Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Henkisen väkivallan tunnistaminen

Vierailija
04.08.2016 |

Olen ollut aikaisemmin suhteessa, jossa oli väkivaltaa ja koko kierre alkoi pikkuhiljaa henkisestä väkivallasta.
Olen tietoinen, että tällaisissa suhteissa olleet ihmiset ovat alttiita kuvion toistumiselle. Nyt on kuitenkin vuodet terapiaa takana ja pidän itseäni ns. selväjärkisenä että tunnistaisin nuo piirteet ajoissa jos niitä on.

Nyt kuitenkin seurustelen ihmisen kanssa, joka välillä saa sellaisia kohtauksia.. tavallaan raivoaa ja huutaa, koska menettää malttinsa, koska "ei kestä miten vaikeaa kanssani on". Kohtauksista välittyy se, että hän on yksinkertaisesti jotenkin loppu MINUUN. Kumppani ei kuitenkaan ennen näitä kohtauksia ole tuonut mitään epäkohtia/toiveita esille, ei ole kyse esim. siitä että "TAAS KOIRA KARKASI KUN JÄTIT OVEN AUKI", vaan kumppani tuntuu aina aivan yllättäen olevan loppu minuun, ilman ennakkovaroitusta.

Pointti tässä onkin se että uskon että olen varmasti välillä kuormittava /rasittava ihminen sillä käyn terapiassa edelleen. Uskon että kumppanillani voi olla vaikeuksia sietää minua, ja se on ok, sillä minkäs minä hänen kokemukselleen mahdan. Itse tunnen oloni seesteiseksi ja hyväksi, ja pahimmat psyykkiset ongelmani ovat olleet jo ohi ennen tätä suhdetta. Jotain on kuitenkin jäänyt jäljelle: käsittelen paljon asioita analyyttisesti ja selitän asioitani auki yms. Sitä on varmaan rasittava kuunnella. Kuitenkin kumppanilta odottaisin kypsyyttä tällaisissa tilanteissa.

Kuitenkin näistä kumppanini kohtauksista jää minulle olo, että minä aiheutin hänelle pahan olon. Jälkeenpäin hän pyytää anteeksi ja itkee, on todella pahoillaan. Olen opetelllut ajattelemaan, että jos hän ei ole onnellinen kanssani, hänen pitäisi pystyä tekemään eropäätös. Minä näen suhteessa niin paljon potentiaalia ja olen pitkäjänteisempi joten en heittäisi vielä kirvestä kaivoon.

Mietityttää vaan, että onko tuo raivoaminen henkistä väkivaltaa. Kun kyllähän sinänsä on luonnollista välillä huutaakin, vaikka se ei olekaan kaunis tapa. Koska mulla menneisyydessä on ollut vaikeuksia tunnistaa niitä henkisen väkivallan ensimerkkejä, herää nyt epäilyksiä pintaan.

Ja korostan että kyseessä ei ole mikään "jännämies" vaan todella ihana kiltti mies. En vaan ymmärrä näitä puuskia. Asiallisia kommentteja kiitos..

Kommentit (2)

Vierailija
1/2 |
04.08.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kuulostaa siltä ja tyy4åiltä, joka ei ota itse vastuuta mistään vaan ulkoistaa ongelmien syyt sinun niskaasi.

Vierailija
2/2 |
04.08.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa siltä ja tyy4åiltä, joka ei ota itse vastuuta mistään vaan ulkoistaa ongelmien syyt sinun niskaasi.

Kumppanissa on kyllä piirteitä, ettei hän oikein näe omaa vastuutaan asioissa. Hän on aavistuksen sellainen maailman/muiden syyttelijä, ja usein joutuu itse aiheuttamiin ongelmiin kun ei hoida asioitaan. Minäkään en niitä hänen puolesta hoida, vaan annan olla, en ole siis mikään paapoja. Mutta voisikohan tämä raivopiirre liittyä sitten tuohon toisten herkästi syyttämiseen jotenkin. Harmittaa vaan älyttömästi, että jos tämä meininki jatkuu, niin en varmaan sitten jaksa enää yrittää suhteessa, vaikka haluaisin. -ap

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: viisi kolme neljä