Mua käy sääliksi naapurin tyttö...

Olen aiemminkin kuullut juttuja, että on varastanut äidiltään ja kavereiltaan rahaa. Aina äiti sanoo, että ei meidän " Kaisa" . Olen ajatellut, että ovat vaan tällaisia juttuja. Enpä ajattele enää.



Tänään huomasin, että meidän kolmirattainen pyörä oli viety pyörävarastosta. Kyselin pihan lapsilta olivatko nähneet. Useampi kertoi, että " Kaisa" oli sillä ajellut (tyttö on 9v). Pyysin yhtä lasta näyttämään, missä tämä tyttö asuu. Koti löytyi naapuritalosta. Veljensä avasi oven ja kun tyttö itse ei ollut kotona, esitin hänelle asiani. Poika pyysi äidin juttelemaan ja tämä ensimmäisenä sanoi, että ei meidän " Kaisa" , muut lapset keksivät jutun omasta päästään. Tällä välin veli soitti tytölle ja tyttö kertoi ajaneensa pyörällä (oli päässyt varastoon, kun joku oli jättänyt oven auki), mutta vieneensä takaisin. Äidilleen taas kertoi, että jos kyse on " Liisan" pyörästä, en minä sitä ole ajanut. Missään vaiheessa en äidille kertonut, kenen pyörästä oli kyse ja äiti ei meidän perhettä tunne. Sanoin äidille, että eiköhän tuo ole aivan selvää, että tyttö valehtelee nyt ja on ottanut pyörän. Äiti vaan jatkaa linjalla, ei meidän " Kaisa" . Mä sanoin, että jos asia ei selviä, niin mä teen asiasta rikosilmoituksen ja sitten oven takana on poliisit kyselemässä. Tähän äiti totes, että odotapa, käydäänpä katsomassa yksi paikka. Pyörä löytyi, yllätys, yllätys, heidän lukitusta varastostaan. Silti äiti edelleen väittää, että joku muu on lavastanut hänen lapsensa, ei meidän " Kaisa" . (Ihan kuin joku olis voinut laittaa heidän varastoonsa sen ilman avainta)



Siis voiko joku olla noin välinpitämätön. Mä säälin tätä tyttöä ihan oikeasti. Eihän tuollain voi oppia elämän perusasioita. Mitenköhän mä voisin auttaa lasta oikealle polulle ennen kuin on liian myöhäistä???