Lue keskustelun säännöt.
Hautajaisissa kukkien lasku, en pysty itkulta puhumaan....
apua
12.08.2016 |
onko siinä tarkoitus lukea se värssy, minkä on kirjoittanut korttiin, vai sanoa saatesanat esim. ****aa ikuisesti kaivaten, x ja xx vai voisinko sanoa esimerkiksi, että kiitos kaikesta ****?
En mitenkään pysty puhumaan pitkään.. Alan itkeä samalla sekunnilla.
Kommentit (17)
Voit laskea kukat ja olla vaan ihan hiljaa, sekin sopii. Puhua ei tarvitse, ihmiset ymmärtää kyllä ettei aina löydy sanoja.
Jaksamista suruusi!
T.pappi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Me tehtiin yhteispäätös lähiomaisten kesken apen hautajaisissa. Kaikki yhtä aikaa eteen, sitten laskettiin äänettöminä kukkalaitteet kukin vuorollaan. Jäätiin seisoon alttarin ääreen ja kanttori soitti samalla yhden säkeistön laulusta" niin kuin muuttolintusen tie"
Jos joku halusi tietää meidän värssyt, ne pystyi lukeen kukkavihoista haudalla.
Minä en sanonut mitään isäni hautajaisissa. Ei vaan löytynyt sanoja. Laskin kukan kaikessa hiljaisuudessa.
Jos haluat että värssy luetaan ääneen voit myös pyytää toista henkilöä laskemaan kukkalaitteen kanssasi ja lukemaan värssyn.
Voit käyttää niitä sanoja mitkä tuntuvat hyvältä. On myös hyväksyttävää itkeä ja vaikka lopettaa värssy kesken. Se on vain inhimillistä tuossa tilanteessa.
Voimia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun piti lukea värssy äitini hautajaisissa, mutta jäädyin. Mies otti kimpun kädestäni ja luki sen puolestani. Siitä suuri kiitos hänelle. Ajatukset ja teot ei vaan kohdannut siinä tilanteessa.
Kukkien lasku ja se lukeminen on minullekin vaikeaa. Ei vaan pysty olemaan itkemättä. Jotenkin niin koskettava tilanne.
Olen ollut hautajaisissa, joissa muutkaan eivät joka kerta ole pystyneet lukemaan.
Se tilanne vyöryy päälle ja ei vaan pysty.
Ole vapaa, jos et pysty maailma ei siihen kaadu.
Lämmin osanotto ja voimia kovasti 💚
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Menetkö siihen esim puolison tai sisaruksen kanssa? En pystynyt minäkään puhumaan, itkin vain, mun mies luki sen värssyn. Oli äidin hautajaiset:(.
Jos et pysty, eikä ole muita lukemassa, mä luulisin että joku sieltä kirkon hlökunnasta voisi tulla lukemaan. Kysy etukäteen. Palstalla oleva pappi voisi vastata tähän, onko mahdollista?
Otan osaa. Helpottaa joskus, koskaan se ei mene pois se paha olo, mutta kyllä helpottaa.
Mun äidin kuolemasta on 2v, nykyään en ajattele häntä joka päivä. Joka toinen päivä kyllä.
Ei tartte ees värssyä. Laskee kukat ja sanoo mielessään hyvästit. Ei ole sääntöjä miten tehdä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Silloin kun sanat ei riitä kyynel ajaa saman asian.
Vierailija kirjoitti:
Menetkö siihen esim puolison tai sisaruksen kanssa? En pystynyt minäkään puhumaan, itkin vain, mun mies luki sen värssyn. Oli äidin hautajaiset:(.
Jos et pysty, eikä ole muita lukemassa, mä luulisin että joku sieltä kirkon hlökunnasta voisi tulla lukemaan. Kysy etukäteen. Palstalla oleva pappi voisi vastata tähän, onko mahdollista?
Otan osaa. Helpottaa joskus, koskaan se ei mene pois se paha olo, mutta kyllä helpottaa.
Mun äidin kuolemasta on 2v, nykyään en ajattele häntä joka päivä. Joka toinen päivä kyllä.
Mä jatkan vielä, Edelleen kun kuulen kirkonkellot, alan pillittämään. Mutta 2kk sisällä haudattiin ensin miehen isoäiti, sitten minun äiti ja vielä veljen anoppi. Ei ollut hääppöinen kesä:(.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ok, eli teen miltä sillä hetkellä tuntuu.
Kiitos kaikille, kyseessä äitini hautajaiset.
Nykyään monissa hautajaisissa kukat lasketaan heti aluksi, niin ei ole niin vaikeaa. Ja arkkukin on kaunis, kun siinä on kukat ympärillä, kun siunaus alkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vieläkin hävettää, kun itse vaan kikattelin äitini hautajaisissa. En tiedä miksi, kai se oli joku paniikkireaktio. Tätini kertoi etukäteen, että arkun näkeminen on paha paikka, mutta mä en tuntenut mitään. Nyt kun muistelen hautajaisia ja äidin kaunista arkkua, tunnen syvää surua. Mutta hautajaisissa en tuntenut mitään. Ja tosiaan papilla oli hassu lauluääni ja hytkyen naureskelin sitä ja yritin naamioida sitä itkuksi. Niin ja ikää oli mulla silloin 26v ja äitini oli ollut yksi parhaimmista ystävistäni.
Vierailija kirjoitti:
Ok, eli teen miltä sillä hetkellä tuntuu.
Kiitos kaikille, kyseessä äitini hautajaiset.
Juuri näin. Kyseessä ei ole mikään puhetilaisuus. Se värssy on osoitettu äidillesi. Lue se vaikka hiljaa hänelle, lausu mielessäsi tai pyydä joku toinen lukemaan. Ei ole vääriä tapoja.
Vierailija kirjoitti:
Menetkö siihen esim puolison tai sisaruksen kanssa? En pystynyt minäkään puhumaan, itkin vain, mun mies luki sen värssyn. Oli äidin hautajaiset:(.
Jos et pysty, eikä ole muita lukemassa, mä luulisin että joku sieltä kirkon hlökunnasta voisi tulla lukemaan. Kysy etukäteen. Palstalla oleva pappi voisi vastata tähän, onko mahdollista?
Otan osaa. Helpottaa joskus, koskaan se ei mene pois se paha olo, mutta kyllä helpottaa.
Mun äidin kuolemasta on 2v, nykyään en ajattele häntä joka päivä. Joka toinen päivä kyllä.
Juu, sama ongelma. :' Kyyneleet tulevat pelkästään, kun lukee näitä. Hieno aikuismainen ajatus tuo, että kysyy etukäteen papilta, voisiko saada apua muistosanojen lukemiseen. Kannatan <3
Tarkoitus on lukea se värssy. Siksi valitsin itse mahdollisimman lyhyen.
Kukaan ei kuitenkaan huomaa jos jätät sen lukematta, ei muut kuin omaiset niitä tekstejä lue jälkeenpäin. Lisäksi varmasti kaikki ymmärtävät sen että itkettää, suurinta osaa itkettää. Voit sanoa nuo saatesanat jotka kirjoitit tähän, kelpaavat aivan hyvin.
Osanotto täältä ja voimia ♡