Lue keskustelun säännöt.
vinkkejä kyttääjämummoja, kyttääjätyökavereita ym. juoruajia vastaan
kadotahaluan
25.07.2016 |
Me-nee her-mo. Sekava avautminen tulee tässä:
Vanhempani tuntevat jonkun verran ihmisiä lähiympäristöstä johon kuuluu myös kerrostalo, jossa asun yksin. Itse olen enemmän erakkoluonne. Kuitenkin esimerkiksi äitini ansiosta kyläläiset tuntuvat olevan hyvinkin perillä minun asioistani. Useammin kuin kerran on täysin tuntematon ihminen tullut kyselemään kuulumisia, tiennyt missä olen ollut töissä, udellut nykyisestä työpaikasta, koulusta, asumispaikasta ym. Naapurit utelevat. Edellisessä työpaikassa oli nainen, joka tuntee äitini ja paljastui vasta hyvän tovin kuluttua mitä kaikkea hän minusta tietää. En ole mielestäni ikinä ennen nähnyt koko ihmistä. Kesätyöpaikalla on utelijatäti joka tuntee vanhempani.
Olen nyt muuttamassa ja tehnyt muuttoon liittyen tavaran raivausta kotona, vieden laatikoita lahjoitukseen ja kirppikselle. Vähintään kymmenen ihmistä on tullut työntämään nokkaansa naamaani kysellen olenko muuttamassa. En ole myöntänyt asiaa. En halua.
Kesätyöpaikkani utelijatäti kuuntelee tarkkaan muiden keskusteluja. Tätä kautta hän sai vahingossa tietää, että olen muuttamassa, minne ja mitä tekemään. Voi kuinka hienoa! Hän kertoo äidilleni, äiti kylälle, kyläläiset naapureille ja taas kaikki ovat onnellisina perillä asioistani. Ottaa niin paljon päähän ettei mitään rajaa! Miten ketään voi kiinnostaa tällaisen ihmisen elämä niin paljon? En ole kertonut vanhemmilleni vielä muutostani, koska ärsyttää koko tilanne niin paljon. Haluaisin vain kadota ja katoaisinkin, jos haluaisin naamani iltalehden kanteen.
Mitä teen? Olen suunnitellut mielessäni harhautusta, että kertoisin kaikille utelijoille eri tarinan. Ensin voisin olla muuttamassa Rovaniemelle poronkasvattajan vaimoksi, sitten Sveitsiin, jossa minulla on rikas poikaystävä, sitten Timbuktuun auttamaan hädänalaisia opossumimarakatteja. Muita ideoita?
Kommentit (5)
Ihmeellistä, että ihmisiä kiinnostaa. Oletan, että asut pikkupaikkakunnalla?
Suosittelen muuttoa suureen kaupunkiin. Naapurit tervehtivät, mutta kenenkään tekemisiä tai menemisiä ei kytätä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No, tuo on pikkupaikkakunnalla asumisen onnea. Mutta ymmärrätkö, että ei ihmisiä sen kummemmin kiinnosta juuri sinä ja sinä olet varmaan niin nuori, että sen vuoksi ahdistaa huomio. Todellisuudessa nuo juttelijat vaan yrittävät siinä luoda jotain jutun juurta. Jos he eivät tietäisi sinusta mitään, he kyselisivät silti, että kukas on äitisi tai isäsi tai että mitä opiskelet jne. Ihan vain sen vuoksi, että jos ei tiedä ihmisistä mitään, on helpointa tarttua tuollaisiin puheenaiheisiin, että löytyy jotain yhteistä puhuttavaa.
Mutta kuulostat kyllä lapselliselta, jos aiot keksiä jotain satuja vastaukseksi. Keksi joku (realistinen) vakkarivastaus näille utelijoille ja sitten vaan vaihdat puheenaihetta tomerasti johonkin muuhun.
Käsitän toki normaaliksi jutteluksi tuon. Ja ehkä koko juttu on paisunut liian suureksi mielessäni. Mutta kun aidosti harmittaa, vaikka koitaisin asiaa käsitellä. Äidilleni olen ilmoittanut, etten pidä hänen toiminnastaan.
Yhdelle tutulle hän on ilmeisesti kertonut, etten käy vierailemassa vanhempieni luona kovinkaan usein ja tällä kaupan nurkalla joka aamu seisoskelevalla miehellä onkin vakiokysymyksenä, että koska olen viimeksi käynyt vanhemmillani/kävisit nyt siellä joskus/oletko nyt menossa vanhempiasi katsomaan. Joka.ikinen.kerta.
Ja joen, sillan ym. maantieteellisten seikkojen vuoksi siitä on vain kuljettava ohi.
Olen niin säälittävä, että en osaa käskeä huolehtimaan omista asioistaan.
Pikkukaupunki, kyllä Mutta muutto isompaan edessä :)
Äitisi se ongelma on. Miksi kertoilee tyttärensä asioita? Muuten kuulostaa ihan normaalilta juttelulta. :D