Elämäntyyliä ja valintoja arvostelevat sukulaiset
Olen työssäkäyvä kolmikymppinen nainen. Elän rauhallista tavallista elämää, käyn töissä ja harrastan. En ole parisuhteessa omasta tahdostani, minulla ei ole myöskään lapsia omasta tahdostani. Olen hoitanut aina raha-asiani hyvin, en siis elä yli varojeni. Olen asunut viitisen vuotta vuokralla aivan valtavan ihanassa asunnossa ihanalla, rauhallisella alueella lähellä työpaikkaani. Olen tyytyväinen elämääni, rakastan sisustamista ja matkustamista.
Sukulaisilleni tämä on kuitenkin suuri pettymys ja järkytys. Kuulen jatkuvasti olevani suvulle häpeäksi kun en ole asuntosäästäjä saati asuntovelallinen, kun olen "vanhapiika" ja vielä lapsetonkin. Teen "paskaduunia" ja olen kuulemma masentunut ja huonoitsetuntoinen epäonnistuja. Harrastukseni (sisustaminen ja matkustelu) ovat elostelua ja haihattelua, ei kuulemma ole mitään väliä minkälaisessa murjussa asuu kunhan se on pankin kanssa omistettu. Tältä alueelta en tuloillani edes siis saisi ostettua vastaavanlaista asuntoa.
Toisaalta koitan kovettaa itseäni ja olla välittämättä. Olen kuitenkin itse nämä valinnat tehnyt ja jos muutosta haluaisin niin sen tekisin. Mutta kun minun on hyvä näin! On silti aivan hirveätä tulla jatkuvasti lytätyksi sen vuoksi kun olen muka vääränlainen ihmisenä ja ennen kaikkea epäonnistunut.
Onko kellään kohtalontoverilla vinkkejä miten voisin saada sukulaiseni ymmärtämään, että tämä on minun elämäni ja minä elän sitä kuten itse haluan?
Kommentit (15)
Mä käskisin sukulaisten suksia kuuseen. Ja olen käskenytkin. Mun elämä, mun valinnat eivät kuulu suvulle joten jos suoraan päin naamaa arvostelee niin kerrron minne saavat tunkea vanhakantaiset mielipiteensä.
Mitä sä oikein ruikutat kun olet saanut kotoa sellaiset eväät, että ymmärrät tuon?
Olen todella katkera, ettei mulle ole suotu sitä mitä teille ap ja nro 2. Kotitausta ei antanut edes ymmärtää, että elämää saisi elää haluamallaan tavalla, vaan sen kerrottiin olevan moraalitonta ja rikollista ja pidettiin ikään kuin pimennossa jossa ainoastaan oman äidin tavat olivat mahdollisia. Tällaisiakin kohtaloita on niin en tosiaan tajua mitä sä oikein valitat ap.
ota huomioon, että suurin osa elää epätyydyttävää elämää. Jos olet nyt onnellinen niin naureskele vain heille. sinä olet voittaja vaikka he muuta luulevat.
Ala kauhistelemaan niiden elämäntapoja. Voi kauheaa että annatte rahaa noin paljon pankille ja silti olette kauheassa murjussa. On se kauheaa kun velallisena ei voi vaan lähteä lomamatkalle ja elämää kerran saatua elämää ja loppuun kysyt että tuntuiko kivalta? Ja sanot että lopettavat sen arvostelun niin sun ei tarvi alottaa.
Itse vain pikkuhiljaa etäännyin niistä perheenjäsenistä ketä oli. Jatkuva arvostelu on helvetin kuluttavaa kuunneltavaa.
Laita välit poikki. Nämä huonoitsetuntoiset, narsistiset ja katkerat ankeuttajat, jotka ovat omistaneet elämänsä keskinkertaisuudelle ja massan mukana menemiselle, mikä ei ole tehnyt heitä onnellisiksi, haluavat kostoksi alistaa samaan muottiin kaikki muutkin.
Sun asiat on hyvin, typerä suku sinulla.
Ja jälleen ihmettelen, miksi muiden mielipiteille omasta elämästä annetaan -minkäänlaista- arvoa. Terv. nainen, joka 'hienosta' ammatistaan huolimatta asuu maalla, lämmittää talon itse kaadetuilla puilla, on lapseton jne.
Eikö tärkeintä ole kuitenkin se, että on itse onnellinen ja tyytyväinen?
Jep tuntuu että tällaisia henkilöitä on myös mun suvussa. Tai siihen suuntaan vähän viittaavia henkilöitä ainakin. Sitten on niin "pakko" pitää kaikista sukulaisista. Yksikin serkku vaan varmaan vähätteli mun Pro Lingua-mitalia mun ylioppilasjuhlissa kun itse ei osaa yhtä paljon kieliä kuin mä. No toisaalta ei muakaan kiinnosta sen matemaattiset löpinät ja ne löpinät että lääkärin ammatti on varmaan jumalaisin ammatti tässä maailmassa.:)
T: 22-vuotias nuori mies/poika
Vierailija kirjoitti:
Onko sukusi pohjalaisia?
Minun pohjalaiseen sukuuni mahtuu kaikenlaisia henkilöitä, jopa kommunisteja 😉. Kaikki mahtuu porukkaan ja voin sanoa, että tunnen heidät paremmin, kuin itä-suomalaisen toisen vanhemman sukuni.
En siis tosiaan tajua aloittajan ongelmaa. Luulin, ettei hän voi tehdä haluamiaan asioita arvostelun (tai siis lähinnä siitä muodostuneen heikon itsetunnon) takia, koska itsellä sellainen ongelma, mutta häntähän onkin tuettu niin että tekee ihan mitä haluaa! Vittu! Ja sitten vielä ei ole tyytyväinen!
Eikö ole linjoilla kohtalotovereita?