Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mitä tehdä, rakastuin kolmanteen
Ahdistaa
19.08.2016 |
Olen onnellisessa avioliitossa, vaikkakaan naimisiin mennessäni en ollut superrakastunut puolisooni. Olimme pitkään ystäviä ja aloitimme seksisuhteen, joka lopulta muuttui parisuhteeksi. Olemme nyt olleet jo pitkään naimisissa ja liiton aikana olen kasvanut rakastamaan häntä enemmän. Erityisesti lasten saamisen myötä side on vahvistunut. Olen jo kaavaillut tulevaisuuden yhdessä ja elämä on ollut mukavaa. Tietysti joitain pieniä vastoinkäymisiä on ollut, mutta yleisellä tasolla liitto on toimiva, en ole kaivannut muuta. Pystymme puhumaan asioista. Jaamme paljon yhteisiä kiinnostuksen kohteita sekä ystäviä. Seksiäkin on sopivasti, vaikkakin se on monesti rutinoitunutta pienten lasten ja pitkän yhdessäolon vuoksi.
Minä kuitenkin päädyin sänkyyn vieraan kanssa jokin aika sitten ja seksi oli jotain sellaista, mitä en koskaan aiemmin ollut kokenut. Sovimme yhteen täydellisesti. En voinut vastustaa häntä ja tapasimme joitain kertoja, yleensä seksin yhteydessä. Viestittelin ja soittelin hänen kanssaan tosi paljon ja rakastuimme toisiimme. Seksin sijasta tärkeämpää on yhteys, jonka hänen kanssaan koen. Oleminen ja puhuminen on yhtä luontevaa kuin seksikin. Koska tilanne eteni niin nopeasti niin pitkälle, päätimme toistaiseksi lopettaa salasuhteemme. Aluksi yritin kieltää tunteeni, mutta se ei onnistunut. En kertakaikkiaan pysty olemaan ajattelematta häntä. Olen syvästi rakastunut, niin että rintaan sattuu. Hän tietää sen ja tuntee samoin. Tällä hetkellä tuntuu siltä, että haluaisin jättää puolisoni ja yrittää uutta parisuhdetta. Rakastan edelleen puolisoani, mutta en näin intohimoisesti.
Rakastan ihania lapsiamme valtavasti. En halua tuottaa heille tuskaa. En ole varma, voisinko rikkoa heiltä kodin ja erottaa heidät äidistä ja isästä. Oloni on hirvittävä. En niinkään koe syyllisyyttä teostani tai tapahtumista, koen vain valtavaa ahdistusta siitä, että joudun aiheuttamaan tuskaa joko perheelleni eron muodossa, tai siitä, että menetän elämäni rakkauden. Olen melkein varma, että en pystyisi elämään loppuelämääni onnellisena ilman häntä. Onko nykyinen, ihana perheeni tämän uhrauksen arvoinen?
Kommentit (10)
Tuo on asia joka sinun pitää ratkaista omien arvojesi perusteella .Itse valitsisin jatkaa nykyisessä, koska otan vakavasti lupaamani asian että ollaan yhdessä kunnes kuolema erottaa. Sitä ei jotkut tunteet heiluttele, se on paljon syvempi perusarvo mulle kuin joku oman onnen tavoittelu.
Mutta monella on toisenlaiset arvot, ja he tekisivät päätöksen lähteä tavoittelemaan suurempaa onnea paremmin ehkä yhteensopivan kumppanin kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kolmanteen? Tekstistäsi tuli ilmi kaksi miestä (nykyinen ja se jonka kanssa olet pettänyt)? Kuka se kolmas on?
No lapsia sinun kaltaisen ihmisen ei ainakaan olisi pitänyt tehdä, jos joutuu miettimään ihan tosissaan, että ajaako oma kullinhimo lasten edelle.
Roadwalker kirjoitti:
No lapsia sinun kaltaisen ihmisen ei ainakaan olisi pitänyt tehdä, jos joutuu miettimään ihan tosissaan, että ajaako oma kullinhimo lasten edelle.
Kullinhimo on naisessa biologinen tarve jota ei järjellä pysty selittämään.
Erittäin vaikea tilanne, jota varmasti kimoroittaa se fakta, ettet ollut omaan aviomieheesi niin palavasti rakastunut tai tuntenut samanlaista yhteenkuuluvuutta. Yleensä sellainen intohimoinen tunne on kuitenkin ohimenevää. Kysymys onkin, että siinä vaiheessa, kun kaikki on tyyntynyt samanlaiseksi kuin nykyisen aviomiehesi kanssa (on ehkä aina ollutkin), mitä sinä sitten teet? Olet rikkonut perheesi ja päätynyt lopulta samaan tilanteeseen kuin sinä olisit päätynyt aviomiehesi kanssa. Kannattiko se? Kannattaako kaikki tuhota hetken huuman vuoksi, jota tuo selvästi on - ihan niin kuin kaikki uudet suhteet (yleensä) ovat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No, en tietenkään ole perheen hajottamisen kannalla, mutta se, että sinä kärsit, heijastuu myös perheeseesi. Mieti, mitä TODELLA haluat antaa perheellesi : seinät ja katto ei merkitse mitään, jos kodissasi on ahdistunut ilmapiiri. Se, että suhteeseen tulee ns.kolmas pyörä, ei ole mitään herkkua. Se koskee jokaikistä osapuolta. Jos pystyt teeskentelemään miehellesi ja lapsille kaiken olevan hyvin, tee se. Mutta jos et, on aika vaihtaa kuvioita. Lapset ei siitä mene rikki, se toki kirpaisee hetken. Olen itse avioerolapsi, mutta myöhemmin tajunnut, että näin sen vain piti mennä. Kaunaa en koe, sillä jokaisella on vain yksi elämä. En siltikään, vaikka isäni joi suruunsa itsensä hengiltä. Hän ei koskaan päässyt erosta yli, mutta toki taustalla muutakin. Jos sinun hetkesi on nyt, käytä se. Ei se lasten isä siitä mihinkään katoa, vaikka ei asuisikaan saman katon alla. Voisihan tilanne olla myös toisinpäin: miehelläsi olisi toinen ja HÄN jättäisi perheensä. Uskon itse siihen, että rakkaus voi sammua, kokonaan tai hetkeksi. Välittäminen onkin sitten eri asia. Itsekin aikoinaan "rakastuin" tulisesti toiseen mieheen, tavallaan toistin äitini kaavaa. Tilanne oli aivan kamala, en kuitenkaan lopulta eronnut miehestäni vaikka siinä hetkessä tuntuikin epämukavalta palata hänen luokseen. Käytiin läpi asioita, rajustikin. Oli aika puhdistaa ilmaa. Suhteemme on kuitenkin kestänyt tuosta jo 20 vuotta enkä kadu. Romantiikka ehkä puuttuu, mutta se korjautunee sillä, että olemme kuin parhaat kaverit. Hän on aina tukenani ja meillä on rankkaakin huumoria, huumori kuuluu jokaikiseen päivään. Myös toisen murheita pitää jaksaa kuunnella. Ei tarvitse välttämättä kommentoida mitään, riittää, että kuuntelee. Seksiä on sopivasti ja minä en "pihtaile". Olemme myös työkavereita keskenämme. Eli itse tein tällaisen valinnan aikanaan, ja jäin. Elämä on valintoja. Kukaan ei voi sanoa, mikä on lopulta "oikein" ja kenelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun laskujeni mukaan rakastuit toiseen, et kolmanteen. Kolmas olis, jos sinulla olisi aviomies, rakastaja ja sitten rakastuisit johonkuhun muuhun kuin toiseen näistä.
Mutta juu, älä hajota perhettäsi satunnaisen ihastuksen takia. Ohi se menee. Muutenkin pettäminen on vähän typerää - mikset vain sovi miehesi kanssa, että teillä voisi olla avoin suhde? Kai sitä miestäkin vieras pillu joskus houkuttaisi... Nyt toimit hyvin epäreilusti häntä kohtaan.
Alue: Aihe vapaa
No jos kullia saat hieman eri kulmasta, niin mietipä!