Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mitä mieltä olette olleet uuden kumppanin lapsista?
15.08.2016 |
Eli rehellisiä ajatuksia ja tuntemuksia siitä, että uudella kumppanilla on lapsia. Olen aloittanut juuri uuden suhteen ja tilanne lapsista on minulle niin kertakaikkisen vieras, että en tiedä miten suhtautua. Miehellä siis alle 2-vuotias tytär ja itse olen lapseton.
Kommentit (35)
Minä en halua elää lapsiperhe-elämää, joten jos naisella olisi kotona asuvia lapsia tai lapsia vuoroviikoin, en usko että suhteesta tulisi mitään. Ehkä joskus vanhempana sellainen vuoroviikkosuhde, kun lapset ovat poissa, voisi olla mahdollinen, mutta kolmikymppisenä kaipaan kyllä vielä sellaista täyttä kahden aikuisen suhdetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En jaksaisi. Menee liikaa lapsen mukaan enkä semmoista halua tähän elämäntilanteeseen. Ja en suostuisi mihinkää vakavaan sellaisenkaan miehen kanssa joka suostuu siihen että näkee lastaansa vain 2 viikonloppua kuukaudesta. Kertoo oleellisen ihmisestä
Vierailija kirjoitti:
No, minulla itselläni on teinejä, ja hyväksyisin kyllä miehen teinit, mutta en pieniä lapsia. En halua elää uudestaan lapsiperhearkea.
Eli kaikki riippuu siitä, millaista elämää sinä haluat elää.
Kyllä teilläkin eletään lapsiperhearkea, jos teillä asuu lapsia. -2
Vierailija kirjoitti:
En jaksaisi. Menee liikaa lapsen mukaan enkä semmoista halua tähän elämäntilanteeseen. Ja en suostuisi mihinkää vakavaan sellaisenkaan miehen kanssa joka suostuu siihen että näkee lastaansa vain 2 viikonloppua kuukaudesta. Kertoo oleellisen ihmisestä
Olet ristiriitainen... Et suostu ottamaan miestä, joka ei näe paljoa lastaan... Etkä suostu ottamaan miestä, joka näkee paljon lastaan...
Jos olisi pakko, niin kumman ase ohimolla valitsisit?
Olet aloittanut jo suhteen vaikka ajatus lapsista on vieras? Mitä tapahtui tutustumiselle, tapailulle, sille että tutustutaan ja katsotaan voisiko välillenne kehittyä suhde? Kuinka kauan olette tunteneet?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, minulla itselläni on teinejä, ja hyväksyisin kyllä miehen teinit, mutta en pieniä lapsia. En halua elää uudestaan lapsiperhearkea.
Eli kaikki riippuu siitä, millaista elämää sinä haluat elää.
Kyllä teilläkin eletään lapsiperhearkea, jos teillä asuu lapsia. -2
Jaa, kyllä asuu 16 v koko ajan, ja näen häntä ohimennen ruokapöydässä. ... Ja 14 v on vuoroviikoin, eli jonkinnäköistä arkea elän joka toinen viikko. Mutta ei tämä lapsiperhearkea ole, eli ulkoilua, pesujen vahtimista tms.
Jos itsellä ei ole entuudestaan lapsia, lapsiperhearki voi olla todellinen shokki. Lapseton ei tajua, mitä kaikkea lapsiarjen pyörittäminen vaatii ja miten paljon se vie aikaa.
Jos itsellä on lapsia, se ei tule yllätyksenä, mutta toisen lapsia on vaikea jaksaa ihan aina. Siis vaikka olisi ihan ok käyttäytyviä mukavia lapsia, niin kyllä sen huomaa, että oman kanssa pinna on paljon pitempi ja jaksaa olla ymmärtäväisempi. Toisen lasten kanssa ei vaan jaksa loputonta kiukuttelua yhtä hyvin kuin oman kanssa. Siksi en muuta koskaan yhteen niin kauan kuin lapsia kuvioissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En jaksaisi. Menee liikaa lapsen mukaan enkä semmoista halua tähän elämäntilanteeseen. Ja en suostuisi mihinkää vakavaan sellaisenkaan miehen kanssa joka suostuu siihen että näkee lastaansa vain 2 viikonloppua kuukaudesta. Kertoo oleellisen ihmisestä
Olet ristiriitainen... Et suostu ottamaan miestä, joka ei näe paljoa lastaan... Etkä suostu ottamaan miestä, joka näkee paljon lastaan...
Jos olisi pakko, niin kumman ase ohimolla valitsisit?
Eihän tuossa ole mitään ristriitaa. Monet eivät halua seurustella kummankaan tyyppisen ihmisen kanssa. -2
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En jaksaisi. Menee liikaa lapsen mukaan enkä semmoista halua tähän elämäntilanteeseen. Ja en suostuisi mihinkää vakavaan sellaisenkaan miehen kanssa joka suostuu siihen että näkee lastaansa vain 2 viikonloppua kuukaudesta. Kertoo oleellisen ihmisestä
Olet ristiriitainen... Et suostu ottamaan miestä, joka ei näe paljoa lastaan... Etkä suostu ottamaan miestä, joka näkee paljon lastaan...
Jos olisi pakko, niin kumman ase ohimolla valitsisit?
Kaikilla miehillä ei ole entisistä suhteista lapsia. En minkään noihin lähtisi, enkä lähtenyt, vaan meillä on ihan ydinperhe.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En jaksaisi. Menee liikaa lapsen mukaan enkä semmoista halua tähän elämäntilanteeseen. Ja en suostuisi mihinkää vakavaan sellaisenkaan miehen kanssa joka suostuu siihen että näkee lastaansa vain 2 viikonloppua kuukaudesta. Kertoo oleellisen ihmisestä
Olet ristiriitainen... Et suostu ottamaan miestä, joka ei näe paljoa lastaan... Etkä suostu ottamaan miestä, joka näkee paljon lastaan...
Jos olisi pakko, niin kumman ase ohimolla valitsisit?
Eihän tuossa ole mitään ristriitaa. Monet eivät halua seurustella kummankaan tyyppisen ihmisen kanssa. -2
Moni ei etukäteen halua, mutta silti rakastuu. Kun tapaa unelmien miehen, ja hänellä on kuin onkin lapsi - kumman vaihtoehdon valitset? Vai jätät prinssisi ottamatta, sen sielunkumppanisi ja täydellisen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, minulla itselläni on teinejä, ja hyväksyisin kyllä miehen teinit, mutta en pieniä lapsia. En halua elää uudestaan lapsiperhearkea.
Eli kaikki riippuu siitä, millaista elämää sinä haluat elää.
Kyllä teilläkin eletään lapsiperhearkea, jos teillä asuu lapsia. -2
Jaa, kyllä asuu 16 v koko ajan, ja näen häntä ohimennen ruokapöydässä. ... Ja 14 v on vuoroviikoin, eli jonkinnäköistä arkea elän joka toinen viikko. Mutta ei tämä lapsiperhearkea ole, eli ulkoilua, pesujen vahtimista tms.
Kyllä tuo on lapsiperhearkea. Lapsia ovat teinitkin, ja arkeen kuuluu muutakin kuin ulkoilua ja pesujen vahtimista. Varmasti arkesi on erilaista kuin lasten ollessa pieniä, mutta ero lapsettomaan arkeen on silti huima. -2
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En jaksaisi. Menee liikaa lapsen mukaan enkä semmoista halua tähän elämäntilanteeseen. Ja en suostuisi mihinkää vakavaan sellaisenkaan miehen kanssa joka suostuu siihen että näkee lastaansa vain 2 viikonloppua kuukaudesta. Kertoo oleellisen ihmisestä
Olet ristiriitainen... Et suostu ottamaan miestä, joka ei näe paljoa lastaan... Etkä suostu ottamaan miestä, joka näkee paljon lastaan...
Jos olisi pakko, niin kumman ase ohimolla valitsisit?
Eihän tuossa ole mitään ristriitaa. Monet eivät halua seurustella kummankaan tyyppisen ihmisen kanssa. -2
Moni ei etukäteen halua, mutta silti rakastuu. Kun tapaa unelmien miehen, ja hänellä on kuin onkin lapsi - kumman vaihtoehdon valitset? Vai jätät prinssisi ottamatta, sen sielunkumppanisi ja täydellisen?
Rakastuminen ei takaa hyvää suhdetta, eikä kukaan, jonka kanssa en voi olla onnellinen hänen elämäntapansa vuoksi, voi olla minulle täydellinen kumppani. -2
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, minulla itselläni on teinejä, ja hyväksyisin kyllä miehen teinit, mutta en pieniä lapsia. En halua elää uudestaan lapsiperhearkea.
Eli kaikki riippuu siitä, millaista elämää sinä haluat elää.
Kyllä teilläkin eletään lapsiperhearkea, jos teillä asuu lapsia. -2
Jaa, kyllä asuu 16 v koko ajan, ja näen häntä ohimennen ruokapöydässä. ... Ja 14 v on vuoroviikoin, eli jonkinnäköistä arkea elän joka toinen viikko. Mutta ei tämä lapsiperhearkea ole, eli ulkoilua, pesujen vahtimista tms.
Kyllä tuo on lapsiperhearkea. Lapsia ovat teinitkin, ja arkeen kuuluu muutakin kuin ulkoilua ja pesujen vahtimista. Varmasti arkesi on erilaista kuin lasten ollessa pieniä, mutta ero lapsettomaan arkeen on silti huima. -2
Enpä tiedä. Lähdemme silti lomalle, jos mieli tekee, ja jätämme isomman teinin kotiin. Mitään minun ei tarvitse jättää tekemättä teinin vuoksi.
Pesen toki pyykkiä enemmän, ja ruokaa pitää ostaa enemmän. Suurin ero on lähinnä siinä, että on vielä joku, jonka perään pitää katsoa: että hoitaa kotityönsä, kysellä koulusta yms.
Lapsissa rasittavinta on jatkuva vaatimukset ja pakko tehdä tiettyjä asioita. Näiden vuoksi ihmiset eivät kestä arkea. Näitä on hyvin vähän enää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Uudella kumppanillani on kaksi lasta, ja se ihan OK. Ovat molemmat aikuisia ja asuvat eri kaupungeissa, näämme joskus. Omat lapseni myös aikuisia ja asuvat omillaan, kumppanikin on ihan OK tilanteen kanssa.
Hellyin totaalisesti kun näin hänen tyttärensä ekaa kertaa, jotenkin siinä pienessä tytössä näki sen oman kullan söpöt piirteet ja jonkinlaisen lapsiversion hänestä sen lisäksi, että heidän keskinäinen suhde teki muhun ison vaikutuksen. Oli aika liikuttavaakin.
Tuli sitten aika nopeasti suojeluvietti ja kiintymys.
Lapsessa on puolet elämäni rakkainta ihmistä, joten tottakai rakastan myös lasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En jaksaisi. Menee liikaa lapsen mukaan enkä semmoista halua tähän elämäntilanteeseen. Ja en suostuisi mihinkää vakavaan sellaisenkaan miehen kanssa joka suostuu siihen että näkee lastaansa vain 2 viikonloppua kuukaudesta. Kertoo oleellisen ihmisestä
Olet ristiriitainen... Et suostu ottamaan miestä, joka ei näe paljoa lastaan... Etkä suostu ottamaan miestä, joka näkee paljon lastaan...
Jos olisi pakko, niin kumman ase ohimolla valitsisit?
Eihän tuossa ole mitään ristriitaa. Monet eivät halua seurustella kummankaan tyyppisen ihmisen kanssa. -2
Moni ei etukäteen halua, mutta silti rakastuu. Kun tapaa unelmien miehen, ja hänellä on kuin onkin lapsi - kumman vaihtoehdon valitset? Vai jätät prinssisi ottamatta, sen sielunkumppanisi ja täydellisen?
Ihminen, joka haluaa erota lasten ollessa pieniä, ja vielä tapaaminen pari kertaa kuussa riittää, ei ole minun prinssini, eikä sielunkumppanini. Rakastumiseen tarvitaan myös kunnioitusta. Leski on eri asia, mutta silloinhan lapsi on aina mukana.
Ollaan tunnettu kyllä jo jonkun aikaa, mutta ihmissuhteemme on muuttunut seurustelusuhdetta muistuttavaksi (:D) vasta hiljattain. Ajatus lapsista on vieras sikäli, että olen vasta 24-vuotias. Eli omista lapsista en ole haaveillut. En myöskään aloittanut tätä suhdetta varsinaisesti lapsen kuvat silmissä, vaan tahtoisin elää vapaata ja lapsetonta aikaa vielä kun voin. Tulevaisuudessa kyllä haluan varmasti lapsia.
Miehen tytär asuu äidillään ja on joka toinen viikonloppu isällään. Asumme siis erillään.
En ole ollut vielä valmis tapaamaan hänen tytärtään juuri siksi, että en kertakaikkiaan tiedä miten suhtautua lapseen. Lapsiperheen arki ja käytännön asiat ovat aivan vieraita minulle. Suurimman osan ajasta saammekin olla kahdestaan ja viettää minulle "normaalia" arkea. Se on mielestäni myös suuri askel tavata lapsi, sillä en halua myöskään sitä, että tavataan ja jos päädymmekin eroon, niin katoan lapsen elämästä. Tuon ikäinen lapsi tarvitsee mielestäni pysyvyyttä elämäänsä, enkä halua että välillemme muodostuu mitään äitipuoli-tytärpuolisuhdetta ennen kuin olen varma, että osaan kohdata lapsen oikealla tavalla ja olla pysyvä turvallinen aikuinen hänelle, enkä mikään isän heila joka häviää yhtä nopeasti kuivoista kun on tullutkin.
-ap
Vierailija kirjoitti:
Pesen toki pyykkiä enemmän, ja ruokaa pitää ostaa enemmän. Suurin ero on lähinnä siinä, että on vielä joku, jonka perään pitää katsoa: että hoitaa kotityönsä, kysellä koulusta yms.
Lapsissa rasittavinta on jatkuva vaatimukset ja pakko tehdä tiettyjä asioita. Näiden vuoksi ihmiset eivät kestä arkea. Näitä on hyvin vähän enää.
Sinun mielestäsi varmaan teinien vanhempina olemiseen ei liity kovin paljon vaatimuksia ja pakkoja. Pikkulapsivaiheeseen verrattuna näin varmasti onkin. Mutta näin lapsettoman näkökulmasta myös teinien kanssa eläminen olisi kovasti rasittavaa ja rajoittavaa. Sinä olet tottunut kaventuneeseen vapauteen ja varmaankin ihan aidosti uskot, etteivät lapset estä sinua tekemästä mitään, mutta minä olen erilainen. Työskentelen päivittäin teinien kanssa, ja kun tulen kotiin, en halua sinne muita kuin puolisoni ja välillä ystäviäni, en omia tai kumppanin lapsia. -2
Riippuu kumppanista. Jos on sivistynyt Ex-puoliso ja lapsi älykäs, kasvatettu ja huollettu, harrastaa huippu-urheilua, niin minut suorastaan pitäisi pidätellä etten vaivihkaa adoptoisi omakseen.
- lapseton, 31-vee sinkkunainen
Alue: Aihe vapaa
No, minulla itselläni on teinejä, ja hyväksyisin kyllä miehen teinit, mutta en pieniä lapsia. En halua elää uudestaan lapsiperhearkea.
Eli kaikki riippuu siitä, millaista elämää sinä haluat elää.