9v lukee hautajaisissa muistovärssyn

No miksi se ei olisi ok?

Meillä on aina lukenut se, jolla todennäköisemmin vähiten itkettää.

Mun mielestä ei sovi

Niin miltä kantilta se ei olisi ok? En näe tässä mitään outoa/epäsopivaa/väärää...

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä ei sovi

Perustelisitko?

Kyseessä mummon hautajaiset. 9v haluaa itse lukea mut mietin onko typerää kun mies ei lue vaikka kyseessä oma äiti.

Miksi ei voisi lukea? Kunhan lapsi tietää, että jos vaikka alkaa itkettää niin ettei pysty lukemaan, niin on ihan ok jättää kokonaan lukematta tai lopettaa kesken.

Vierailija kirjoitti:

Kyseessä mummon hautajaiset. 9v haluaa itse lukea mut mietin onko typerää kun mies ei lue vaikka kyseessä oma äiti.

Taitaa olla ihan yleistä, ettei oman vanhemman hautajaisissa pysty lukemaan, vaan puoliso lukee. Teette niin kuin teistä hyvältä tuntuu, ja jos se ei ole jollekin hautajaisvieraalle mieleen niin sitten ei ole.

Molemmatkin voi sanoa omat muistosanansa, jos niin haluatte. Jos 9v. itse haluaa jotain sanoa, en lähtisi kieltämään. Hän voi sanoa omasta puolestaan jotain ja miehesi vaikkapa sitten koko perheen puolesta.

Sopii, jos on vainajan läheinen.

Hautajaisissa 15v luki addressit, se oli minusta ok, kun itse halusi lukea (käskyttäminen ei olisi ollut ok).

Minä olin äitini siskon eli kummitätini vieressä lukemassa muistovärssyn hänen miehensä eli kummisetäni hautajaisissa. En sen takia, että olisin ollut jotenkin erityisen läheinen vainajalle tai merkittävä ihminen hänen elämässään, vaan koska kummitätini ei liikutukseltaan halunnut sitä itse lukea ja pyysi minulta tukea.

Värssyn lukija on värssyn lukija, ei se ole mikään hierarkiaan perustuva tehtävä.

Miksi ei saisi lukea. Missä on se laki tai perinne joka kieltää?

Mua ei hautajaiset itketä ja siksi varmaan olen joutunutkin lukemaan adresseja useampaan otteeseen jo päälle parikymppisenä.

Ei ole hyvä noin nuorelle vielä tyrkyttää kuolemaa. Lapsi ei ymmärrä sitä ja ahdistuu ja ei yhdeksän vuotiaan paikka ole hautajaiset.

Lapselle voi kertoa jos kuollut on läheinen miten hän mummo,ukki, muu sukulainen lähti pitkälle matkalle ja lähettää kyllä postikortin. Näin lapsen mieli ei järky ja sen estäminen on meidän aikuisten vastuulla!

Vierailija kirjoitti:

Molemmatkin voi sanoa omat muistosanansa, jos niin haluatte. Jos 9v. itse haluaa jotain sanoa, en lähtisi kieltämään. Hän voi sanoa omasta puolestaan jotain ja miehesi vaikkapa sitten koko perheen puolesta.

Näin juuri, jokainen voi sanoa jäähyväiset ihan omin sanoin. Ei tarvitse olla samaa kuin kortissa.

Vierailija kirjoitti:

Kyseessä mummon hautajaiset. 9v haluaa itse lukea mut mietin onko typerää kun mies ei lue vaikka kyseessä oma äiti.

Minä ajattelisin tuollaisessa tilanteessa, että onpa ihana 9-vuotias kun haluaa lukea mummon hautajaisissa, se on varmasti hänelle yksi askel omassa surutyössään. 

Miestä ymmärtäisin. Ihan normaalia olla oman äidin hautajaisissa tunteet pinnassa niin, ettei pysty mitään puheita pitämään. 

Olen itse lukenut addressit 13-vuotiaasta lähtien, joten ei 9-vuotias ole tuollaiseen liian nuori.

On ok kerran itse haluaa. Mutta muista jutella etukäteen että jos siltä tuntuu niin aina voi jättää kesken.

Ja mitä mieheesi tulee, niin se on monella aika normaali tilanne että oman vanhemman hautajaisissa ei pysty mitään puhumaan.

Vierailija kirjoitti:

Ei ole hyvä noin nuorelle vielä tyrkyttää kuolemaa. Lapsi ei ymmärrä sitä ja ahdistuu ja ei yhdeksän vuotiaan paikka ole hautajaiset.

Lapselle voi kertoa jos kuollut on läheinen miten hän mummo,ukki, muu sukulainen lähti pitkälle matkalle ja lähettää kyllä postikortin. Näin lapsen mieli ei järky ja sen estäminen on meidän aikuisten vastuulla!

Ironiaa... Mutta näinhän se on, että nykyään lapsia halutaan ns. suojella elämältä, sillä kuolema on osa elämää, sen päätös.  Kuolema on viety jonnekin sairaalahuoneisiin, kauas pois ihmisten arjesta. Surrakaan ei enää saa. Oma poikani, joka oli ukin kuollessa jo toisella kymmenellä, halusi nähdä ukkinsa vielä kerran ja tuli arkun viereen katsomaan ruumishuneelle.   Ei kovin monta  vuosikymmentä  sitten kuolleita säilytettiin pihapiirissa esim. saunassa, ja hautajaisaamuna kuollut laitettiin arkkuun. Hautajaisissa arkun kansi oli usein vielä auki, jotta kaikki saattoivat vielä nähdä vainajan ja jättää jäähyväiset.

Aika ontto puheenvuoro tulee, kun lapsi ei itse ymmärrä lukemiensa sanojen merkitystä.

Kyllä lapsen on hyvä nähdä hyvissä ajoin, minkälaisen kohtalon hänen vanhempansa ovat hänelle järjestäneet: kuolleena arkussa. Vanhemmat itse ovat toki siinä vaiheessa olleet jo kauan kuolleina, joten heidän lapsensa kuolema ei mieltä paina.