Onko omituista jos pisimmät ja kestävimmät ystävyyssuhteet
on niiden kanssa joita näkee harvemmin? Kun taas niiden kanssa joiden kanssa on usein, melkein päivittäin tai ainakin joka viikonloppu, tulee kaikenlaista hankausta, jotkut piirteet alkaa ärsyttää, ja lopulta ei edes halua tavata. Onko itsessä jotain vikaa jos ystävyyssuhde toimii vain jos tapaa harvemmin?
Kommentit (6)
Minusta tuo kuulostaa aika omituiselta.
Vierailija kirjoitti:
Minusta tuo kuulostaa aika omituiselta.
Miksi?
Paras ystäväni on juuri tuollainen. Kun nähdään harvemmin tulee näitä "pusihali"-viestejä paljon. Sitten kun nähdään livenä, on aina perseeseen ammuttu karhu. "Kiva" nähdä ihmistä, joka on itselle tärkeä ja joka väittää sinun olevan hänelle tärkeä...välillä mietin, että mitä jos vaan ei enää nähtäisi.
Tuo on aika yleistä. IHmiset muuttavat elämänsä aikana useinkin kauemmas synnyinseudultaan, ne hiekkalaatikkokaverit ovat niitä pisimpiä perheen ulkopuolisia ihmissuhteita monesti. Ei välttämättä nähdä usein, mutta yhteys säilyy, kahnauksia ei tule, kun yhteydenpito perustuu siihen, että molemmat sitä todellakin haluavat.