Lue keskustelun säännöt.
Kateellinen lapsi. Neuvoja
17.08.2016 |
Miten auttaa lasta pääsemään eroon kateudentunteista. Näitä tulee koko ajan isompaa ja pienempää sisarusta kohtaan sekä kavereita kohtaan. Yritämme olla tasapuolisia kaikkia kohtaan. Muutaman kerran jäi myös kiinni, että on ottanut kavereilta tavaroita mukaan luvatta. On joutunut pyytämään anteeksi ja on ollut häpeissään ja kavereiden vanhemmille kerrottu, että lapsen kanssa keskusteltu asiasta ja tehty selväksi, että näin ei tehdä. Tavaroita ei ole enää ottanut, mutta edelleen moni asia kova paikka, jos esim kaveri voittaa palkinnon tms. Miten saisi lapsen iloitsemaan muiden puolesta? Lapsi 6 v
Kommentit (14)
Eli ette ole nähneet sitä vaivaa, että tutuistuisitte siihen lapseen vaan olette "kohdelleet" kaikkia samalla tavalla?
Ehkä hän vaatii enemmän huomiota?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkäpä ette oikeasti ole kuunnelleet, mitä lapsi haluaa? Kateushan voi nousta tunteesta, ettei tule kuulluksi ja kokee, että joku toinen tulee.
Keskustelkaa lapsen kanssa. Puhukaa asioista avoimesti. Miksi lapsi tuntee miten tuntee ja mikä sen aiheuttaa.
Antakaa kateudelle nimi ja puhukaa tunteista suoraan. Älkää salatko sitä ja pakottako lasta patoamaan negatiivisia tunteitaan. Kateuden voi kääntää myös voimavaraksi, se voi ajaa ihmistä suoriutumaan paremmin.
Lapset oppii esimerkistä, ei sanomalla.Kateellisten vanhempien lapsista tulee kateellisia. Jos vanhemmat ovat kovasti kateellisia naapureille ja niiden tekemisille niin lapset oppivat käyttäytymisen mallin heiltä.
Mitä tuo tasapuolisuus on? Saako lapsi olla joskus tähti, ilman että muut ovat tähtiä? Saako hän joskus jotain, ilman että muut saavat samaa? toteutetaanko hänen toiveitaan, vai mennäänkö tiettyyn leffaan, koska isompi/pienempi haluavat, ja hänen toiseensa jää ilman.
Jotkut meistä ovat kateellisempia kuin toiset. Itse olen kärsinyt ja kärsin vieläkin kateellisuudesta todella paljon. lapsena sitä tunsin, kun koin, että toisia lapsia rakastetaan paljon enemmän kuin minua, ja kavereita kadehdin, kun heillä oli kaikenlaisia hienoja tavaroita, joita en koskaan saanut: meikkipää, piianpeili, leikkimeikkejä, koruja, prinsessahameita yms. yms.
itse olen pitänyt huolta siitä, että jokaisen lapsen kanssa tehdän joskus jotain, mistä juuri hän pitää, ja lapset saavat joskus turhakkeita, eli niitä ihania juttuja olivat ne sitten Lego Ninjago -legoja, ratsastustunteja, tai vaikka se meikkipää. Kaikkea mitä haluaa ei tietenkään osteta, mutta joskus on saatava tuntea, että toiveet käyvät toteen.
Tuo kateus kuulostaa huomionpuutteelta. Kehukaa lasta, kannustakaa harrastuksiin, istukaa ja kuunnelkaa mistä hän on kiinnostunut ja mitä haluaisi kokeilla. Kun lapsi löytää onnistumisen hetkiä ja vanhempien täyden tuen, ei kateutta tarvita. Keskittykää siihen, mitä kukin lapsi haluaa inviduaalina sanoa, eikä pelkästään nallekarkkien laskemiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On täysin mahdollista että lapsenne ei koskaan opi iloitsemaan toisten puolesta. Luultavasti oppii kyllä, mutta on todella rankka vaatimus tuo, että kateuden tunteista pitäisi päästä kokonaan, ja suoraan aitoon myötäelävään iloon asti.
Lapselle olisi suuri apu jos kykenisitte hyväksymään hänen negatiivisetkin tunteensa. Negatiivista toimintaa ei sen sijaan tarvitse hyväksyä.
Ja kuinka tämä toimii käytännössä? No, siten että sanoitetaan lapsen tunteet tyyliin "sinua harmittaa koska X", "olet kateellinen Y:lle koska B", annetaan selkeitä ohjeita sallituista tavoista käsitellä näitä tunteita ("Voimme mennä hetkeksi muualle jos harmittaa liikaa olla tässä nyt" tms.), ja johdonmukaisesti kielletään ja tarpeen vaatiessa estetään negatiivinen toiminta.
Tunteista ei sitten ole mahdollista päästä "eroon". Sen sijaan ne voi tuntea läpi, ja pyrkiä toimimaan rakentavalla tavalla vaikka tunteet eivät niin rakentavia olisikaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsi on kyllä saanut olla tähti. On erittäin lahjakas ja menestyy harrastuksissa jne. Itse en kyllä naapurikateutta tunnista itsessäni :). Esikoinen on todella empaattinen ja hänestä olin aikanaan huolissaan, että antaako joskus liikaakin periksi ja ajattelee muita liikaa. Mutta toisen lapsen kanssa nyt erilaiset ongelmat. Pitänee varmaan vaan keskittyä noiden tunteiden sanoittamiseen ja yrittää kehua aina kun toimii hienosti ja muut huomioon ottavasti. - ap
"Muutaman kerra ottanut luvatta.." eli varastelee. Miksi et voi puhua asioista niiden oikeilla nimillä. Mua niin korpee just tämä varastelu ja vanhempien hyysääminen. Mun muksun kavereista kaksi on varastanut meiltä. Eivät tule enää käymään. Nämä tytöt on myös itsekeskeisiä, toivovat muille vain pahaa ja kokevat olevansa oikeutettuja kaikkeen. Siis pieniä narsisteja joiden käytös ei ainakaan vanhempien hyysäämisellä ja hyssyttelyllä parane. Menkää perheterapiaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Paljonko isomilla ja pienemmillä on ikäeroa? Mitä sisarusten tasapuolinen kohtelu tarkoittaa, noin niinkuin käytännössä? Kerro esimerkkiä! Otatteko kohtelussa lasten ikä-ja kehitysvaiheet huomioon?
Vierailija kirjoitti:
"Muutaman kerra ottanut luvatta.." eli varastelee. Miksi et voi puhua asioista niiden oikeilla nimillä. Mua niin korpee just tämä varastelu ja vanhempien hyysääminen. Mun muksun kavereista kaksi on varastanut meiltä. Eivät tule enää käymään. Nämä tytöt on myös itsekeskeisiä, toivovat muille vain pahaa ja kokevat olevansa oikeutettuja kaikkeen. Siis pieniä narsisteja joiden käytös ei ainakaan vanhempien hyysäämisellä ja hyssyttelyllä parane. Menkää perheterapiaan.
No lapsi oli silloin 4 ja otti käpyjä, joita kaveri kerännyt. Toinen oli vastaava. Ja silloin jo asia selvitettiin vanhempien kanssa ja kutsuja satelee edelleen leikkimään. Mutta ehkä terapiasta voisi olla apua tässä kateusasiassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä toiminnassanne on kuitenkin jotain, jonka vuoksi lapsi kokee itsensä syrjityksi. Ja jotkut tarvitsevat muutenkin enemmän huomiota. Oletteko kutsuneet kotiinne vain tämän lapsen kavereita? Vai ovatko leikit aina yhteisiä kavereita myöten?
Meillä on myös lapsi, joka on kateellinen isolle siskolleen. Aina, jos joku sanoo, että isompi lapsi sai jotain, pienemmän naama venähtää heti "epäreilua"-ilmeeseen, vaikka ei olisi vielä ehtinyt kuulla saiko sisko arestia vai mitä. Pienempihän haluaa aina samaa kuin siskolla on, mutta meillä ei ole millään varaa ostaa "turhia" tavaroita kahta kappaletta, ja jos joskus ostankin tuon kateuden takia kummallekin, niin eipä se sitten kiinnostakaan.
Äsken hän marisi, että siskolla on paljon enemmän tavaroita kuin hänellä, vaikka minusta tuntuu, että tällä pienemmällä on paljon enemmän, kun kaikki siskonsa vanhat jutut perii, vaikka eihän se tietenkään ole sama asia kuin jos saisi uutta. Vaatteita hän rakastaa ja hänellä on kaapissa enemmän hyllyjä kuin siskollaan, eikä kaikki vaatteet mahdukaan sinne. On saanut siskonsa ja kaverinsa vanhoja vaatteita ja jonkin verran uusia lahjaksi. Siskonsa ei ole niin kiinnostunut vaatteista ja hänellä on melkeinpä vain välttämättömät, paljon vähemmän kuin pienemmällä, mutta jos hänelle ostaa uuden vaatteen, siitä pitää olla mahdollisimman hiljaa, ettei pienempi tule kateelliseksi. Minä vienkin isomman tytön vanhat vaatteet aina välivarastoon mummolaan, kun ei kotona ole ylimääräistä säilytystilaa, niin pienempi pääsee sinne valitsemaan vaatteita itse, ja ne tuntuu uudemmilta, kun eivät ole kotona ja ehtii unohtua.
Mun on vaikea ymmärtää tuota kateutta. Itse en ole kateellinen. Siskot on niin paljon vanhempia, että nuorempi muutti jo kotoa pois, kun minä olin 8v. Ihailin ehkä heitä, mutta en muista olleeni kateellinen, eikä miehenikään ainakaan näytä kateutta.
up