Nainen, mitä olet itse tehnyt epätasa-arvoisen huoltajuusasian suhteen?
A) et mitään
B) jotain, mitä?
Miten muutetaan asenne jonka mukaan mies on aina toisen luokan vanhempi? Naiset enemmistönä,miten hoidatte epäkohtaa?
Kommentit (15)
Olen kysynyt miehiltä, kumpaa vanhempaa lapsi huutaa avuksi, kun lapsi satuttaa itsensä. Lapsihan turvautuu siihen ihmiseen, joka on antanut hänelle hoivaa. Jos se on aina äiti, mies ehkä ymmärtää, että jotain on jäänyt tekemättä.
Olen myös kannustanut opintojaan suunnittelevaa poikaa hakeutumaan sosiaalialalle. Miehiä tarvitaan myös lastenvalvojina.
Omille pojille olen opettanut, että koti ei ole kenenkään hotelli vaan jokainen on vastuussa kotitöistä. Olen puhunut heille jo nyt, että lapsen ensimmäiset vuodet ovat korvaamattomia ja kehottanut heitä hoitamaan lasta vauvasta alkaen ja pitämään kaikki mahdolliset isyysvapaat. Lisäksi olen teroittanut, että kukaan nainen ei halua olla kotipiika vaan tasa-arvoinen suhde on kaiken a ja o.
Miesten kuuluu ihan itse ajaa tämä asia.
Taas pitäisi naisten passata kaikki miesten eteen ja pyyhkiä pylly, onnetonta.
Samaa kuin nro2. Oma-aloitteisuutta olisin toivonut vaipanvaihtoon, yöheräilyihin ja aamuvirkun lapsen kanssa nousemiseen. Turhaan.
^ miten tasa-arvoisuus toteutuu kun naiset kokevat lähes aina, että ovat ykkösvanhempi koska synnytys, imetys ja äitisvapaa?
Myös niissä tapauksissa joissa isä on huvä vanhempi, ei hän kuitenkaan NIIN hyvä ole kuin äiti.
Vierailija kirjoitti:
Miesten kuuluu ihan itse ajaa tämä asia.
Taas pitäisi naisten passata kaikki miesten eteen ja pyyhkiä pylly, onnetonta.
Melko feministinen lause ja näinhän tämä "tasa-arvoa" ajava porukka juuri tekeekin.
Tulee melko lyhyt ketju kun NAISTEN pitäisi tehdä jotain miesten asioiden eteen :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miesten kuuluu ihan itse ajaa tämä asia.
Taas pitäisi naisten passata kaikki miesten eteen ja pyyhkiä pylly, onnetonta.Melko feministinen lause ja näinhän tämä "tasa-arvoa" ajava porukka juuri tekeekin.
Ei aja omaa etua niin miksi pitäisi naisten puuttua tähän?
Mies ei osallistunut lapsiemme hoitoon eikä keskustelut asiasta auttaneet, joten erosin ja nyt lapset ovat puolet ajasta isällään. Hyvä, että lapsilla on vihdoin läheinen isäsuhde ja miehen vanhemmuus vahvistui kertaheitolla.
Turha tässä on ajatella naisina ja miehinä, vaan ihmisinä. Tietyt fysiologiset jutut ja vanhakantaista perua olevat asiat ovat olemassa. Mutta muuten ei pitäisi tasapuolisuuden kanssa olla ongelmaa.
Meillä lasten isä käytti osan vanhempainvapaasta. Myöhemmin erotessa ollaan jaettu huoltajuus ja lapset on 50/50 molemmilla. Riittääkö?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miesten kuuluu ihan itse ajaa tämä asia.
Taas pitäisi naisten passata kaikki miesten eteen ja pyyhkiä pylly, onnetonta.Melko feministinen lause ja näinhän tämä "tasa-arvoa" ajava porukka juuri tekeekin.
Ei aja omaa etua niin miksi pitäisi naisten puuttua tähän?
Millä tavalla se ajaa naisen etua, että lasten isä ei osallistu lastensa hoitoon? Jos se olisi niin hauskaa, niin miksi monet miehet sysäävät kaiken vastuun äidille? Oisko kuitenkin niin, että monista miehistä on kiva hankkia lapsia, kun vastuun voi halutessaan sysätä äidille? Tehdään monta lapsisarjaa ja eletään sosiaalituilla, 'ettei ahneet exät pääse kuppaamaan'.
Kovasti yrittänyt miehelle vakuuttaa että hän on toinen lasten huoltajista. Menee se jopa ajoittain perille.
B. Olen kasvattanut poikani tekemään omatoimisesti (= pyytämättä) kaikkia kotitöitä. Olen kertonut pojilleni, että perhe kannattaa perustaa sellaisen naisen kanssa, jonka tulotaso on suurinpiirtein sama kuin itselläkin. Tämä siksi, että silloin myös poikani voivat jäädä vanhempainvapaalle ilman, että perheen elintaso romahtaa. Olen kehottanut poikiani käyttämään kaikki oikeutensa olla lastensa kanssa kotona, kun lapset ovat pieniä. Olen kehottanut poikiani osallistumaan tasaveroisena vanhempana lastensa elämään eikä vain vaimonsa "pikku apulaisina". Olen muistuttanut jo perheen perustaneita poikiani, että mitä enemmän heillä on käsissään kokonaisvastuu arjen pyörityksestä, sitä todennäköisempää on, että erotilanteessa lapsia ei määrätä automaattisesti äidille. Ai niin... olen myös kehottanut poikiani olemaan hyyyyyyyyyvin kärsivällisiä vaimoaan kohtaan lastensa ensimmäiset elinvuodet, koska pienet - varsinkin imeväisikäiset - lapset useimmiten määrätään erossa äidille.
Jätin teinin asumaan isälleen teinin toivomuksesta.
Toki on olemassa myös miehiä joita ei lastensa hoito kiinnosta - heidän on turha täällä vinkua epätasa-arvosta.
Olen yrittänyt saada lapsen isää kiinnostumaan lapsestaan, jotta tutustuisi lapseen ja viettäisi aikaa hänen kanssaan.