Vauvan kanssa seurustelu

Onnea vauvasta! Kyllä se hereillä olon määrä siitä vielä lisääntyy ja siten seurusteluajan määrä. Ihan pieni nauttii läheisyydestäsi, äänestäsi ja tuoksustasi, joten pidä lähellä, paijaa, pussaa, laula, jos imetät, siinä tulee myös em. Vaippaa vaihtaessa voi jutella vauvalle esim. ihastella ääneen söpöjä pikku varpaita, kertoa mitä teet jne. Yritä nyt itse toipua synnytyksestä ja nukkua. Parin viikon iässä voi olla jo toisenlaista.

Isomman lapsen kanssa sitten nuo edelliset ja lisäksi esim. loruttelua, jumppailua, leluja voi näyttää, vauvahierontaa...

Teen susta lasun! Hyi!

Mulla oli ihan samoja fiiliksiä kun vauva oli 1kk sain täältä palstalta semmoista palautetta että pitää vaan opetella höpöttään sille tai se ei opi puhumaan :D

No minä olen päässyt yli huonosta omasta tunnosta. Kun vauva rupesi hymyilemään ja oppimaan uutta, ottamaan kontaktia yms. Niin itsekkin luonnollisesti alkoi enemmän jutustelemaan vauvalle. Vauva osaa kyllä vaatia huomiota sitten kun sitä alkaa tarvitsemaan.

Lähempänä kahta kuukautta vauvan seurustelutaidot ovat siinä mallissa että sitä enemmän itsekkin sitten seurustelee. Sitä ennen se on jutustelua hoitotoimenpiteissä, sylissä pitoa ja lähellä oloa. Silityksiä ja pusuja.

Joten tee ihan juuri niin kuin itsestäsi tuntuu luonnolisekta! Ja vauva aivan varmasti kyllä vaatii seurustelu huomionsa sitten kun sen tarvitsee.

Niin ja nykyisin seurustelu on sitä että vauvan laitan makaamaan ja juttelen sille, taputan hänen käsiä yhteen ja laulan jotain höpöhöpöä, kutittelen leuan alta, hassuttelen, näytän leluja, kuuntelen kun vauva jokeltaa ja vastaan. Joskus vauva alkaa juttelemaan rinnalla sitten vastaan sille jotain ja hymyilen. Kun vauva oppii uutta niin sitä tulee väkisinkin ihasteltua ääneen.

Vauva viihtyy myös yksin yrittäessään tarttua leluihin ja katselee. Niin kauan kun viihtyy itsekseen niin hyvä, sitten kun ei niin vaatii jutustelua.

Tuttuja tunteita :) Luota siihen, että mikäli sinulla ei mitään suurempia tunne-elämän ongelmia ole, niin se vuorovaikutus tulee luonnostaan. Älä vertaa muihin, sillä tuossa vaiheessa vauvojen vireystasot ovat todella erilaisia. Jollain toisella vauva seuraa aktiivisesti äitiä, kun taas toisen kohdalla tuntuu että hyvä kun hereillä pysyy :)

Nyt tärkeintä varhaista vuorovaikutusta on vauvan tarpeisiin vastaaminen, ja vauvan vuorovaikutusyrityksiin vastaaminen. Eli kun vauva ääntelee, niin juttele hänelle jotain. Kun vauva katsoo sinua silmiin, niin katso takaisin ja hymyile. Vauvalle on tärkeää kokea olevansa ihailtu ja rakastettu, eli se vanhemman rakastava ilme on tärkeä kokemus. Kyllä se vuorovaikutus alkaa sitten monipuolistumaan kun vauva alkaa olla vireämpi ja enemmän hereillä! 

Vinkiksi ap:lle: sain ystävältä Vauvan Vaaka nimisen laulukirjan ja cd:n ja siinä oli tosi kivoja laululeikki-juttuja ihan pienelle vauvalle (tyyliin sormien ja varpaiden hierontaa) ja niitä me leikittiin. Itseltäni se vauvalle "lässyttäminen" ei aluksi sujunut ihan luonnostaan.

Mä olin tosi surkea lässyttämään enkä vieläkään (lapsi jo päälle 2-vuotias) ole mikään lastenlaulujen luikauttelija. Kukin tyylillään! Ihan hyvä ihminen sunkin vauvasta ap tulee, kun vaan pidät lähellä, hoidat hellästi ja vastaat tarpeisiin. Pikkuvauvalle voi lukea vaikka omaa romaaniaan ääneen, äidin ääntä se vain haluaa kuulla.

Älä stressaa, kyllä se siitä. Jutut alkaa kyllä parantua puolin ja toisin, vaikkei koko ajan Kylli-tätinä hilluisikaan.