Miten toimia kiukuttelevan miehen/tulevan ex-miehen kanssa?

Kaipaisin nyt konkreettisia vinkkejä, miten voisin onnistuneesti toimia tämän ihmisen kanssa.

Mieheni on tyyppi, joka saa aika-ajoin kiukkukohtauksia, johon kuuluu olennaisena osana vaimon eli minun käyttäminen yleisenä jäteastiana. En kertakaikkiaan tiedä, miten hänen kanssaan voisi tulla toimeen. Pakko on tulla, koska meillä on yhteisiä lapsia ja vähintään heidän asioitansa pitää yhdessä hoitaa.

Mitä minä voisin tehdä niissä tilanteissa, kun mies menee kiukkumoodiin, jotta tilanne raukeaisi, ei pahenisi, ei johtaisi kohtuuttomuuksiin ja jotta en itse tekisi mitään väärin?

Normaalein tapa reagoida minulla on pysyä faktoissa ja lähteä keskustelemaan niiltä pohjilta.

Se ei kuitenkaan onnistu, koska mies heittää vähän joka väliin aiheettomia syytöksiä. Väitteet ovat usein täysin absurdeja ja täysin loogisen päättelyn kestämättömiä tyyliin "sinä murhasit Olof Palmen, koska minusta tuntuu siltä". Jos yritän keskustella asiasta asiana, kysyä miten se oli mahdollista kun en ollut silloin edes käynytkään Ruotsissa, mies joko

a) vaihtaa puheenaiheen johonkin muuhun, joka yleensä sisältää sen miten olen toiminut jossain asiassa väärin (mikä saattaa olla ihan paikkansapitävä juttu, mutta useimmiten sellainen, joka ollaan jo moneen kertaan käyty läpi ja sovittu) tai

B) alkaa vähättelemään asiaa, pilkkaamaan minua ja muuttuu lähes vainoharhaiseksi, että yritän saada nyt hänet kiikkiin ja minulla on pahat mielessä ja keksii pari yhtä pöljää syytettä lisää.

C) kieltäytyy vastaamasta kysymyksiin ja syyttää minua alistamisesta jos sanon, että pysyisi asiassa ja kommentoisi kysymystä "ei mun oo mikään pakko sulle vastata"

Asioita on erittäin vaikea saada hänen kanssaan hoidettua tuosta piirteestä johtuen. Jos jätän aiheettomat syytökset omaan arvoonsa, mies katkeroituu niistä ja alkaa kehittämään siitä raivoa, koska olen kohdellut häntä kaltoin. Tapaukset myös kasvavat hänen päässään ja sitten kun kaikki hoidetaan noiden kuvitelmien pohjalta, eikä missään ole mitään järkeä.

Hänelle siis on pakko pitää rajat, pitää kiinni siitä mikä on oikeasti totta ja mikä ei, tai jutut menee ihan överiksi. Ja oikeinhan se onkin, että ihminen pitää rajoista kiinni eikä alistu kaltoinkohtelulle.

Miehellä ei ole omaatuntoa siinä mielessä, että hän ei koe koskaan toimineensa väärin, ei tunne myötätuntoa ja kokee minun kaltoinkohtelun olevan oikein ja oikeutettua. Ärsyttäväksi hän kokee sen, että rajaa hänelle pidetään.

Samoin hän kokee, että minä olen syyllinen myös niihin asioihin, mihin en millään terveen järjen mukaisella päättelyllä edes mitenkään voisi olla syyllinen. Jos vaikka joku kolmas ihminen nimittelee minua, niin miehen kanta on, että minä olen syyllinen huonoihin väleihin tuon ihmisen kanssa eikä se toinen ole tehnyt mitään väärin.

Tuon takia asioiden hoito on todella vaivalloista, raskasta ja aikaa vievää. En yksinkertaisesti tiedä, mitä minun pitäisi hänen kanssaan toimia.

En halua olla hänen henkinen jäteastiansa, mutta koska joudumme olemaan tekemisissä, on sen välttäminen hyvin vaikeaa.

Onko kenelläkään muulla kokemuksia mistään vastaavasta? Miten olette tilanteen ratkaisseet?