Kävin kylässä vanhemmillani
Asuvat vuokralla kerrostalossa, kuten koko lapsuutemme asuttiin. Katsoin ahdasta lapsuudenkotia aivan erilaisin silmin nyt aikuisena. Asun perheeni kanssa omakotitalossa ja tulotasomme on hyvä ja olen siitä kiitollinen. Tuli jotenkin surullinen olo kun tajusin, että olin koko lapsuuteni "köyhempään" väestöosaan kuuluva, en varmaan sitä itse silloin edes tajunnut.
Kommentit (9)
Et ole poismuuttosi jälkeen käynyt vanhempiesi luona? Vanhemmillesi olisi ollut varmaan sama, vaikka olisit pysynyt poissa kokonaan, kun et näköjään osaa muuta kuin arvostella.
Minä asuin koko lapsuuteni omakotitalossa ja aikuisiällä olen asunut vain kerrostalossa. Ikää on jo 52, joten ei taida enää olla toivoa.
Vierailija kirjoitti:
Et ole poismuuttosi jälkeen käynyt vanhempiesi luona? Vanhemmillesi olisi ollut varmaan sama, vaikka olisit pysynyt poissa kokonaan, kun et näköjään osaa muuta kuin arvostella.
Millä perusteilla en osaa muuta kuin arvostella? Oletit että sanoin asiasta ääneen vanhemmilleni? Ap
Itse en haluaisi omakotitalossa asua. Liikaa hommaa, aina jotain tehtävää, pitkä matka joka paikkaan yleensä. Asun mieluummin aivan ydinkeskustassa, kaikki mitä tarvitsen on kivenheiton/kävelymatkan päässä. Erinomainen taloyhtiö, naapurit samoin. Hyvä että erilaisia asumismuotoja on, jokaiselle löytyy mieleinen.
Vaikutat tosi inhottavalta ihmiseltä. Toivottavasti tämä on provo.
Mulle ei sinkkunaisena tulisi mieleenkään muuttaa omakotitaloon. Kaikki korjaukset ja normaalit huoltohommat ovat omilla harteilla. Maan tasalla yksin asuminen ahdistaa jo ajatuksena myös vilkkaan mielikuvituksen vuoksi. Ei kotona saa pelottaa. Lapsuuteni ja nuoruuteni asuin okt:ssa, rivarissa asuin 2 v ja nyt uudehkossa kerrostaloasunnossa puolen km: päässä ydinkeskustasta.
Up