9v lukee hautajaisissa muistovärssyn

Olen 7-vuotiaana lukenut värssyn luokkatoverin hautajaisissa. Surullinen olo tulee edelleen, kun muistan tapauksen, vaikka aikaa on kulunut jo todella monta vuosikymmentä

Vierailija kirjoitti:

Aika ontto puheenvuoro tulee, kun lapsi ei itse ymmärrä lukemiensa sanojen merkitystä.

Miksi aikuinen ymmärtäisi niitä sanoja yhtään sen paremmin, välttämättä. Jos kuolema ei ole tullut aiemmin tutuksi ja ajatukselta on aktiivisesti suojautunut koko aikuisikänsä, lapsi voi olla asian kanssa sinut huomattavasti helpommin.

Eräät hautajaiset oli aikuiselle niin rankka tilanne että käytti lasta "ihmiskilpenä", että sai itsesäälissään lapsen selän takana niiskuttaa. Eli on lapselle kohtuutonta joutua ottamaan vastuu aikuisten tunnekuohuista.

Aivan eri asia jos lapsi itse tahtoo värssyn lukea. Lapset osaa suhtautua asioihin yllättävänkin luonnollisesti.

Meillä mummu kuoli kesällä. Lapset 8 ja 10. Lapset kyynelehtivät kun laskettiin kukkalaite arkun päälle. En olisi ikinä ehdottanut heille, että jos he voisivat lukea värssyn. Eivätkä he olisi siihen pystynetkään kyynelten keskeltä. Tottakai lapset olisivat saaneet sanoa jotain jos olisivat halunneet.

Veljen kaksi poikaa laski arkun päälle itsetehdyt kukkakimput kyyneleet silmissä. Ei olisi heiltäkään puhe onnistunut.

Jos lapsesi haluaa sanoa arkulla jotain se on ok mutta älä pakota.

Kukkalaitteiden värsyt on eri asia kun adressit.