Voiko ahdistunut jäädä pois töistä?
Työelämä ahdistaa minua ja masentaa. Olin masentunut jo kouluaikoina, mutta silloin minua ei vielä ahdistanut. Työelämään siirtyessä ahdistuksesta on tullut arkipäivää. Olen huono työssäni ja työpaikan sosiaaliset kanssakäymiset ahdistaa, kun olen itse kauhean epäsosiaalinen introvertti. Haaveilen siitä, että vain kuolisin auton alle, jotta elämäni päättyisi eikä tarvitsisi enää elää tätä kauheaa elämääni. Olen miettinyt, että voisinko vain lopettaa työt ja elää työttömän tuilla. Ongelma on, ettei vanhempani ikinä hyväksyisi sitä, mikä taas aiheuttaisi kauheasti lisää stressiä. Mitä tässä tilanteessa voin tehdä? Ahdistaa jo huominen työpäivä :(
Kommentit (21)
Olisiko mahdollista löytää työ, jossa ei juurikaan tarvitsisi olla tekemisissä muiden ihmisten kanssa? Etätyökin voisi sopia sinulle.
Oletko käynyt juttelemassa asiasta työterveydessä?
Miten olisi terapia, lääkitys ja luonteellesi sopivan työpaikan etsiminen?
Vierailija kirjoitti:
Miten olisi terapia, lääkitys ja luonteellesi sopivan työpaikan etsiminen?
Ideaalimaailmassahan se menee noin, nykyajan kivenkovilla työmarkkinoilla ei noin yksinkertaista. En ole ap.
Kannattaa hakea ammattiapua, terveyskeskukseen vaan aika psykiatriselle sairaanhoitajalle, ettet jää yksin tilanteesi kanssa!
Masennuksen itse läpi käyneenä sanoisin, ettei kannata jättäytyä pois työelämästä, itsellä sairasloma vain syvensi ja pahensi masennusta, passivoi kotiin jne. Jos pääsisit terapiaan, voisit koittaa siellä ratkoa, mikä sosiaalisissa tilanteissa ahdistaa, jne.
Voimia, mihin ratkaisuun päädytkin. Ammattiapua suosittelen, jos on itsemurha-ajatuksia tai toivoo kuolevansa.
Miten olisi syyn hoito eikä työn lopettaminen? Mene mielenterveystoimistoon ja lopeta ryyppääminen.
Vierailija kirjoitti:
Miten olisi terapia, lääkitys ja luonteellesi sopivan työpaikan etsiminen?
Lääkitystä olen aiemmin saanut masennukseen, mutta en halua niitä syödä sivuoireiden vuoksi. Jokaisella työpaikalla on ne sosiaaliset piirit eikä niitä pääse mitenkään karkuun. Ei ole mitään työtä, jossa voisi yksin kotona vaan tehdä jotain olematta missään yhteyksissä muihin työntekijöihin (ok, ehkä joku bloggaus, mutta ei ainakaan alaltani). Ylipäätään ärsyttää avoin konttori, että vaikka teen suurimman osan työstäni yksin, niin kaikki se häly on jatkuvasti ympärilläni. Ja valitettavasti on aika hankala yrittää hakea työpaikkaa sen perusteella, että uutena nuorena työntekijänä saisin itselleni oman työhuoneen :( AP
Työttömien tuet nyt kumminkin on varsinaisesti tarkoitettu niille, jotka ovat jääneet työttömiksi ja etsivät uutta työtä. Jos jättäydyt pois töistä, saat ensin karenssin ja sittenkin jossain vaiheessa se tuki on aika pieni. Uskotko eläväsi sillä? Ja sinulle nuorena ihmisenä tarjotaan monenlaisia aktivointitoimia, työnhakukursseja ja voipa olla, että sinut velvoitetaan hakemaan työpaikkoja tai koulupaikkaa, tai tuet loppuvat. En ole ollenkaan varma, että työnvälttely (anteeksi rumahko sana) onnistuu tukien varassa kovin pitkään, ei niin, että työtä välttämättä löytyisi, muttei myöskään perusteita maksaa sinulle tukia. Olisi hieno homma, jos pääsisit ammatinvalintapsykologille ja muunlaisen avun piiriin, etkä vain ajattelisi sitä, että voisit luovia elämäsi läpi tekemättä työtä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten olisi terapia, lääkitys ja luonteellesi sopivan työpaikan etsiminen?
Lääkitystä olen aiemmin saanut masennukseen, mutta en halua niitä syödä sivuoireiden vuoksi. Jokaisella työpaikalla on ne sosiaaliset piirit eikä niitä pääse mitenkään karkuun. Ei ole mitään työtä, jossa voisi yksin kotona vaan tehdä jotain olematta missään yhteyksissä muihin työntekijöihin (ok, ehkä joku bloggaus, mutta ei ainakaan alaltani). Ylipäätään ärsyttää avoin konttori, että vaikka teen suurimman osan työstäni yksin, niin kaikki se häly on jatkuvasti ympärilläni. Ja valitettavasti on aika hankala yrittää hakea työpaikkaa sen perusteella, että uutena nuorena työntekijänä saisin itselleni oman työhuoneen :( AP
Masennuslääkkeet eivät ole ainoa eikä edes välttämättä paras ratkaisu jos kyse on nimenomaan ahdistuksesta. Ahdistukseen ovat varsin tehokkaita mm. erilaiset bentsolääkkeet ja pregabaliini (tunnetaan tuotenimellä Lyrica. Työelämässä esim. pitkävaikutteinen alpratsolaami (tunnetaan esim. kauppanimellä Xanor) ei aiheuta juuri mitään haittavaikutuksia tai sivuoireita mutta lievittää ahdistuneisuutta. Bentsojen kanssa on vain tarkkaa että käyttäminen pysyy lääkärin ohjeiden mukaisena eikä sekakäyttöä alkoholin kanssa ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten olisi terapia, lääkitys ja luonteellesi sopivan työpaikan etsiminen?
Lääkitystä olen aiemmin saanut masennukseen, mutta en halua niitä syödä sivuoireiden vuoksi. Jokaisella työpaikalla on ne sosiaaliset piirit eikä niitä pääse mitenkään karkuun. Ei ole mitään työtä, jossa voisi yksin kotona vaan tehdä jotain olematta missään yhteyksissä muihin työntekijöihin (ok, ehkä joku bloggaus, mutta ei ainakaan alaltani). Ylipäätään ärsyttää avoin konttori, että vaikka teen suurimman osan työstäni yksin, niin kaikki se häly on jatkuvasti ympärilläni. Ja valitettavasti on aika hankala yrittää hakea työpaikkaa sen perusteella, että uutena nuorena työntekijänä saisin itselleni oman työhuoneen :( AP
Nykyään on kymmeniä lääkevaihtoehtoja. Montaako olet kokeillut? Oletko kertonut lääkärille lopettaneesi kun sait sivuoireita? Minulla sopivan lääkkeen löytyminen vei vuosia. Toisekseen, et pääsisi työttömänä ahdistavista tilanteista eroon. Tulisi kursseja, työehdotuksia jne. Eläkkeelle taas ei toivoakaan, kun suurin osa hakemuksista tulee hylkynä takaisin. Suosittelen lääkäriin menoa. Tsemppiä, apua on olemassa!
Kauanko olet ollut töissä? Itselläni kävi siten, että olin myös erittäin ahdistunut alussa, mutta vähitellen, kun ympärillä oleviin ihmisiin tottui, ahdistus lieveni. Nyt vuoden työsuhteen jälkeen, ahdistus on enää ajoittaista ja välillä töissä on jopa mukavaa :)
Mene työterveyteen. Sinulla on todennäköisesti oikeus käydä 3 krt/ kalenterivuosi työterveyspsykologilla (pienimmissäkin työterv.sopimuksissa tämä). Hän on erikoistunut tällaiseen. Jos käyt syksyllä x3 ja talvella vuodenvaihteen jälkeen x3, se on jo lyhytterapian kesto ja saattaa tuottaa tuloksia.
Itsellä ihan sama tilanne, olen kärvistellyt jo yli 10 vuotta töissä. En todellakaan mene ulisemaan minne työterveyteen, koska en halua leimaa päähäni. Ihmiset ovat julmia ja on naiivia kuvitella, että saisit mitään ymmärrystä oireinesi. Kehoitan menemään yksityiselle, hakemaan rauhoittavia ja työskentelemään lääkepilvessä. Niin minäkin teen. Tämä maailma pyörii terveiden ehdoilla, ja siihen on alistuttava.
Vierailija kirjoitti:
. Kehoitan menemään yksityiselle, hakemaan rauhoittavia ja työskentelemään lääkepilvessä. Niin minäkin teen. Tämä maailma pyörii terveiden ehdoilla, ja siihen on alistuttava.
Ei vaan jos ei ole pääomatuloja/elättäjää niin töitä on vaan pakko tehdä että saa ruokaa ja katon päänsä päälle. Ahdisti tai ei
Oletteko ikinä harkinneet muuttoa ulkomaille? Minulla on todella paha masennus pimeän aikaan eli käytännössä aina paitsi kesäisin, kun on tarpeeksi valoa. Olen oikeasti miettinyt, että täytyisi saada aikaiseksi lähteä asumaan edes pariksi vuodeksi jonnekin, missä sitä valoa riittäisi ympäri vuoden. Koska jos se valoisuus on ratkaisu masennukseeni, niin mielestäni muutto on pieni teko, että saan mielenterveyteni takaisin.
Itsellekään ei käy masennuslääkkeet, mutta ahdistuslääkkeet ovat pelastaneet arkeni. Mikä parasta, niitä voi ottaa vain tarvittaessa ja vaikuttavat nopeasti. Ei tarvitse olla lääkepilvessä koko ajan.
Miten joku kuvittelee että ratkaisu olisi jäädä kotiin/ pois työelämästä?
Vierailija kirjoitti:
Miten joku kuvittelee että ratkaisu olisi jäädä kotiin/ pois työelämästä?
Minulle ei ole mitään rentouttavampaa kuin olla omassa kotona ja tehdä mitä huvittaa. Toisin sanoen katsoa telkkaria, kokata ja selailla internetiä. Ei tule tylsää, vaikka jollekin tällainen voisi olla tylsää. Mutta minä olenkin erakko ja harvoin kaipaa seuraa muista ihmisistä. Ainakin itselleni kotiin jääminen poistaa masennuksen. Työelämä ja ylipäätään muiden ihmisten seura aiheuttaa minulle masennuksen ja ahdistuksen. Olen mieluummin kotona. Mielelläni kyllä tekisin töitä, mutta kun nykyaikana ei vaan ole olemassa töitä, joita voisi tehdä täysin yksin ilman stressiä.
Ymmärrän että kotona möllöttäminen ja erakkoelämä voi hyvin sopiakin jollekulle mutta miten ihmeessä rahoitatte elämänne? En mäkään haluaisi herätä aamulla aikaisin töihin mutta kun pakko jostain saada rahaa, jolla maksaa ruoka, vesi ja asunto.
Vierailija kirjoitti:
Oletteko ikinä harkinneet muuttoa ulkomaille? Minulla on todella paha masennus pimeän aikaan eli käytännössä aina paitsi kesäisin, kun on tarpeeksi valoa. Olen oikeasti miettinyt, että täytyisi saada aikaiseksi lähteä asumaan edes pariksi vuodeksi jonnekin, missä sitä valoa riittäisi ympäri vuoden. Koska jos se valoisuus on ratkaisu masennukseeni, niin mielestäni muutto on pieni teko, että saan mielenterveyteni takaisin.
Kokeile talvella etelänmatkaa ens alkuun
En ala neuvomaan mutta voin todeta, että erittäin monet käyttävät nykyisin työelämässä jotain ahdistusta lieventävää lääkitystä, ainakin silloin tällöin jos ei koko ajan, sellaista se nykyajan työelämä on. Käytännössä lääkityksen saa helpoiten yksityisen puolen psykiatreilta.