Lue keskustelun säännöt.
Kun isä ei halua tavata lapsia
Äitiliini
25.07.2016 |
Onko kohtalotovereita? Kuinka selvitä vihan ja surun tunteista, olen nytkin valvonut yön ja miettinyt sitä. Seurustelu lasten isän kanssa ei ole onnistunut riitojen takia ja hän ei nyt enää käy koskaan edes tapaamassa kahta lastaan, ei soita eikä pyydä kuvia eikä kysy kuulumisia, samoin eivät hänen vanhempansa eli lasten mummo ja ukki. Pakollisia velvollisuuksia ei ole koska hän ei ole tunnustanut lapsia koskaan. Lapset ovat pieniä mutta kyselevät joskus miksei isi käy tai miksei mennä mummolaan. Tätä menoa he kai unohtavat heidät kohta.
Kommentit (18)
Miten ihmeessä isä ei ole tunnustanut lapsia jos heitä tosiaan on useampikin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ykkönen jatkaa...jos nyt halutaan jotain tukea tähän tarjota niin aloita korjaamalla välit eksääsi kuntoon. Ei tartte olla ylintä ystävää, mutta osoita että haluat hänen tapaavan lapsia ja häivytä itsesi lapsiin liittyvissä asioissa taustalle.
Näin miespuolisena eron kokeneena voin kertoa, että monelle miehelle tulee eron yhteydessä jossain vaiheessa mieleen joko itseään suojellakseen tai kostoksi äidille jättää lapset huomiotta (vanha kansa sanoo 'hylkää lapsensa'). Itse rakastan lapsiani niin paljon ettei hylkääminen onnistu, mutta ne lapset muistuttavat joka päivä hajonneesta avioliitosta ja tunteettomasta eksästä.
Aloita nyt ensin siitä isyyden vahvistamisesta. Se on lasten oikeus.
Ikävä kyllä et voi tilanteelle mitään.
Suosittelen, että etsit lapsillesi ns. varaisän eli jonkun tutun ja turvallisen miehen (veljesi, ystäväsi jne.) ja varaisovanhemmat vaikka netti-ilmoituksen avulla.
Isäni ei pitänyt vuosiin meihin tyttäriinsä mitään yhteyttä, koska hän loukkaantui erosta. Onneksi hän meni naimisiin ystävällisen naisen kanssa, joka halusi pitää yhteyttä myös isän lapsiin ja tapaamme heitä nykyisin aika usein.
Oltiin yksissä vaihtelevalla menestyksellä pari vuotta ennen lapsia, jotka ovat nyt 3, riitaa oli aiemmin miehen äkkipikaisuuden ja kontrolloinin takia, sittemmin mm. tunnustamisen välttely sitä aiheutti, syyksi luulen rahaa, kun hän tietää joutuvansa maksamaan koska emme yhdessä kykene asumaan.Monen monta kertaa olen kyllä yrittänyt. Ihmettelen vain, miten hän ja vanhempansa, joiden luona asuu, voivat olla näkemättä noita suloisia lapsukaisia, se tuntuu niin surulliselta, enpä pysty väkisin tyrkyttämään lasten seuraa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aloittaja kirjoitti:
Oltiin yksissä vaihtelevalla menestyksellä pari vuotta ennen lapsia, jotka ovat nyt 3, riitaa oli aiemmin miehen äkkipikaisuuden ja kontrolloinin takia, sittemmin mm. tunnustamisen välttely sitä aiheutti, syyksi luulen rahaa, kun hän tietää joutuvansa maksamaan koska emme yhdessä kykene asumaan.Monen monta kertaa olen kyllä yrittänyt. Ihmettelen vain, miten hän ja vanhempansa, joiden luona asuu, voivat olla näkemättä noita suloisia lapsukaisia, se tuntuu niin surulliselta, enpä pysty väkisin tyrkyttämään lasten seuraa.
Lue nro nelosen viesti. Jospa mies on väittänyt vanhemmilleen etteivät lapset ole hänen? Vaikka yleensä en kannata pakkokeinoja missään tapauksessa, niin tässä tapauksessa sinun kannattaa vahvistuttaa isyys vaikka virkateitse, mutta toimi mahdollisimman hienovaraisesti. Mies voi toki suuttua, mutta se voi myös herättää hänet tajuamaan lasten olemassaolon paremmin. Tapaamattomuus voi johtua myös elareiden välttelystä. Voittehan esim. lastenvalvojalla sopia maksettavaksi minimielarit jolloin miehellä ei pitäisi olla sen puolesta syytä katkeruuteen. Oletko ollut itse yhteydessä lasten isovanhempiin? Monesti erotilanteissa tulee väärinkäsityksiä ja sellaista "kehtaamattomuutta" ettei voi muka olla yhteydessä entisen puolison sukulaisiin eron jälkeen. Useimmiten tämä on turha ajatus, sillä samoja ihmisiä ne ovat ja luultavasti surevat eroa yhtä lailla. Kannattaa kokeilla, voihan olla että isovanhemmat ovat eivät kehtaa olla yhteyksissä sinuun ja lapseen vaikka haluaisivat.
t. nro ykkönen
Kaiketi he uskovat lasten olevan hänen, pienempinä heitä tapasivat enemmän normaalisti. En ymmärrä miten nyt ovat pystyneet alkamaan noin etäiseksi, ei kai se lasten syy ole jos äiti ei vaan millään tule isän kanssa toimeen, taas korostan että olen kyllä tuhannesti yrittänyt. Tuntuu pöhköltä että pitäisi rukoilla isovanhempia näkemään näitä. Isän jos pakottaisin vaikka poliisin avulla isyystestiin jne elareiden takia niin onko sekään sitte aikanaan kaunista kerrottavaa lapsille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No se on isyys on pakko tunnustaa, halusipa mies sitä tai ei. Tämä tosiaan kannattaa hoitaa kuntoon jo ihan juridisista syistä.
Vierailija kirjoitti:
Ykkönen jatkaa...jos nyt halutaan jotain tukea tähän tarjota niin aloita korjaamalla välit eksääsi kuntoon. Ei tartte olla ylintä ystävää, mutta osoita että haluat hänen tapaavan lapsia ja häivytä itsesi lapsiin liittyvissä asioissa taustalle.
Näin miespuolisena eron kokeneena voin kertoa, että monelle miehelle tulee eron yhteydessä jossain vaiheessa mieleen joko itseään suojellakseen tai kostoksi äidille jättää lapset huomiotta (vanha kansa sanoo 'hylkää lapsensa'). Itse rakastan lapsiani niin paljon ettei hylkääminen onnistu, mutta ne lapset muistuttavat joka päivä hajonneesta avioliitosta ja tunteettomasta eksästä.
No luuletko ettei ne lapset muistuta äitiä siitä hajonneesta liitosta ja eksästä. Ihan kuin tuo olisi jotenkin hyväksyttävä syy olla tapaamatta lapsiaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä kohtalotoveri. Isä ei eron jälkeen ole halunnut tavata lastaan ollenkaan. Kovasti olen itse yrittänyt, samoin hänen omat sukulaisensa, mutta se on ollut taistelua tuulimyllyjä vastaan. Olen itkenyt tämän asian vuoksi monet itkut ja hakenut ammattiapua ym Nyt viimein alkaa helpottaa. Minä en enää jaksa houkutella isää mukaan lapsen elämään. Kaikkeni olen yrittänyt ja nyt on meidän kaikkien mielenterveyden kannalta parempi että keskitymme tekemään tästä olemassa olevasta tilanteesta parhaan mahdollisen. Minä uskon vakaasti siihen että kun Jumala sulkee oven niin hän samalla avaa ikkunan. Lapsellani on onneksi ihanat isovanhemmat, todella mukava mieskaveri (jollaisen voit sinäkin lapsellesi hankkia, toimintaa on ainakin pääkaupunkiseudulla) ja mm hyvä kummisetä. Myös omasta nykyisestä miesystävästäni on tullut lapselleni tärkeä. Biologisen isän puuttuminen on kurja kohtalo, mutta näillä korteilla on pelattava mitkä on saatu. Kannattaa varmaan kuitenkin se isyys vahvistaa. Ymmärtääkseni viranomaisten kanta on vahvasti se että se on aina lapsen etu ja myös hänen oikeutensa. Tsemppiä aloittajalle! Elämä kyllä kantaa... Tulee uusia juttuja. Mikäli isä ja hänen sukulaisensa eivät lukuisista yrityksistä huolimatta halua pitää yhteyttä lapsiin niin älä jää taistelemaan tuulimyllyjä vastaan vaan käännä katseesi muualle; löytyisikö lapselle mieskaveri, varamummo ym Maailmasta löytyy taatusti paljon lapsirakkaita ihmisiä joille sinun lapsistasi voi tulla hyvin tärkeitä ihmisiä. Pelkkä biologinen side ei tee ihmissuhdetta. Sellaiset ihmiset tulevat tärkeiksi joiden kanssa viettää paljon aikaa ja joiden seurassa on hyvä olla. Kaikkea hyvää aloittajalle : )
Kiitos ♡ Jos isyys vahvistetaan väkisin tuleeko sitten jonkinlaiset pakolliset tapaamiskuviot vai päättääkö äiti?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oman kuntasi lastenvalvoja osaa varmaan vastata kysymyksiisi parhaiten. Isyyden tunnustamisesta seuraa käsittääkseni elatusvelvollisuus ja tietysti esim oikeus periä. Elatuksesta vanhemmat voivat käsittääkseni sopia miten se hoidetaan. Tapaamissopimus pitää sitten tehdä erikseen. Ota yhteyttä kuntasi lastenvalvojaan. Hänen avullaan saat tietoa ja pääset asiassa eteenpäin
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ykkönen jatkaa...jos nyt halutaan jotain tukea tähän tarjota niin aloita korjaamalla välit eksääsi kuntoon. Ei tartte olla ylintä ystävää, mutta osoita että haluat hänen tapaavan lapsia ja häivytä itsesi lapsiin liittyvissä asioissa taustalle.
Näin miespuolisena eron kokeneena voin kertoa, että monelle miehelle tulee eron yhteydessä jossain vaiheessa mieleen joko itseään suojellakseen tai kostoksi äidille jättää lapset huomiotta (vanha kansa sanoo 'hylkää lapsensa'). Itse rakastan lapsiani niin paljon ettei hylkääminen onnistu, mutta ne lapset muistuttavat joka päivä hajonneesta avioliitosta ja tunteettomasta eksästä.
No luuletko ettei ne lapset muistuta äitiä siitä hajonneesta liitosta ja eksästä. Ihan kuin tuo olisi jotenkin hyväksyttävä syy olla tapaamatta lapsiaan.
Hyväksyttävä ja hyväksyttävä. Perinteisessä asetelmassa, isä - etä ja äiti - lähi, nainen viettää lasten kanssa arkea ja saa vielä rahaa lasten elatukseen. Mies saa onnettoman tapaamisoikeuden ja maksaa elareita. Siihen vielä ex-naiselle uusi kumppani ja mies pääseekin elättämään tätä uusperhettä samalla kun uusi mies nauttii perhe-elämästä. Kuulostaako reilulta? Varsinkin kun muistetaan että suurin osa avioeroista tapahtuu naisten aloitteesta. Silloin ex-miehen ainoa mahdollisuus näpäyttää on jättää tapaamatta lapsia. Siinähän sitten ex selittää kuten ap lapsille miksi isi ei halua nähdä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No se on isyys on pakko tunnustaa, halusipa mies sitä tai ei. Tämä tosiaan kannattaa hoitaa kuntoon jo ihan juridisista syistä.
Tämä on suomen lain häpeällisimpiä pykäliä, joka pitäisi ehdottomasti korjata. Kyllä se on naisella vastuu lapsesta, jos on jakanut vittua eikä ole huolehtinut ehkäisystä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No se on isyys on pakko tunnustaa, halusipa mies sitä tai ei. Tämä tosiaan kannattaa hoitaa kuntoon jo ihan juridisista syistä.
Tämä on suomen lain häpeällisimpiä pykäliä, joka pitäisi ehdottomasti korjata. Kyllä se on naisella vastuu lapsesta, jos on jakanut vittua eikä ole huolehtinut ehkäisystä!
No minä olen eri mieltä ja olen noita aiempia viestejä kirjoittanut mies. Sama kun toimii nykyään toisinkin päin eli nainen ei myöskään voi estää isyyden selvittämistä. Maailmassa on ihan tarpeeksi isättömiä lapsia. Tietysti sellainen tilanne on ikävä jossa nainen väittää käyttäneensä ehkäisyä, mutta todellisuudessa ei ole sitä tehnyt. Mutta eikös sitä kondomia käytetä kaikissa muissa kuin vakiintuneissa suhteissa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No se on isyys on pakko tunnustaa, halusipa mies sitä tai ei. Tämä tosiaan kannattaa hoitaa kuntoon jo ihan juridisista syistä.
Tämä on suomen lain häpeällisimpiä pykäliä, joka pitäisi ehdottomasti korjata. Kyllä se on naisella vastuu lapsesta, jos on jakanut vittua eikä ole huolehtinut ehkäisystä!
No minä olen eri mieltä ja olen noita aiempia viestejä kirjoittanut mies. Sama kun toimii nykyään toisinkin päin eli nainen ei myöskään voi estää isyyden selvittämistä. Maailmassa on ihan tarpeeksi isättömiä lapsia. Tietysti sellainen tilanne on ikävä jossa nainen väittää käyttäneensä ehkäisyä, mutta todellisuudessa ei ole sitä tehnyt. Mutta eikös sitä kondomia käytetä kaikissa muissa kuin vakiintuneissa suhteissa?
Naisten pitäisi ottaa vastuu huorailuistaan ja tämä tarkoittaa myös sitä, että he hoitavat sikiämisestään koituvat maksut, jos eivät ole tajunneet ehkäisyä!
Niin että miehet saa kyllä roiskia siementä muna punaisena ilman seuraamuksia? Voi jessus että oot typerä!
Olisiko kannattanut erota sopuisammissa merkeissä? Ei mikään suoranainen ihme jos isä ei halua tavata lapsiaan jotka muistuttavat eksästä. Tekstistäsi ei käy ilmi kauan olitte yhdessä, mutta vaikuttaa että on nopsasti pukattu lapsia tuoreeseen tai epävarmaan suhteeseen.