Lue keskustelun säännöt.
Onko kenenkään puoliso valehtelija?
30.07.2016 |
Olen alkanut epäillä, että mieheni on joko tavallinen tai mahdollisesti patologinen valehtelija. Hän ei sepusta mitään korkealentoisia mielikuvituksellisia tarinoita. Ei myöskään valehtele ns turhasta siten, että sanoisi syöneensä lounaaksi pihvin vaikka olisi oikeasti syönyt broileria. Kyse on sen sijaan tilanteista, jotka hän kokee jotenkin potentiaalisesti epämiellyttäviksi.
Valehtelu näyttää olevan se ensimmäinen automaattinen mieleentuleva reaktio hänelle, johon turvautuu. Ei ikinä myönnä valheitaan jälkeenpäin. Ne paljastuvat vain, jos valehtelee samasta asiasta ristiin tai saan tietää kolmannesta lähteestä asianlaidan.
Valheet voivat olla ihan naurettavan pieniä siis, kuten että onko sanonut asian x joskus vai ei, tai onko taskussa vaikka joku kyseenalainen tavara y. tms. On myös jättänyt kertomatta esim siitä, että oli ollut aiemmin naimisissa ja kertomatta jättäminenkin on manipuloivaa valehtelemista.
Siis tulee tunne, että valehtelu ikäänkuin olisi hänelle lapsuudesta opittu keino välttää vastuuta. Oli jo koululaisena tarkkailuluokalla. Eikö sellaisella ole käytöshäiriöisiä lapsia jotka eivät noudata normaaleja sosiaalisia pelisääntöjä? Hän kertoi tarkkiksesta useastikin aiemmin ja uskon sen. Tosin sitten myöhemmin taas on kiistänyt sen, että olisi ollut sellainen luokka, kun vähän pilailin asiasta ja koki sen kritiikiksi...
En ole varma, onko mies narsisti vai vain ns.narsistinen, mutta on myös jonkun verran henkisesti väkivaltainen. Alussa osasi aina sanoa oikeat asiat oikealla hetkellä ja esitti täydellistä. Nyt kun hän on alkanut rentoutua, on tulla esiin noita huonoja puolia ja olen oppinut tunnistamaan niitä. Ikävä kyllä vasta naimisiin menon jälkeen.
Alan olla aika turhautunut ja vihainen. Miksi hänen pitää pilata hyvä suhde tuollaisella. Oikeasti, eikö hän olisi itsekin onnellisempi, jos kohtelisi mua hyvin ja meillä olisi onni ja rauha avioliitossa? Ihan kuin hän tahallaan ampuisi sekä itseään ja minua jalkaan koko ajan. Siis itseään myös todellakin.
Voiko tällaista saada korjattua millään tai voiko sellaisen kanssa elää? Onko joku tehnyt niin? Jos hän onnistuu pysyvästi lopettamaan esim mun arvostelun yms, mitä yrittää, ja suhde paranee siten, mutta valehtelutaipumus jää, niin kuinkahan sellaisen kanssa voi elää?
Kommentit (6)
Minun exäni oli tuollainen valehtelja. Yksi monista syistä, miksi on nyt ex. Tuo on valitettavasti niin persoonaan kuuluva ominaisuus, että siitä ei pääse eroon kuin terapiassa. Exäni sanoi, että valhe vain tulee itsestään, ilman että ajattelee "nytpä aion valehdella". Se on mukavuudenhalua, kerrotaan asia niin kuin mukavalta tuntuu ja kierretään jokin huono asia. Minun puolisoni valehteli mm. kuinka baari-illat olivat menneet yli eikä alkoholinkäyttö ollut pysynyt aisoissa. Periaatteessahan tuon tason valehtelu ei parisuhdetta pilaa, kun ei se suoraan toiseen vaikuta. Mutta jotkut ajattelevat, että kaikenlainen valehtelu on väärin ja yksikin valehtelu pilaa luottamuksen.
Tyly vastaus: mieti onko tuo sellainen ongelma jonka kanssa voit elää. Sinä et voi sitä muuttaa, voit ainoastaa koittaa saada miehesi terapiaan. Sinun täytyy punnita, onko tuo niin iso ongelma että kannattaako sille tehdä mitään. Rakkautta on myös hyväksyä toinen epätäydellisenä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Helkkarin hyvä valehtija pitäisi olla, jos sellainen on. Ei ole 30 vuoteen jäänyt kertaakaan valheesta kiinni.
Vierailija kirjoitti:
Minun exäni oli tuollainen valehtelja. Yksi monista syistä, miksi on nyt ex. Tuo on valitettavasti niin persoonaan kuuluva ominaisuus, että siitä ei pääse eroon kuin terapiassa. Exäni sanoi, että valhe vain tulee itsestään, ilman että ajattelee "nytpä aion valehdella". Se on mukavuudenhalua, kerrotaan asia niin kuin mukavalta tuntuu ja kierretään jokin huono asia. Minun puolisoni valehteli mm. kuinka baari-illat olivat menneet yli eikä alkoholinkäyttö ollut pysynyt aisoissa. Periaatteessahan tuon tason valehtelu ei parisuhdetta pilaa, kun ei se suoraan toiseen vaikuta. Mutta jotkut ajattelevat, että kaikenlainen valehtelu on väärin ja yksikin valehtelu pilaa luottamuksen.
Tyly vastaus: mieti onko tuo sellainen ongelma jonka kanssa voit elää. Sinä et voi sitä muuttaa, voit ainoastaa koittaa saada miehesi terapiaan. Sinun täytyy punnita, onko tuo niin iso ongelma että kannattaako sille tehdä mitään. Rakkautta on myös hyväksyä toinen epätäydellisenä.
Millaisista muista asioista hän valehteli, voitko kertoa esimerkkejä? Myönsikö hän valheensa jos kyseenalaistit vai väittikö sinun vain muistavan väärin tai kuvittelevan asioita tms?
Ap
Vierailija kirjoitti:
Millaisista muista asioista hän valehteli, voitko kertoa esimerkkejä? Myönsikö hän valheensa jos kyseenalaistit vai väittikö sinun vain muistavan väärin tai kuvittelevan asioita tms?
Ap
Yli menneistä baari-illoista valehteli monesti. Joi itsensä siihen kuntoon, että oksenteli ja hädin tuskin pääsi kotiin. Minulle sanoi että ei juonut liikaa ja ilta meni hyvin. Ei myöntänyt koskaan, ennen kuin löysin todisteet asiasta. Sitten valehteli, että oli yksin kotona kun olin itse matkalla. Todellisuudessa oli kutsunut erään kaverinsa kylään, josta en pitänyt yhtään. Eron jälkeen valehteli vielä, ettei etsi seuraa vaikka oli tinderissä. Varmaan monia valheita on jäänyt huomaamattakin. Ensimmäisten valheiden jälkeen väitti kivenkovaa ettei tule toistumaan, mutta kolmen viikon päästä tuli seuraava.
Välillä pienistä (tai "pienistä") asioista. Varmaan koska tietää mun kilaroivan jos puhuu totta.
Esimerkkinä, lähdin kerran aamulla töihin ja miehen huppari oli eteisen lattialla. Kun tulin töistä oli huppari edelleen lattialla ja kysyin onko koira käynyt aamulla pihalla (tuolloin mies käytti aamuisin, koska itse heräsin niin aikaisin) olivat kuulemma. Kysyin sitten, että miksi oli nakannut hupparinsa samaan paikkaan missä se oli aamulla, eikä ripustanut naulaan. Hiljeni ja kysyi "mikä huppari?" ja osoitin kasaa lattialla. Mies oli siis herännyt niin vasta, että oli vaan ehtinyt pukea ennen kuin tulin kotiin tai ei ollut koko valveilla olo aikanaan poistunut makkarista/ tietokoneelta. (Pieni kämppä, jos olisi käynyt edes vessassa niin olisi huomannut hupparin ja (toivottavasti) nostanut sen, tai sitten on tosi puusilmä.)
Luonnollisesti kilahdin, koira käy iltaisin noin 9-10 aikaan iltapissalla ja minä tulin kotiin 14-15 välillä päivällä eli koira oli pidätellyt sisällä 16-17 tuntia putkeen ja ollut noin 20 tuntia syömättä.
Että näin meillä, vastaavia tilanteita tulee edelleen. Muut aiheet on lopulta aika hälläväliä, mutta eläimistä on huolehdittava!
Up