Naapuri sanoi että aina kun joku tulee kylään vauva annetaan

Itse en ottaisi vauvaa vastaan.

Niin mitä? En nyt ymmärtänyt.

En minäkään ottaisi vauvaa. Noin kasvatetaan koiria kaupungissa, niiden pitää tottua kaikenlaisiin ihmisiin jo pienenä. Vauva tarvitsee turvaa ja rauhaa.

Fiksua opettaa lapsi pienestä pitäen siihen, että on muitakin ihmisiä kuin äiti. Ei se siitä rikki mene, että joku muukin pitää sylissä hetken, mutta siitä saattaa myöhemmin olla rikki, kun äiti ei suostu päästämään irti.

Tuli mieleen, kun ystävän naapuri ihmetteli, miksi ystävän lapsi ei vierasta häntä. Ystävän kommentti: Lapsi on tottunut oudon näkösiin ihmisiin. Ystävä siis meni niin hämilleen, että vastas mitä mieleen juolahti ja huomasi tökeryytensä vasta kotona:)

Eikö vierastaminen ole eri asia kuin se onko ollut vieraiden sylissä vauvana. Siis vierastaminenhan on ihan hyvä asia. Plus että kyllä lapsi ehtii tottua ihmisiin myöhemminkin. Kiirettä ei ole.

Mistä ne sai vauvan aina annettavaksi sen naapurin syliin, kun niille tuli vieraita? 

Pidä ite kuolaava kakaras! Ärsyttää tuollaiset tyrkyttäjät. Ei, en edelleenkään halua sinun vauvaasi syliin. -.-

No ei meillä ainakaan käy ketään kylässä edes viikottain, joten en pitäisi ongelmana. 

En ole tuosta nimenomaisesta syystä antanut vauvaa muiden syliin, mutta siksi kyllä että useimmat vierailemaan tulevat haluavat pidellä vauvaa, onhan niitä aika harvoin ja onhan ne liikuttavia pienuudessaan :) Ehtii hyvin kyllä vanhempienkin sylissä olla ;)

No ite en ainakaan halua ottaa vauvaa syliin kyläpaikassa.Enkä ole omia lapsiakaan kenenkään syliin tunkenut.Jos joku haluaa vauvaa pidellä,nii kai sitä voi asian jotenkin ilmaista lapsen vanhemmille.

Millä ihmeellä saisi anopin ymmärtämään, että vierastaminen ei johdu siitä, ettei näe muita ihmisiä, vaan on ihan normaali kehitysvaihe? Joka kerta jaksaa siitä paasata, että tuon takia nyt vierastaa, vaikka näkee myös muita ihmisiä.

Aloitus herättää ihmetystä. AP on ilmeisesti pienen vauvan äiti.

Äiti hoitaa vauvaa ja päättää ihan itse tilanteen mukaan kuka vauvan syliin ottaa.

Mitä tekemistä naapurilla on tämän asian kanssa? :D

Kukin vanhempi tekee niin kuin omasta mielestään parhaaksi näkee. Itse en usko, että lasta voi karaista, mutta varmasti vauvalle tekee hyvää nähdä välillä muita ihmisiä - mutta toki se voi tapahtua vaikka äidin sylistä käsin. Vierastaminen on jo sitten ihan oma juttunsa, silloin ei saisi väkisin sylityttää vauvaa vierastuksen kohteen sylissä. Mutta mietityttää nämä hommat kyllä itseäkin näin vauvavuonna, siis hoitoasiat & muiden mielipiteet -kombinaatio.

Meillä on tehty niin, että olen antanut muiden sylitellä vauvaa reippaati, mutta kun se on alkanut itkemään, niin minä tai isä ollaan otettu takaisin omaan syliin. Ollaan myös aina hoidettu itse kaikki hoidolliset toimenpiteet (jotka tuovat vauvalle rutiinin tuomaa turvaa ja mielihyvää), kuten vaipanvaihdot, pukemiset, ruokkimiset. Vauvalla on yksi "vakihoitaja", joka on nähnyt vauvaa usein ja on alkuun hoitanut vauvaa meidän läsnäollessa (eli just vaipanvaihtoa jne.), ja hiljalleen sitten kokeiltu vierastusvaiheen loputtua ensimmäistä parin tunnin hoitokeikkaa tuolla tutulla hoitajalla. Ja tutuksi hoitajaksi on valittu sellainen joka asuu samassa kaupungissa ja näkee lasta usein, eli ei olla laitettu sukulaisuussuhteita tässä "vauvan edelle". Eihän se vauva ymmärrä, että tuossa nyt on minun mummo johon minun pitäisi kiintyä, vaikka näen sitä 1x/kk. Näin ollaan siis toimittu esikoisen kanssa, mutta silloinkin harmiksemme tajusimme, että ei sukulaiset tätä oikeasti tuntuneet ymmärtävän, siis meidän periaatteita lastenhoidon suhteen. Joutui kokoajan kuuntelemaan kuinka ystäväni Pirkkokin saa hoitaa kuukauden ikäistä vauvaa jne. Ahdistavaa. 

Kaipa kaikki joutuvat jossain määrin sitä sietämään, että pitää tehdä oman harkinnan mukaan asiat ja olla välittämättä muista :/ En minäkään siis toisin tekeviä tuomitse, mutta tälleen me ollaan haluttu toimia. Tuntuu kurjalta aina joutua jankkaamaan asiasta ja kuunnella "vanhan kansan" neuvoja päälle. Mun mielestä me ollaan toimittu ihan hyvin, ja esim. vanhempi lapsi on sopeutunut suht kivuttomasti päivähoitoon, ja ovat varsin sosiaalinen tapaus. Varmasti toisinkin voi tehdä, mutta silti, kyllä vanhempien päätöksiä pitää kunnioittaa.

Vierailija kirjoitti:

Millä ihmeellä saisi anopin ymmärtämään, että vierastaminen ei johdu siitä, ettei näe muita ihmisiä, vaan on ihan normaali kehitysvaihe? Joka kerta jaksaa siitä paasata, että tuon takia nyt vierastaa, vaikka näkee myös muita ihmisiä.

14 vastaa, että varaudu siihen että tuskin saatkaan ymmärtämään. Ei heidän sukupolville ole puhuttu kiintymyssuhteista, vauvojen vierastusajoista jne. samalla tavalla kuin meille. 

Kun ihmisestä tulee mummo, niin sitä ei jotenkin ajattele muutenkaan enää näitä pikkuvauva -asioita samalla tavalla kuin omien lasten kohdalla. Niitä lapsenlapsia rakastaa mahdottomasti, mutta  monilta puuttuu se äidin kyky asettua vauvan asemaan, mikä on osittain vähän hormoniperäistäkin. Eli on vain suuret tunteet ja into lasta kohtaan, mutta puuttuu se vanhemman maltti, "sensitiivisyys" ja tietokin juuri sen vauvan arjesta. Kukapa tietää, vaikka olisimme samanlaisia 30 vuoden päästä.

Uskoisin, että riippuu ihan vauvan/lapsen persoonasta, kuinka ujosteleva on tai on olematta.

Omani ei ole juuri koskaan vierastanut, toki täysin tuntemattomia ujostelee hetken mutta alta puolen tunnin on jo ihan kaveria. Selkeästi kyllä vetäytyy kuoreensa, jos joku tuntematon tulee liian lähelle liian nopeasti, mutta ei itke tms.

Ja hän itse juttelee paljon vieraille (joo, ei minunkaan mielestäni ihan aina tarvitsisi ;)) ja ottaa kontaktia, on ollut vauvasta asti sellainen ja on nyt 2v3kk.

Ja on muuten yh-äidin kasvattama, joka lähes neuroottisesti noudatti kaikkia ohjeistuksia, oli mm. ekan yönsä pois kotoa n. 1v1kk ikäisenä jne.

Vierailija kirjoitti:

Millä ihmeellä saisi anopin ymmärtämään, että vierastaminen ei johdu siitä, ettei näe muita ihmisiä, vaan on ihan normaali kehitysvaihe? Joka kerta jaksaa siitä paasata, että tuon takia nyt vierastaa, vaikka näkee myös muita ihmisiä.

Anoppi saattaa puhua tuollaisia senkin vuoksi, kun pelkää ettei saa tavata lapsenlasta yhtä paljon kuin äidinäiti. Monesti miesten äideillä herää tuollaisia pelkoja lapsenlapsen syntyessä, ja sitten aletaankin itseään toteuttaviksi ennusteiksi kun oikein "varmistetaan" että päästään osaksi tuoretta perhettä, pyytelemällä hoitoon jo tosi pienenä ja väkisin sylittelemällä yms. Perus biologia varmaan jotenkin hämärästi menee terveen järjen edelle. Kokeile sanoa sille vaikka niin, että meidänkään äiti ei oikein meinaa ymmärtää miksi vauva vierastaa isovanhempiaan, mutta kyllä nykyään sanotaan niin että silloin pitäisi lapsen antaa turvallisesti olla äidin sylissä. Aika näyttää olitteko te isovanhemmat oikeassa sitten. Eli asetat hänet ja oman äitisi samalle viivalle puheessasi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millä ihmeellä saisi anopin ymmärtämään, että vierastaminen ei johdu siitä, ettei näe muita ihmisiä, vaan on ihan normaali kehitysvaihe? Joka kerta jaksaa siitä paasata, että tuon takia nyt vierastaa, vaikka näkee myös muita ihmisiä.

Anoppi saattaa puhua tuollaisia senkin vuoksi, kun pelkää ettei saa tavata lapsenlasta yhtä paljon kuin äidinäiti. Monesti miesten äideillä herää tuollaisia pelkoja lapsenlapsen syntyessä, ja sitten aletaankin itseään toteuttaviksi ennusteiksi kun oikein "varmistetaan" että päästään osaksi tuoretta perhettä, pyytelemällä hoitoon jo tosi pienenä ja väkisin sylittelemällä yms. Perus biologia varmaan jotenkin hämärästi menee terveen järjen edelle. Kokeile sanoa sille vaikka niin, että meidänkään äiti ei oikein meinaa ymmärtää miksi vauva vierastaa isovanhempiaan, mutta kyllä nykyään sanotaan niin että silloin pitäisi lapsen antaa turvallisesti olla äidin sylissä. Aika näyttää olitteko te isovanhemmat oikeassa sitten. Eli asetat hänet ja oman äitisi samalle viivalle puheessasi.

Ei oikein toimi tuo esimerkki, kun oma äitini on kuollut. Joten miehen äiti on ainoa isovanhempi, joka vauvalla on ja hänen nykyinen miehensä. Hoitoon ei onneksi pyytele, kun välimatkaa on reipas 200km. Anoppi on siitäkin hieman rasittava marttyyri, että aina valittelee, kuinka ei näe vauvaa, kun "on niin pitkä matka", mutta silti ei koskaan tule katsomaan jos kysytään, mutta voi yhtäkkiä lähteä yli 500km:n päähän extemporena (eikä tietenkään voi soittaa ja kysyä, että voiko poiketa, vaikka menee aika usein tästä ohi takaisin kotiin). Jos oltaisiin menossa häntä joskus katsomaan, niin "ettekö vois tulla tuolloin kun mulle ei sovi tuo, no ei sekään sovi", kun meille ei sovi muut päivät, kun meillä tosiaan on se vauva.

Tuo vauvan vierastaminen on aika omanlaisensa, kun puolen tuntia tai enemmänkin on ihan tyytyväinen ja iloinen ja juttelee vieraille, mutta sitten yks kaks alkaa huutamaan ja itkemään. Ollaan miehen kanssa huomattu, että tuo alkaa silloin, kun ei ole hetkeen nähnyt minua tai isäänsä. Kai sitten varmistaa ettei häntä ole hylätty vieraiden ihmisten seuraan :D

Anoppi ei myöskään onneksi ole sellainen, joka repisi vauvaa jatkuvasti sylistä ja väkisin pitele, mutta kaipa poikansa huomauttelu on siihenkin auttanut. Ja se, että kun näki vauvan toisen kerran, oli vierastaminen jo alkanut, kai anoppi hiukan säikähti, että oma lapsenlapsi vierasti häntä. Viimeksi kun tässä kävi, olisi kyllä tahtonut, ettei vauva mene vielä yöunille, vaikka oli sen aika...

-Se jota lainasit