Yliopisto jännittää, neuvoja/apua

Kannattaa sitä verkostoitumisasiaa oikeasti miettiä. Vaikka väkisin. Itselle kävi niin, että jouduin asumaan kaksi ensimmäistä opiskeluvuotta toisella paikkakunnalla taloudellisten yms. syiden takia. Suoritin kurssit tentteinä, jos mahdollista, vaikka kävinkin kahtena tai kolmena päivänä viikossa yliopistolla. Bileisiin tai muihin ei ollut mitään mahdollisuutta osallistua. Jossain vaiheessa alkoi tuntua siltä, että muut opiskelijat leimasivat minut ulkopuoliseksi, jonka juttuja ei kannata edes kuunnella. Ei auttanut vaikka sitten myöhemmin sain asunnon kampuksen vierestä. Totta kai kokemani kertoi jotain siitä, minkälaisia tyyppejä nuo sitten olivat, mutta olisipa huonoistakin kavereista varmasti ollut myöhemmin iloa. Olen nimittäin tällä hetkellä pitkäaikaistyötön maisteri alalla, jossa töihinpääsy on aika pitkälti suhteista kiinni. Kaiken lisäksi puolisolla sama tilanne! Hän keksi käydä lukemassa itsensä maisteriksi työttömäksi jäätyään (amk-tutkinnon päälle), mutta verkostoituminen jäi hänelläkin tapahtumatta, koska reilusti muita vanhempana, hyvin introverttinä ja täysin persaukisena ei nyt vain onnistunut verkostoituminen. Eli ota tämä kahden työttömän maisterin esimerkki varoittavana esimerkkinä :)

Valmistuneena voin jotain kertoa. Ei kannata jännittää. Huomaat vuoden jälkeen että opiskelu ei ole kuin lukiossa, vaan naamat vaihtuu kursseilla ja kiinteää ryhmää ei ole. Toki pienryhmäsi tulet alussa oppimaan varsin hyvin. Kavereita tulee kun uskaltaa avata suunsa.

Eka vuosi menee lähinnä pippaloissa kulkiessa ja pakollisia kursseja suoritellessa. Mielestäni yliopistossa ei ole oikein ryhmähenkeä, ja tosi hyviä kavereita tulikin vain muutamia. Opiskelu on hyvin itsenäistä. Tulet huomaamaan varmasti pian että yliopisto ja opiskelu siellä ei ole niin hienoa ja laadukasta kuin olet saattanut lukea. Mielestäni niillä ihmisillä ketkä eivät ole yliopistoa käyneet on ruusuinen kuva siitä mitä se todellisuudessa on.

Hauskinta oli ehdottomasti pippalot kavereiden kanssa, joskus myös keskellä viikkoakin. Oudointa oli huomata miten sulkeutuneita osa opiskelijoista oli ja miten laadutonta paikoin kurssit olivat.

Tänä päivänä yliopistosta valmistuminen ei ole mikään tae työllistymiselle. Kannattaa ahkerasti hakea heti eka vuonna oman alan töitä jotta saat työkokemusta, joka on tärkeää kun haet myöhemmin työtä omalta alalta.

Jos stereotyyppinen kostea opiskelijaelämä ei kiinnosta eikä tunnu lainkaan omalta, niin sosialisoidu erilaisten harrastekerhojen ja ryhmien kautta. Yliopistoissa on tarjolla vaikka mitä aktiviteettia, joten hyppää mukaan toimintaan ja tapaat satavarmasti samanhenkisiä kaverikandidaatteja.

Ite olen saanu kavereita ihan hyvin käymättä kertaakaan missään ryyppäjäisissä. Kyllä sieltä samanhenkisiä tyyppejä löytyy, kun yliopistoissa nyt muutenkin on keskimääräistä fiksumpaa porukkaa. Älä siis turhaan siitä huoli.  Ja noi ekat päivät oli itellä aika pitkälti sitä yliopistomeininkiin totuttelemista. Luennoilla käymistä ja sen sellaista. Eikä ne luennot nyt hirveästi eroa niistä perus lukion oppitunneista. Paitti siinä, ettei oo pakko olla paikalla. :D

Kuulostat keskimääräiseltä teekkarilta, hyvin sinä pärjäät. t. teekkari

Komppaan edellisiä! Opiskelu on paljon helpompaa, kun on hyvä verkosto ympärillä. Yliopistokaverit ovat edelleen hyviä kavereitani, joita tapaan säännöllisesti. Älä missään nimessä ainoastaan opiskele yliopistolla! Hyvin se sujuu! :) Ei se alkoholin kittaaminen mikään edellytys opiskelijaelämälle ole.

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa sitä verkostoitumisasiaa oikeasti miettiä. Vaikka väkisin. Itselle kävi niin, että jouduin asumaan kaksi ensimmäistä opiskeluvuotta toisella paikkakunnalla taloudellisten yms. syiden takia. Suoritin kurssit tentteinä, jos mahdollista, vaikka kävinkin kahtena tai kolmena päivänä viikossa yliopistolla. Bileisiin tai muihin ei ollut mitään mahdollisuutta osallistua. Jossain vaiheessa alkoi tuntua siltä, että muut opiskelijat leimasivat minut ulkopuoliseksi, jonka juttuja ei kannata edes kuunnella. Ei auttanut vaikka sitten myöhemmin sain asunnon kampuksen vierestä. Totta kai kokemani kertoi jotain siitä, minkälaisia tyyppejä nuo sitten olivat, mutta olisipa huonoistakin kavereista varmasti ollut myöhemmin iloa. Olen nimittäin tällä hetkellä pitkäaikaistyötön maisteri alalla, jossa töihinpääsy on aika pitkälti suhteista kiinni. Kaiken lisäksi puolisolla sama tilanne! Hän keksi käydä lukemassa itsensä maisteriksi työttömäksi jäätyään (amk-tutkinnon päälle), mutta verkostoituminen jäi hänelläkin tapahtumatta, koska reilusti muita vanhempana, hyvin introverttinä ja täysin persaukisena ei nyt vain onnistunut verkostoituminen. Eli ota tämä kahden työttömän maisterin esimerkki varoittavana esimerkkinä :)

Paljon puhutaan vanhempien merkityksestä suhteissa, mutta opiskelukaverit auttavat huomattavasti enemmän. Jotkut tekevät tyhmästi ja kilpailevat kurssikavereiden kanssa. Arvatenkaan heitä ei silloin auta kukaan koskaan, vaikka voisivat. Sillä toisen kampittamisella harvemmin itsekään saavuttaa yhtään mitään.

En tunne teekkareita, mutta toki olen juttuja kuullut siitä miten paljon kaikki pyörii ryyppäämisen ympärillä. Mutta niin se tuntuu pyörivän omassa yliopistossanikin, vaikkei teekkareita olekaan. En itse pidä juomisesta, enkä selvinpäin jaksa katsella örvellystä, joten tapahtumiin osallistuminen on jäänyt vähälle. Mistä johtuen tuo 2:n mainitsema verkostoituminen on jäänyt vähiin.

Jos vaan mitenkään pystyt niin lähde menoon mukaan vaikket niin paljon joisikaan. Tärkeintä on, että sun naama jää ihmisten muistiin. Eli mene tapahtumiin ja ole siellä. Voit lähteä aiemmin pois, jos örvellys ei nappaa, mutta kannattaa silti mennä. Sitä paitsi on muitakin, jotka eivät juo ja koko ajan on nuorten alkoholinkäyttö laskussa. Oma ainejärjestöni järjestää silloin tällöin myös alkoholittomia tapahtumia, sellaisiin kannattaa aina mennä. Itse olen nyt jotenkin jämähtänyt kotiin, pitäisi kyllä tänä syksynä aktivoitua kun on vielä pari vuotta opintoja jäljellä, että saisi sitä verkostoitumista tehtyä.

Yliopistolla on oikeasti ihan kivaa. Kyllä siellä kursseillakin tutustuu ihmisiin, kun pääsee tekemään ryhmätöitä ja projekteja yhdessä. Älä huoli, kyllä sieltä löytyy sulle kavereita :)

Kaikki oli alkuun uutta - ihmiset, paikat, opiskelusanasto jne. - mutta se kaikki kyllä tulee tutuksi. Kannattaa mennä mukaan tutoreiden / ainejärjestöjen järkkäämiin tilaisuuksiin. Itse ainakin jopa yllätyin siitä, miten vähäinen rooli alkoholilla niissä usein oli, kun olin kuitenkin kuullut opiskelijaelämän kosteudesta. Joillain menee tietty överiksi, niin kuin aina, mutta joukkoon mahtuu monenlaista. Itse en kyllä ollut teekkari, mutta kuitenkin. Mene mukaan ihan omana itsenäsi, sillä tavalla saat varmasti uusia samanhenkisiä kavereita. Etkä takuulla ole ainoa, joka juuri nyt pähkäilee juuri samoja asioita! Onnea uuteen, hienoom elämänvaiheeseen! :)

Teekkarit juo muutenki liikaa, joten hyvin sovit porukkaan. Yliopistolaiset on rentoja joten älä pelkää ja ole rohkea 😅

Juu tosiaan alkoholia en käytä muutenkuin jännittävissä tilanteissa pikkasen laskemaan sitä kuumotusta, esim vanhat lukiossa. Jotenkin ei tee musta hilpeää vaan enemmän laskee sitä pahinta jännitystä ja muuten sitten passivoi. 

Ehkä se menee hyvin, kiitos vinkeistä

Ei alkoholin käyttö ole koskaan mikään pakko. 

Mulla alkaa piakkoin toinen vuosi yliopistossa, kertaakaan en ollut humalassa fuksivuonna. Muutamissa pippaloissa vähän maistelin mut siihen se jäi, vaikka olin melkein kaikissa ainejärjestön tapahtumissa mukana syksyllä. Muutama häppeninki oli ihan täysin alkoholiton ja hyvin jengi oli silti mukana. Niin ja kavereita sain paljon vaikken örveltämässä mukana ollutkaan. Hyvin se menee kunhan vaan uskaltaudut paikan päälle, ei se kännääminen mikään must-juttu ole. Tsemppiä ap!

Mulla alkoi jo viime viikolla ja muakin pelotti kauheasti, mutta tosi kivaa on tähän mennessä ollut! Osallistu ehdottomasti kaikkeen toimintaan mihin vain voit, sillä sieltä saa tosi helposti kavereita. Erityisesti iltaisin bileisiin ja muihin kannattaa ehdottomasti mennä. Ei ole pakko juoda ollenkaan jos ei halua, yritä olla avoin ja ennakkoluuloton kaikelle tyhmältäkin kuulostavalle toiminnalle. Mun luokalla alkaa jo olemaan jonkin verran yhteishenkeä, vaikka koulua ei ole ollut kuin pari päivää :)

Täällä myös introvertti, enkä ollut myöskään alkoholia paljon juonut ennen yliopistoa. Muutin myös uudelle paikkakunnalle opiskelujen perässä, joten ensimmäisenä vuonna skarpata ja mennä kaiken maailman bileisiin, että porukkaan tutustu. Ekan vuoden hulinan jälkeen onkin voinut hengata sitten omien kavereiden kanssa ja päättää mihin bileisiin oikeasti haluaa mennä, mutta ihmisiin tutustumisen kannata tuo ensimmäinen vuosi oli ainakin mulle tärkeä. Nyt voi olla rauhassa epäsosiaalisempi ku oma kaveriporukka on löytyny :D