaan..

Ja onhan sitten parempi mahdollisuus hakea töitä Suomen rajojen ulkopuolelta..

Vanhempien kyllä kannattaisi lapsiaan kannustaa opettelemaan kieliä, niistä on yleensä vain hyötyä.

Muualta töiden perässä Helsinkiin muuttaneena huomaan ruotsia nyt tarvitsevani ja kiva sitä on Pohjoismaissa osata. Toki erityislapsen äitinä mietin, että mitenköhän lapseni selviää aikanaan kaikista kieliopinnoista...

Kuinka nopeasti ap:n lapsen koulussa oikein edetään ruotsissa? Meidän kutosluokkalainen on vasta opetellut tervehdyksiä, kaupunkeja, numeroita, viikonpäivät ja sanoja, jotka ovat suomeksi samoja. Mitään vaativaa ei vielä ole tullut vastaan.

Kivaa on ollut ja läksyt ovat olleet helppoja ja lyhyitä.

Vierailija kirjoitti:

Kuinka nopeasti ap:n lapsen koulussa oikein edetään ruotsissa? Meidän kutosluokkalainen on vasta opetellut tervehdyksiä, kaupunkeja, numeroita, viikonpäivät ja sanoja, jotka ovat suomeksi samoja. Mitään vaativaa ei vielä ole tullut vastaan.

Kivaa on ollut ja läksyt ovat olleet helppoja ja lyhyitä.

Vähän minäkin ihmettelen, että kuinka vaikeaa kielioppia opetetaan jo parin viikon jälkeen.

Meillä ihan samaa kuin kahdella viimeisimmällä kommentoijalla. Myönteisesti suhtautuu meidän lapsi ruotsin opiskeluun ja mitä kuuntelin kerran sivusta lapsen kaveriporukan keskusteluja, niin myönteistä asennetta tuntui olevan muillakin. 

Vierailija kirjoitti:

Kuinka nopeasti ap:n lapsen koulussa oikein edetään ruotsissa? Meidän kutosluokkalainen on vasta opetellut tervehdyksiä, kaupunkeja, numeroita, viikonpäivät ja sanoja, jotka ovat suomeksi samoja. Mitään vaativaa ei vielä ole tullut vastaan.

Kivaa on ollut ja läksyt ovat olleet helppoja ja lyhyitä.

Aivan samaa mietin! Tosiaan numeroita ja ääntämistä on harjoiteltu yhdessä, helposti lipsahtaa enkun ääntämiseksi, mutta muuten on ihan itsekseen osannut noi tervehdykset yms. Mitään kielioppia ei ole vielä tullut vastaan, ja nyt kun sama oppimäärä mikä aiemmin on käyty kolmessa vuodessa käydäänkin nyt neljässä, niin on aikaa rauhassa oppia.

Teillä on varmaan käytössä Skoj-kirjasarja, joka alkaa noilla tervehdyksillä ja numeroilla? Hallonbåt ja På Gång ovat hieman erilaisia.

Kyllä kannattaa jo kotona miettiä, miten asiat esittää lapselle. Meillä vasta lapsi ekalla. Mutta kevään tutustumisessa jo painotettiin, että älkää tuoko negatiivisia asenteita tai kokemuksia kotona esille.

Esimerkiksi jos olet itse huono matikassa ja päivittelet kotona että en minäkään sitä matikkaa osannut kyllä se varmaan sinullakin on vaikeaa. Niin miksi se lapsi edes jaksaisi tsempata jos äiti on kotona todennut että ollaan huonoja jossain tai toteaa jonkun sonen olevan turhaa?

Hallonbåt on meidän lapsella käytössä. Ei heillä vielä tässä vaiheessa ole mitään vaikeaa, ihan helppoja asioita käyvät läpi. Niinkuin pitääkin, muuten loppuisi inspis jo heti alkuunsa.

Vierailija kirjoitti:

Teillä on varmaan käytössä Skoj-kirjasarja, joka alkaa noilla tervehdyksillä ja numeroilla? Hallonbåt ja På Gång ovat hieman erilaisia.

Vitosen lapsella on tuo Vadelmavene.

Ap tässä eli Skoj-sarja meillä on käytössä, jossa noita tervehdyksiä ja numeroita on harjoiteltu. Kielioppia ei ole vielä opiskeltu. Se oli oma mielipiteeni ja ei käynyt selvästi ilmi tuosta.

Lähtötaso ruotsiin oli kuitenkin täysin nolla verrattuna esimerkiksi englantiin, jota lapsi oli oppinut jo ennalta peleistä ja netistä. Ruotsista sen sijaan viikonpäiviäkään hän ei ollut kalenterista lukenut ja onsdag (keskiviikko) tuntui täysin oudolta. Englanti tulee ainakin vielä läpi noissa ruotsin opinnoissa, kun yritetään sieltä päätellä mikä sana oikein on kyseessä.

Meillä alkoi pojalla ruotsi jo nyt vitosella. Kiva kun nelosella aloitti saksan. Meneeköhän kielet sekaisin..

7:n lapsella on myös Hallonbåt

Vierailija kirjoitti:

Asennehan sen ratkaisee. Jos on haluja niin oppii, jos ei niin ei opi.

Kävin kuutosluokkalaisen kanssa keskustelun ruotsin tarpeellisuudesta ja inttäminen loppui siihen, kun totesin, että on se noloa jos rantahurri sinut mamulle kamelista myy.. Ja toisekseen, on minunkin virkamiesruotsi osattava, vaikka minun kanssani ei yhtään ruotsalaista ole vielä asioimaan tullutkaan..

Ja onhan sitten parempi mahdollisuus hakea töitä Suomen rajojen ulkopuolelta..

Vanhempien kyllä kannattaisi lapsiaan kannustaa opettelemaan kieliä, niistä on yleensä vain hyötyä.

Näin aikuisena sitä vasta tajuaa kuinka paljon on hyötyä kielien opiskelusta ja osaamista.

Vierailija kirjoitti:

Teillä on varmaan käytössä Skoj-kirjasarja, joka alkaa noilla tervehdyksillä ja numeroilla? Hallonbåt ja På Gång ovat hieman erilaisia.

Hallonbåt on meidän lapsella ja helppoa tuntuu olevan. Läksyihin meni alta kymmenen minuuttia ja tosiaan tervehtimistä ja itsensä esittelyä nuo oli opetelleet. Ope oli vielä sanonut, että tänä vuonna keskitytään enemmän ääntämiseen kuin kielioppiin tai kirjoittamiseen. Tottakai niitäkin on, mutta pääpaino on puhumisessa. Meillä tyttö pitää ruotsia ihan turhana, mutta silti tuntuu että itse opiskelu on ok. Ainakin vielä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asennehan sen ratkaisee. Jos on haluja niin oppii, jos ei niin ei opi.

Kävin kuutosluokkalaisen kanssa keskustelun ruotsin tarpeellisuudesta ja inttäminen loppui siihen, kun totesin, että on se noloa jos rantahurri sinut mamulle kamelista myy.. Ja toisekseen, on minunkin virkamiesruotsi osattava, vaikka minun kanssani ei yhtään ruotsalaista ole vielä asioimaan tullutkaan..

Ja onhan sitten parempi mahdollisuus hakea töitä Suomen rajojen ulkopuolelta..

Vanhempien kyllä kannattaisi lapsiaan kannustaa opettelemaan kieliä, niistä on yleensä vain hyötyä.

Näin aikuisena sitä vasta tajuaa kuinka paljon on hyötyä kielien opiskelusta ja osaamista.

Enpä ole vielä näin 40+ huomaanut sitä ruotsin hyötyä. En vaikka olen virkamiesruotsinkin hyväksytysti suorittanut. No, vielä on aikaa.

Vierailija kirjoitti:

Meillä alkoi pojalla ruotsi jo nyt vitosella. Kiva kun nelosella aloitti saksan. Meneeköhän kielet sekaisin..

Itse opiskelin lapsena saksaa, englantia ja ruotsia yhtä aikaa yläasteella (ala-asteella aloitettu saksa). Olin silloin hurjan hyvä kielissä, etenkin saksa ja ruotsi tuntuivat tukevan toisiaan jollain tavalla, vaikka kieliopit yms on niin erilaisia. Aikuisena en huomannut enää yliopistossa tätä samaa efektiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asennehan sen ratkaisee. Jos on haluja niin oppii, jos ei niin ei opi.

Kävin kuutosluokkalaisen kanssa keskustelun ruotsin tarpeellisuudesta ja inttäminen loppui siihen, kun totesin, että on se noloa jos rantahurri sinut mamulle kamelista myy.. Ja toisekseen, on minunkin virkamiesruotsi osattava, vaikka minun kanssani ei yhtään ruotsalaista ole vielä asioimaan tullutkaan..

Ja onhan sitten parempi mahdollisuus hakea töitä Suomen rajojen ulkopuolelta..

Vanhempien kyllä kannattaisi lapsiaan kannustaa opettelemaan kieliä, niistä on yleensä vain hyötyä.

Näin aikuisena sitä vasta tajuaa kuinka paljon on hyötyä kielien opiskelusta ja osaamista.

Enpä ole vielä näin 40+ huomaanut sitä ruotsin hyötyä. En vaikka olen virkamiesruotsinkin hyväksytysti suorittanut. No, vielä on aikaa.

Täällä akateeminen virkamiesruotsin suorittanut, ja onnekseni seuraan ruotsalaisia dekkareita ja kuuntelen jonkin verran ruotsalaista musiikkia. Edellisessä työhaastattelussa ennen nykyistä työtäni, haastattelija kesken kaiken vaihtoi kielen ruotsiksi. Vedin sen niin hyvin, että pääsin 1.varasijalle ( työn sai kylläkin mua alemmin koulutettu saman ikäinen mies... synnytysiässä kun olen..! ).

Mutta Ruotsista voi olla hyötyä yllättävissä tilanteissa! Eikö kyseisessä työpaikassa oltu korostettu Ruotsin osaamista, vaan merkitty normaalisti kuin kaikissa virkamiesten paikoissa että hallittava myös toinen kotimainen kieli, niinhän ne aina sanoo mutta harvoin ruotsinkielisiä asiakkaita kuitenkaan esim. Itä-Suomessa kohtaa. Mutta kylläpä jallittivat haastattelussa! Se on sit hyvä osata :) onneksi olin seurannut Wallanderia niin jostain se kieli sitten vaan ulos kumpusi  :D