Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Sielunkumppanuus
Puolikas
02.08.2016 |
Ovatko muut kohdanneet sielukumppaninsa? Mitä tunteita aihe teissä herättää?
Itse ole onnellisesti naimisissa ja raskaana tälläkin hetkellä. Rakastan miestäni ja olen elämääni tyytyväinen ja onnellinen.
Silti on olemassa ihminen jonka kohtalo sysää ennalta arvaamatta eteeni silloin, tällöin harvakseltaan.
Hän on miespuolinen ja tunnen hänet jo pitkältä ajalta. Emme ole tekemisissä näitä kohtalon tuomia aikoja lukuunottamatta. Joskus se voi olla katse väen tungoksessa, joskus yli vuosikin samoilla poluilla. Välillä taas menee useita vuosia ilman kohtaamista.
Kun näen hänen katseensa kaikki pysähtyy. Ymmärrämme toisiamme ilman sanoja. Pystymmy puhumaan toisillemme ne kaikkein vaikeimmat asiat joita ei voi kenellekään muulle kertoa. Ja se hetki kun tiedämme näkevämme viimeisen kerran, viimeisen ehkä koko elämän aikana, on raastava. Toisen silmistä näkee ja äänestä kuulee sen tuskan.
Koskaan emme ole keskenäisistä tunteistamme puhuneet, mutta uskon ja tiedän tunteen olevan molemmin puoleinen.
Meillä on toistemme numerot ja tiedämme missä toinen asuu. Ikinä emme ota toisiimme yhteyttä, enkä haluakkaan.
Kuitenkin kaipaan ja ajattelen häntä lähes päivittäin ja sydäntä raastaa kaipuu olla hänen lähellään. Saada puhua, ei edes koskea. Suhdetta en missään nimessä halua. Ehkä jopa pelkään että sielunkumppanuus voisi kehittyä miehen ja naisen väliseksi suhteeksi. Olemme molemmat onnellisia tahoillamme omissa liitoissamme.
Onko väärin tuntea näin? Onko tämä väärin miestäni kohtaan? Mitään ei kuitenkaan ole koskaan tapahtunut eikä tunteeni sielunkumppaniin muuta tunteitani miestäni kohtaan? Hänelle en ole kuitenkaan koskaan kertonut tunteistani, enkä kerro. En halua loukata häntä enkä usko hänen ymmärtävän asiaa.
Kommentit (8)
Olet kehittänyt mielessäsi tämän tarinan suojautuaksesi joltakin tai estääksesi ahdistusta nousemasta. Tuo on vain tarina. Että lataat siihen niin paljon tunnetta, se ei kerro siitä että se on jotenkin tosi vaan siitä että sinulla on tarve ladata tunteitasi johonkin ulkopuoliseen henkilöön.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen kohdannut. Olen ollut hänen kanssaan avoliitossakin, mutta käytännön tasolla suhde ei toiminut. Olemme silti edelleen parhaita ystäviä, ja olemme varmasti loppuikäni.
Vaikkei minulla ainakaan ennen tuota suhdetta ollut edellisiä elämiä koskevia uskomuksia, niin sen myötä aloin jotenkin kokea, että olemme tunteneet jo monessa aiemmassa elämässä, ja siksi ensi kohtaamisella molemmille tuli tunne, että minä olen tuntenut sinut "aina", rakastanut sinua aina, eri rooleissa ja eri kasvoin, mutta aina rakastanut...
Me vaistoamme edelleenkin toistemme voimakkaat tunnetilat pitkänkin matkan päästä, sen jos toisella on hätä. Ymmärrämme toisiamme ilman sanoja, ja kun olemme fyysisesti lähekkäin, se yhteys on jotain käsittämätöntä. Se ei edes ole seksuaalista, toisin kuin alkuun kuvittelin, vaan se on kuin jokin tyyni, rauhallinen energiakenttä, äärimmäisen henkisesti tyydyttävä - ihan kuin energia tulisi kokonaiseksi kun olemme lähekkäin ja siksi molemmille tulee harmoninen olo.
Huolimatta tästä kaikesta, parisuhteesta välillämme ei tullut mitään, koska pinnallisemmalla psyykkisellä tasolla olemme aivan liian erilaisia jakaaksemme koskaan arkea ja perhe-elämää keskenämme. Mutta ei sillä ole mitään väliä. Ei sielunkumppanin aina tarvitse olla parisuhdekumppani. Se voi olla myös ystävä, sisko, äiti, kuka vaan. On usein virhe pakkomielteisesti pyrkiä nimenomaan parisuhteeseen sielunkumppanin kanssa, ja varsinkin jos kohde on varattu.
Googlaa limerenssi, podet selvästi sitä. Siitä voi myös parantua.
Tätä tarkoitin. " tyyni, rauhallinen energiakenttä, äärimmäisen henkisesti tyydyttävä - ihan kuin energia tulisi kokonaiseksi kun olemme lähekkäin ja siksi molemmille tulee harmoninen olo"
Tätä tarkoitin.
Ja kyllä tunnen, liki 15 v ajan, vaikkakin välissä on ollut pitkiä aikoja ettei olla tavattu. Pitkään kuitenkin olimme yhdessä päivittäin useita tunteja. Kyllä siinä ehtii hyvin tutustua.
Ja uskon siihenkin, että tälläinen ihminen voisi olla yhtä hyvin samaa sukupuolta tai vaikka se sisko tai serkku.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä et halua ottaa yhteyttä, koska pelkäät, ettei hän olekaan se unelma, jona häntä pidät. Kun haaveilee kaukaa ja kohtaa vain lyhyinä hetkinä, voi pitää käsityksensä. Vain siten joku voi pysyä täydellisenä.
Pidät häntä kuin jonain yliluonnollisena olentona, siten puhut kohtalostakin. Jos ottaisit arkisesti yhteyttä, ehkä tajuaisit, ettei siinä ole mitään erikoista. Etkä halua tajuta sitä.
Puolikas kirjoitti:
Tätä tarkoitin. " tyyni, rauhallinen energiakenttä, äärimmäisen henkisesti tyydyttävä - ihan kuin energia tulisi kokonaiseksi kun olemme lähekkäin ja siksi molemmille tulee harmoninen olo"
Tätä tarkoitin.
Kunhan mies on komea, pidempi ja rikkaampi kuin sinä, niin kauan sielunkumppanuus on okei.
Alue: Aihe vapaa
Et tunne ihmistä kunnolla, oot tykästynyt haavekuvaasi "sielunkumppanista". Hohhoijaa taas.