Suomen olympia"menestys"-- kuin rahaa heittäisi kaivoon

Ei kerta kaikkiaan mitään järkeä. 

Lähetetään 54 urheilijaa, joilla ehkä parilla on mahdollisuuksia edes pistesijaan. Suomi on hyvin sisäistänyt tämän: tärkeintä ei ole voitto vaan osanotto -mantran. 

Mikäs siinä, jos itse maksaisivat turisminsa. Niinhän me muutkin. 

Vierailija kirjoitti:

Miksi syydetään varoja tällaiseen turhuuteen? Urheilijoiden lisäksi mukana on jos jonkinlaista Ylen johdon edustajaa, psykologia, kisapappia, lääkäriä ym. Verovaroin totta kai.

Saaliiksi jäi yksi pronssi lajissa, jonka harrastajapohja maailmassa mahtuu minibussiin. Objektiivisesti arvioiden paras suoritus oli tämän rytmisen voimistelijan sijoitus (21.) Onhan kyseessä varsin laajasti harrastettu laji kovin panoksin etenkin entisen itäblokin puolella.

Ja se voimistelijakin oli idästä.

Suomalaisten harjoittelukaan ei ole niin totista - tai säälimätöntä - kuin tyypillisesti esim. USA:ssa, Itä-Euroopassa tai Aasiassa... Asiat tehdään enemmän konemaisesti kuin intohimoisesti. Myllylän suotreenien jälkeen en muista olleen missään juttua kenenkään urheilijamme kovista treeneistä. Ranskalainen tuttava sanoi kerran, että suomalainen musiikki on myös tätä: säännönmukaista, mutta viileää.

Mitä rahoja? Satsaukset on mielestäni verrattavissa tuloksiin.

Joo, voitais jäädä kaikista kansainvälisistä kisoista pois. Tää on niin turhaa rahan haaskausta.

Voiton tahto on isossa osassa kisamenestystä. Aivan samalla tavalla placebo auttaa parantumaan sairauksista. Kun ihminen yksinkertaisesti uskoo johonkin kovaa, niin se vie eteenpäin. Suomessa asiaan ei kiinnitetä tarpeeksi huomiota. Fokus tuntuu olevan rutiineissa ja säännönmukaisuuksissa, laitosmaisessa urheilemisessa. Todellisuudessa huipulle päässeet ovat aina hyvin intohimoisia alallaan ja itseensä uskovia, eivät organisaatiolle alisteisia. Nykylätkän joukkuepeli-ihanne, jossa pelataan tiimille ja yksittäiset egot lytätään, on mielestäni siirtynyt suomalaiseen urheiluun laajemminkin.

Eihän tuolla verovaroin ole kuin Ylen porukka.

Vierailija kirjoitti:

Eihän tuolla verovaroin ole kuin Ylen porukka.

Julkisin varoin kuitenkin. Viimekädessä kansa maksumiehenä, vaikkei rahoitus suoraan verotuloista menekään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eihän tuolla verovaroin ole kuin Ylen porukka.

Julkisin varoin kuitenkin. Viimekädessä kansa maksumiehenä, vaikkei rahoitus suoraan verotuloista menekään. 

No se on ihan sun oma häpeäsi, jos syydät rahaa veikkaukseen tms. peleihin.

Urheilua vaivaa sama pöhötystauti kuin Suomea yleensäkin: mukana on ihan liikaa jonninjoutavaa kovapalkkaista johtoporrasta. Vain urheilijoilla ja valmentajilla pitäisi olla merkitystä mutta ei, väännetään 2,7 miljoonaa maksavia mietintöjä. Silläkin rahalla olisi maksanut 100 urheilijalle 27000 euron apurahan vuodeksi.

Ja nyt alkaa taas huuto, että tarvii rahaa lisää. Se on kiva, kun tuolla kisoissa on jotain "hulabaloo"-pikkumaita ja nekin saa enemmän menestystä. Oikeastiko niissä  maissa muka on isommat tuet ja järjestöt urheilulle? Raha kelpaa, mutta kun se ei riitä mihinkään. Siellä on iso jengi, joiden pitää saada tästä pitää suojatyöpaikkansa ja teettää niitä mietintöjä toisillaan konsulttipalveluna. Tulee niin mieleen eräs suomalainen urheilujoukkue, joka oli takavuosina konkurssin partaalla. Sinne palkattiin uusi tj laittamaan "firma" kuntoon. No, sieltäpä paljastui, että palkkalistat on täynnä entisiä lätkätähtiä, joilla on suojatyöpaikka organisaation leivissä. Mitään järkevää työtä niillä ei ollut ja laumalla muita sisäpiiriläisiä, mutta palkka juoksi kaikille, vaikkei edes töissä näkynyt. Tämä tj sitten alkoi reippaana siivota organisaatiota.... ja sai fudut. Meni astumaan sisäpiirin varpaille. Ne on tottuneet, siihen, että rahaa kupataan sieltä palkkoina, oli töitä tai ei. Ja siihen ei parane puuttua.

Toinen ärsytyksen aihe on jo ennen kisoja tää poru, että "Suomessa aiheutetaan paineita epäonnistuneista suorituksista". HÄH? Kertokaa se maa, jossa epäonnistumisia silitellään päähän ja jatketaan nöyrästi vaan maksamista. Esimerkiksi Ruotsissa metakka on paljon kovempi. On se kumma, kun raha ja tuki kelpaa, mutta mitään ei saisi vaatia.

Kolmanneksi huomasin kisojen aikana, että suomalaisurheiljoilta puuttuu tappomeininki. Ollaan jotenkin ponnettomia, "tehdään parasta", "ei kulkenut" jne. ollaan kuin sunnuntaikävelijät rennolla hengellä vailla tavoitteita.

Itse ehdottaisin jatkossa:

- yleisurheilussa taso on niin kova, että keihäs ja ehkä moukari on ainoat lajit, joita kannattaa tosissaan tukea. Kilpailu ei noissa ole niin kovaa kuin juoksuissa. Toki, jos tulee yksittäinen lahjakkuus, niin miksei voida tukea vaikka juoksijaa, mutta lähtökohtaisesti panostetaan noihin kahteen lajiin.

- hallinnosta 80% porukasta pois

- valitaan 2-3 lajia, joihin panostetaan tosissaan. Esimerkiksi Unkari sai monenmonta mitalia ja aika iso osa miekkailusta. Ei tarvi yrittää kaikkea tehdä vaan keskitytään olemaan hyviä joissain lajeissa.

Vierailija kirjoitti:

Voiton tahto on isossa osassa kisamenestystä. Aivan samalla tavalla placebo auttaa parantumaan sairauksista. Kun ihminen yksinkertaisesti uskoo johonkin kovaa, niin se vie eteenpäin. Suomessa asiaan ei kiinnitetä tarpeeksi huomiota. Fokus tuntuu olevan rutiineissa ja säännönmukaisuuksissa, laitosmaisessa urheilemisessa. Todellisuudessa huipulle päässeet ovat aina hyvin intohimoisia alallaan ja itseensä uskovia, eivät organisaatiolle alisteisia. Nykylätkän joukkuepeli-ihanne, jossa pelataan tiimille ja yksittäiset egot lytätään, on mielestäni siirtynyt suomalaiseen urheiluun laajemminkin.

AV-mamma tietää jotain, mitä kukaan suomalaisessa urheilussa ei ole hoksannut. Av-mamma pitäisi palkata vetämään urheiluhommia.

Vierailija kirjoitti:

Urheilua vaivaa sama pöhötystauti kuin Suomea yleensäkin: mukana on ihan liikaa jonninjoutavaa kovapalkkaista johtoporrasta. Vain urheilijoilla ja valmentajilla pitäisi olla merkitystä mutta ei, väännetään 2,7 miljoonaa maksavia mietintöjä. Silläkin rahalla olisi maksanut 100 urheilijalle 27000 euron apurahan vuodeksi.

Mitään apurahoja urheilijat ei tarvitse, menkööt töihin tienaamaan rahansa.

Miten ennen nämä amatöörit on toimineet, töissä käyty niikuin muutkin kunnon ihmiset, vapaa-ajallaan ovat harjoitelleet, ja millaisia tuloksia on kilpailuista tullut ovat pärjänneet erittäin hyvin, on kultamitaleja ties kuinka paljon.

Nämä nykyiset ammattiurheilijat on täysiä vätyksiä, riosta työkkärin kautta kotiin ja oikeisiin töihin.

Voisko tässä olla laajemminkin suomalaisten löystyminen? Lähtee sieltä koulusta, jossa ei saa vaatia mitään. Huipulle pääsy vaatii useissa lajeissa tiukkaa harjoittelua nuoresta lähtien ja sehän ei mukavuudenhaluisille suomalaisille (tai monille länkkäreille ylipäätään) käy, kun harjoittelu tiukasti on tylsää. Halutaan mennä sieltä, missä aita on matalin lapsesta lähtien. Sitten ihmetellään, ettei pärjätä. Ei tässä mitään kiinalaisia voimistelukouluja tarvi perustaa, mutta fakta on, että menestys vaatii kovaa työtä ja sitkeyttä. Ei sitä voi luoda hyvällä fiiliksellä ja pysymällä mukavuusrajojen sisäpuolella.

Olympiakomiteassa on keskisuuren yrityksen verran porukkaa, n. 30 henkilöä "asiantuntijoina" ja "projektikoordinaattoreina". Siitä voi laskea kuinka paljon menee ihan palkkoihin sitä rahaa vuosittain.

Ja rahaa palaa, kun ostetaan kavereilta konsulttityönä "selvityksiä", joiden lopputulos on, että valmennusta ja urheilijoiden osaamista tulee kehittää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Urheilua vaivaa sama pöhötystauti kuin Suomea yleensäkin: mukana on ihan liikaa jonninjoutavaa kovapalkkaista johtoporrasta. Vain urheilijoilla ja valmentajilla pitäisi olla merkitystä mutta ei, väännetään 2,7 miljoonaa maksavia mietintöjä. Silläkin rahalla olisi maksanut 100 urheilijalle 27000 euron apurahan vuodeksi.

Mitään apurahoja urheilijat ei tarvitse, menkööt töihin tienaamaan rahansa.

Miten ennen nämä amatöörit on toimineet, töissä käyty niikuin muutkin kunnon ihmiset, vapaa-ajallaan ovat harjoitelleet, ja millaisia tuloksia on kilpailuista tullut ovat pärjänneet erittäin hyvin, on kultamitaleja ties kuinka paljon.

Nämä nykyiset ammattiurheilijat on täysiä vätyksiä, riosta työkkärin kautta kotiin ja oikeisiin töihin.

Oot aivan pihalla siitä mitä urheilu nykyään on. Lasse Virenkin olisi jäänyt Riossa 10 000 metrillä olympiavoittajasta 30 sekuntia ja Virenin kaltaisia lahjakkuuksia ei Suomesta löydy. Paavo Nurmen aikoihin pitkän matkan juoksijoita oli suunnilleen saman verran kuin nykyään naisnyrkkeilijöitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Urheilua vaivaa sama pöhötystauti kuin Suomea yleensäkin: mukana on ihan liikaa jonninjoutavaa kovapalkkaista johtoporrasta. Vain urheilijoilla ja valmentajilla pitäisi olla merkitystä mutta ei, väännetään 2,7 miljoonaa maksavia mietintöjä. Silläkin rahalla olisi maksanut 100 urheilijalle 27000 euron apurahan vuodeksi.

Mitään apurahoja urheilijat ei tarvitse, menkööt töihin tienaamaan rahansa.

Miten ennen nämä amatöörit on toimineet, töissä käyty niikuin muutkin kunnon ihmiset, vapaa-ajallaan ovat harjoitelleet, ja millaisia tuloksia on kilpailuista tullut ovat pärjänneet erittäin hyvin, on kultamitaleja ties kuinka paljon.

Nämä nykyiset ammattiurheilijat on täysiä vätyksiä, riosta työkkärin kautta kotiin ja oikeisiin töihin.

Oot aivan pihalla siitä mitä urheilu nykyään on. Lasse Virenkin olisi jäänyt Riossa 10 000 metrillä olympiavoittajasta 30 sekuntia ja Virenin kaltaisia lahjakkuuksia ei Suomesta löydy. Paavo Nurmen aikoihin pitkän matkan juoksijoita oli suunnilleen saman verran kuin nykyään naisnyrkkeilijöitä.

Niin mitä Vireen olisi tänään jos olisi samat mahdollisuudet ja isot rahat takana kuin näillä tämänpäivän vätyksillä.

Nämä tämänpäivän pullamössöt, voi luoja selittelyn maailmanmestareita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Urheilua vaivaa sama pöhötystauti kuin Suomea yleensäkin: mukana on ihan liikaa jonninjoutavaa kovapalkkaista johtoporrasta. Vain urheilijoilla ja valmentajilla pitäisi olla merkitystä mutta ei, väännetään 2,7 miljoonaa maksavia mietintöjä. Silläkin rahalla olisi maksanut 100 urheilijalle 27000 euron apurahan vuodeksi.

Mitään apurahoja urheilijat ei tarvitse, menkööt töihin tienaamaan rahansa.

Miten ennen nämä amatöörit on toimineet, töissä käyty niikuin muutkin kunnon ihmiset, vapaa-ajallaan ovat harjoitelleet, ja millaisia tuloksia on kilpailuista tullut ovat pärjänneet erittäin hyvin, on kultamitaleja ties kuinka paljon.

Nämä nykyiset ammattiurheilijat on täysiä vätyksiä, riosta työkkärin kautta kotiin ja oikeisiin töihin.

Oot aivan pihalla siitä mitä urheilu nykyään on. Lasse Virenkin olisi jäänyt Riossa 10 000 metrillä olympiavoittajasta 30 sekuntia ja Virenin kaltaisia lahjakkuuksia ei Suomesta löydy. Paavo Nurmen aikoihin pitkän matkan juoksijoita oli suunnilleen saman verran kuin nykyään naisnyrkkeilijöitä.

Niin mitä Vireen olisi tänään jos olisi samat mahdollisuudet ja isot rahat takana kuin näillä tämänpäivän vätyksillä.

Nämä tämänpäivän pullamössöt, voi luoja selittelyn maailmanmestareita.

Virenillähän oli. Lue hänestä kirjoitettu kirja niin ei tarvitse luulotella. Silloinkin afrikkalaiset alkoivat mennä ohi vaikka heidän resurssinsa olivat nolla.

Minusta on huvittavinta kuunnella suomalaisten urheilioiden haastatteluja joissa jo lähempänä 30 ikävuotta olevat urheiliat ja selostajat toteavat, EI VIELÄ onnistunut, vähän jää peppu liian alas, huono asento, ei vielä. Ei, et ole tarpeeksi hyvä, seuraavissa olympialaisissa olet jo liian vanha voittamaan...

Purjehtijat pettivät isona porukkana.

Menestys on oikeastaan aina tullut yllärilajeista, kuten soutu, haulikkoammunta, jousipyssyily;  nyt sitten naisten nyrkkeilystä. Kävelijöistä tietää melkein heti, että tuloksena on ripuli ja diskaus, ja yleisurheiljat jäävät  järjestään metri- ja sekuntikaupalla omista parhaista tuloksistaan. 

Ei suomalaisille ole enää tärkeää olympiamenestys. Sometus on. Ja jääkiekko.