Teknisestä työstä enemmän hyötyä elämään kuin tekstiilityöstä
Uuden opetussuunnitelman myötä erilliset käsityöaineet korvataan yhteisellä käsityöaineella. Tavoite on hieno, mutta ainekuvauksen perusteella tekninen työ jää tekstiilityön ja puuhastelu-askartelun jalkoihin. Pelottavaa kehitystä.
Nykyään vaatteet on niin halpoja, ettei niitä kukaan korjaa. Kun taas omakotitalossa asujana näet tiedän, että ilman teknisissä töissä saatua kokemusta olisi parempi muuttaa hotelliin asumaan.
Lisäksi rakennustyö on tulevaisuuden ammatti. Rakentaminen ja etenkin korjausrakentaminen on viimeisiä automaatiolla korvautuvia töitä. Lääkäritkin korvataan roboteilla ennen rakennusmiestä.
Kommentit (12)
Kenen vaatteet on ja kenen ei... Itse olen mm. paikannut monia viidenkympin farkkuja haaroväleistään ja antanut niille näin puolet lisää käyttöikää. Samoin olen ommellut monia repsottavia saumoja, irronneita nappeja jne. Mitään sukkia tai kalsareita en toki ala parsimaan. Olen säästänyt pitkän pennin paikkailemalla vaatteita. Toki en väitä, etteikö teknisellä käsityölläkin ole tarvetta.
Muuten ihan hyvä pointteja, mutta ei meillä ainakaan puukässässä opetettu mitään taitoja joista olisi erityistä hyötyä jos rakennusmieheksi aikoo. Linnunpönttöä, naulakkoa ja sen semmoisia rakenneltiin, aikamoista puuhastelu-askartelua sekin siis. Toki varmasti tässäkin on koulukohtaisia eroja...
Molemmista on hyötyä tietysti! Älkää puhukö pötyä!
Niin no, minä en uskaltaisi alkaa omaa kotiani korjailemaan kun takaraivossa ovat ainoastaan ne muinoin ala-asteella saavutetut tiedot. Vahingot voisivat olla käsittämättömän suuret. Sen sijaan vaatteitani voin korjailla vähän kepoisemmillakin taidoilla, koska menetän silloin korkeintaan jo sen valmiiksi rikkinäisen vaatteen.
Kyllähän jonkun napin osaa vaihtaa vaikkei mitään tekstiilityötä olisi käynytkään. Helppoa kuin heinänteko.
Joo-o. Ei se linnunpöntön rakentaminen nyt ihan vastaa omakotitalon rakentamista.
Itse olen joutunut opettelemaan kodin kunnostustöitä kotona, ei koulussa opeteta korjaamaan astianpesukonetta, kokoamaan tietokonetta jne.
Mutta villasukkia olen tehnyt, jotka kestää kaupasta ostettuja paremmin.
Käsillä tekeminen ja asioiden aikaansaaminen on noissa se idea. Ei kylpyhuoneen vesieristys.
Yhtään linninpönttöä en ole rakentanut, mutta monet lahkeet olen lyhentänyt, napit ommellut ja vetoketjut vaihtanut.
Vierailija kirjoitti:
Muuten ihan hyvä pointteja, mutta ei meillä ainakaan puukässässä opetettu mitään taitoja joista olisi erityistä hyötyä jos rakennusmieheksi aikoo. Linnunpönttöä, naulakkoa ja sen semmoisia rakenneltiin, aikamoista puuhastelu-askartelua sekin siis. Toki varmasti tässäkin on koulukohtaisia eroja...
Aina moni menneinä vuosina koulunsa päättänyt tyttö ei ole kouluaikana tehnyt edes arpanoppaa hiomalla valmista puukuutiota, saati sitten linnunpönttöä tai naulakkoa. Rakentaja voi oppia ainakin jotain puun ja metallin käsittelyn aakkosia jo peruskoulussa, ja oman kodin kunnostusta varten sen, että on olemassa muitakin ruuvausvälineitä kuin perunankuorimaveitsi.
Tekstiilityöstä on monella ainakin iloa vaikka ei hyötyä olisikaan. Sitä kun voi vaikka virkata itselleen pipon tai patalapun, vaikka vaatteitten korjaaminen eikä varsinkaan valmistaminen enää kannata.
Minäpä osaan tehdä remontteja ja ommella vaatteita, vaikka koulussa inhosin kaikenlaisia käsitöitä enkä oppinut kovinkaan paljon.
minä olin aikoinaan teknisissä töissä, oltiin jotain pilotteja tai mitä lie 70-luvun alussa, tyttöinä. Enemmän olisin tarvinnut sukankudonnan opetusta, onneksi tytär ja äiti pitää sukissa. Löylykauhoja, pannunalusia, kynttilälampetteja kyllä saa kaupasta ja aika paljon kauniimpia.
Omakotitalon remontoissa ei ole paljon ollut noista taidoista apua, tapetit saan seinään kun olen opetellut tutun maalarin opissa.
Tämä on asiaa. Esimerkiksi lapsia pitäisi opettaa kädestä pitäen miten vaikkapa kiinnitetään poran kanssa esineitä tiettyihin materiaaleihin. Tähän olis helppo myös yhdistää käytännön matematiikkaa kun pitää laskea mihin kohtiin niitä ruuveja sitte tosielämässä ruuvaillaan. Olen ihan valmis muuttamaan pois omakotitalosta kun joka jumalan pieneen asiaan tarvitaan miehen apua ja prosessi kestää viikko- tai kuukausikaupalla. Koko kesä meni sitä odotellessa että saadaan yksi hyllykkö kylppärin seinään. En olisi osannut kiinnittää ruuvia kaakeliin ja hyvä etten edes yrittänyt koska en olisi huomannut varoa sähköjohtoja enkä tiennyt edes että meillä on mittari jolla niitä voi etsiä seinästä. Kaikki erilaiset porakoneet, poranterät, miten estää kaakelin hajoaminen poratessa jne. Ei ole osoita jotka oppii äidinmaidossa.
Olet oikeassa. Itsekin olen kaivannut niitä taitoja kodin kunnossapitoon. Vaatteet saa kyllä kaupastakin. Ompelu on pelkkää ajanvietettä.