hyvään lapsuuteen kuuluu suku ja juuret. kuinka usein käytte isovanhemmilla

Hautausmaalla poikkesin tänään. Siellä kaikki olivat.

Toiset isovanhemmat kuolleet ja toiset asuvat toisella puolella maapalloa joten ei kovin usein.

Anoppi asuu eri mantereella ja hyvä niin, kamala ihminen, mieheni katkaisi välit jo vuosia sitten, eikä edes tiedä onko elossa enää. En nyt mene yksityiskohtiin mutta tässä ei nyt ole kyse mistään anoppivihasta.

Minun äitiäni lapseni näkevät melkein päivittäin, muita isovanhempia ei olekaan elossa.

Isäni vanhemmat kuolivat ennen syntymääni. Äitini vanhemmat olivat todella sulkeutuneita ja ilkeitä.

Hirveimpiä muistoja on, kun lapsena kävimme siellä, onneksi vain merkkipäivinä.

Kamalia ihmisiä. :(

Mun äitiä nähdään kerran viikossa, mun isää kerran vuodessa, miehen vanhemmat tulee kutsuttuna synttäreille ja nähdään lisäksi jouluna ja äitienpäivänä. Kaikki asuu alle 10km säteellä.

Mun vanhempia nähdään ehkä kerran kuussa, miehen vanhempia nähdään 4-5 kertaa vuodessa. Välimatka vaikuttaa, mutta myös se että meillä on uusperhe ja halutaan viettää aikaa myös oman perheen kesken niin että kaikki lapset ovat paikalla.

Puolison vanhempia nähdään päivittäin kun asuvat pihapiirissä. Omia vanhempiani ei valitettavasti kovin monta kertaa vuodessa. He eivät halua matkustaa näin kauas, eikä meillä taas ole vapaata kovin monta päivää vuodessa, että pääsisimme reissaamaan.

Isäni haudalla käydään. Äitini on kusipää jota en anna tavata, olen valehdellut hänen kuolleen. Anoppi on kuollut, appi ei tunnista edes lapsiaan.

En ollut lapsuudessani (enkä sen jälkeenkään) missään tekemisissä äidin puolen isovanhempien kanssa, ja lapsuus oli oikein hyvä. Uskon vakaasti, että parempi elää kokonaan ilman tiettyjä sukulaisia kuin sietää ties mitä hankaluuksia vain siksi, että kuuluu olla yhteyksissä sukuun. 

Minun isovanhemmat ovat jo kuolleet, enkä ehtinyt näkemään muita kuin isän äitiä. Hän asui 600 kilsan päässä, joten emme käyneet siellä edes joka vuosi kun pieni olin - erittäin hyvää lapsuutta elin silti.

Nyt lapsillani ovat isovanhemmat lähellä. Minun vanhemmat asuvat puolen kilometrin päässä ja heitä saatamme nähdä välillä pari kertaa päivässäkin. Mieheni vanhemmat asuvat 40 kilometrin päässä, mutta anoppi soittelee lapsille ainakin kerran viikossa jos ei nähdä. Lapset ovat heillä myös jonkun verran lomilla appivanhempien omasta toivomuksesta.

Toisia nähdään kerran vuodessa ja toisia ei koskaan koska ollaan riidoissa, lapset ovat kuitenkin käyneet siellä sen jälkeen kerran vuodessa kun ovat voineet itse matkustaa. Välimatkaa on riittävästi eli satoja kilometrejä.

Suku ei tee autuaaksi. Pääasia että on hyviä ihmisiä ympärillä.

Mun vanhemmat asuu kans yli 400km päässä, käydään vähintään 2x vuodessa, ne käy nimittäin kans meilläpäin. Miehen vanhempia nähdään kuukausittain. Joulu ja juhannus vietetään vuorotellen kummankin vanhempien kanssa, uusivuosi ollaan oltu kavereitten kanssa meillä kotona. Nyt meillä on 1/2v vauva, niin tuleva joulu ollaan omassa kotona, katsotaan tulevatko minun porukat myös meille silloinkin, kun puhe oli jo syyslomasta. Jos nyt ikä tähän vaikuttaa, niin olen 30v ja porukat 55+. Mies 33 ja hänen porukat 65+. Muihin sukulaisiin pidetään myös yhteyttä, mutta esim molempien omat mummut(isän äiti minun puolelta ja miehen puolelta äidinäiti) ovat sellasia piruja että niitä ei olla tavattu varmaan 15vuoteen. Sellasia narsistisia juoppoja kumpikin. Yllätys yllätys kumpikin on leski. Mutta niihin kehiin pidetään yhteyttä ovatkin sitten tärkeitä ja rakkaita🙂❤️

Silloin kun olin lapsi, isän vanhempia nähtiin joka viikonloppu (erinnäisistä syistä). Äidin vanhemmilla käytiin hieman harvemmin, mutta sielläkin ainakin kerran viikossa (tai he kävivät ainakin sen kerran viikossa).

Kun olin täysi-ikäinen, kävin pappaa katsomassa pari-kolmekin kertaa viikossa (hän asui kuolemaansa asti kotona). Soitin yleensä etukäteen ja kyselin että onko jotain mitä tarvitsisi kaupasta. Ja ainakin kerran viikossa kyyditsin häntä kaupoilla ja muutenkin asioilla (pankki, apteekki, lääkäri jne. )

Opiskeluaikana näin pappaa (silloin enää ainoaa isovanhempaani) pari kertaa kuukaudessa, kun kävin "kotopuolessa". Sitten eräänä syksynä oli aika tiivis tahti koulun kanssa, meni monta viikkoa etten käynyt. Sitten ajattelin, että kun joulukin on kohta, että jouluna nähdään (normaalit joulukuviot). Leivoin hänelle joulupipareita, tein muitakin joululahjaostoksia.

Pappa kuoli juuri pari päivää ennen joulua. Löydettiin kotoaan kuolleena.

Joskus on liian myöhäistä.

Toisia vähintään kerran viikossa ja toisia n kerran kuukaudessa.

Ensimmäiset ovat kiinnostuneita lapsista ja ovat halunneet oppia tuntemaan heidät ja saavuttamaan lasten luottamuksen. Jälkimmäiset eivät pahemmin piittaa meidän lapsista ja näin ollen pienin jopa pelkää (?) heitä.