Miten elää elämä ilman rakautta?

Oletko mies vai nainen? Ikä?

Nettitreffit on tehnyt pariutusmismaailmasta karkkikaupan.

Muuta sitten muualle, vaikka en tiedä olisko paljonkaan helpompaa vaikka Venäjällä.

Mutta hanki elämääsi muuta sisältöä ja mikä tärkeintä, rakasta ja pidä huolta itsestäsi.

Vierailija kirjoitti:

Oletko mies vai nainen? Ikä?

Nettitreffit on tehnyt pariutusmismaailmasta karkkikaupan.

Olen mies. Kokeilin joskus nettideittejä, mutta se maailma osoittautui liian pinnalliseksi niiden kaikkien vaatimuslistojen kanssa joten jätin siihen.

ap

Vierailija kirjoitti:

Oletko mies vai nainen? Ikä?

Nettitreffit on tehnyt pariutusmismaailmasta karkkikaupan.

Naisille karkkikaupan.

Aloituksen luettuani ensimmäisenä tuli mieleeni, että asetat kumppanillesi aivan hirveän suuret vaatimukset. Hänen ja vain hänen pitäisi poistaa elämästäsi Suomen synkkyys, pimeys ja masentavaisuus. Hänen ja vain hänen pitäisi auttaa sinua jaksamaan elämääsi. Hänen ja vain hänen pitäisi rakentaa elämä ja tulevaisuus kanssasi. Melko suuri taakka ihan kenelle tahansa. 

Mitäpä, jos kuitenkin alkaisit rakentaa omaa elämääsi ja tulevaisuuttasi ihan itse? Jonkun naisenkin olisi helpompi tulla kumppaniksesi, jos häneltä ei vaadittaisi niin paljon kuin mitä nyt - todennäköisesti tiedostamattasi - vaikutat vaativan.

Sama asia on askarruttanut minua - kauan. Kun olin nuori, lapsuuden ja nuoruuden vaikeudet heijastelivat niinkin, että en pitänyt itseäni viehättävänä, enkä kumppanin arvoisena. En, vaikka miehiä olisi seuraksi riittänyt. Siskoni sanoikin, että koeta nyt löytää kumppani, koska vielä tulee päivä, jolloin jono ovesi takana lyhenee. Totta kai tajusin sen, mutta olin aivan epätoivoinen, koska miehet olivat mielestäni käsittämättömiä.

En tosiaankaan löytänyt kumppania. Tietynlainen kaipuu on jäänyt elämän jakamisesta rakastetun kanssa. Mutta olen kyllä löytänyt elämän kauneuden ja ainutlaatuisuuden - ja hetkellisyyden, vain silmänräpäys, eikä minua enää ole. Siksi aion nauttia tästä elämästä tällaisena. Olenhan vielä tosi terve, on aistit, millä tavoittaa kaikkea kaunista. On myös herkistävää seurata elämän moninaisuutta ympärillä, luonnossa, ihmisissä, kaikkialla. Tuntuu että kaikki elämä on ainutkertaista ja hienoa, mustarastas aamuyössä, toukka loikomassa parvekkeella, leppäkerttu hieman pökerryksissä lattialla. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko mies vai nainen? Ikä?

Nettitreffit on tehnyt pariutusmismaailmasta karkkikaupan.

Naisille karkkikaupan.

Todellako? Että ihan karkkikauppa?

Naisille nettideittisaiteilla on todella todella vähän herkkua, eli ketään varteenotettavaa.

Lisäksi miksi kuvittelet että miehillä ei muka olisi mitään vaatimuksia vaan että kuka tahansa mies rakastuisi ja sitoutuisi kehen tahansa ja minkälaiseen naiseen vaan.

Huoh. Missäs ihmeen kuplassa elät.

Vierailija kirjoitti:

Sama asia on askarruttanut minua - kauan. Kun olin nuori, lapsuuden ja nuoruuden vaikeudet heijastelivat niinkin, että en pitänyt itseäni viehättävänä, enkä kumppanin arvoisena. En, vaikka miehiä olisi seuraksi riittänyt. Siskoni sanoikin, että koeta nyt löytää kumppani, koska vielä tulee päivä, jolloin jono ovesi takana lyhenee. Totta kai tajusin sen, mutta olin aivan epätoivoinen, koska miehet olivat mielestäni käsittämättömiä.

En tosiaankaan löytänyt kumppania. Tietynlainen kaipuu on jäänyt elämän jakamisesta rakastetun kanssa. Mutta olen kyllä löytänyt elämän kauneuden ja ainutlaatuisuuden - ja hetkellisyyden, vain silmänräpäys, eikä minua enää ole. Siksi aion nauttia tästä elämästä tällaisena. Olenhan vielä tosi terve, on aistit, millä tavoittaa kaikkea kaunista. On myös herkistävää seurata elämän moninaisuutta ympärillä, luonnossa, ihmisissä, kaikkialla. Tuntuu että kaikki elämä on ainutkertaista ja hienoa, mustarastas aamuyössä, toukka loikomassa parvekkeella, leppäkerttu hieman pökerryksissä lattialla. 

Ja juoppo sammuneena rappusyvennykseen.

Rakkaudesta viis, löytäisinpä edes työpaikan.

Wow. Ihan kuin mun kirjoittama teksti. "Ei tätä maata yksin jaksa." En olisi itse voinut sanoa paremmin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sama asia on askarruttanut minua - kauan. Kun olin nuori, lapsuuden ja nuoruuden vaikeudet heijastelivat niinkin, että en pitänyt itseäni viehättävänä, enkä kumppanin arvoisena. En, vaikka miehiä olisi seuraksi riittänyt. Siskoni sanoikin, että koeta nyt löytää kumppani, koska vielä tulee päivä, jolloin jono ovesi takana lyhenee. Totta kai tajusin sen, mutta olin aivan epätoivoinen, koska miehet olivat mielestäni käsittämättömiä.

En tosiaankaan löytänyt kumppania. Tietynlainen kaipuu on jäänyt elämän jakamisesta rakastetun kanssa. Mutta olen kyllä löytänyt elämän kauneuden ja ainutlaatuisuuden - ja hetkellisyyden, vain silmänräpäys, eikä minua enää ole. Siksi aion nauttia tästä elämästä tällaisena. Olenhan vielä tosi terve, on aistit, millä tavoittaa kaikkea kaunista. On myös herkistävää seurata elämän moninaisuutta ympärillä, luonnossa, ihmisissä, kaikkialla. Tuntuu että kaikki elämä on ainutkertaista ja hienoa, mustarastas aamuyössä, toukka loikomassa parvekkeella, leppäkerttu hieman pökerryksissä lattialla. 

Ja juoppo sammuneena rappusyvennykseen.

Sinäpä sen sanoit. Tarkoitin kyllä myös tuota. Olen monesti ajatellut nähdessäni huonossa kunnossa olevia ihmisiä, että entäpä jos menisin ja tutustuisin ja tekisin kaiken mahdollisen jonkun elämän kääntämiseksi parempaan suuntaan. Siinäpä elämälle merkitystä.

Vanhemmiten olen tajunnut, että se rakkaus on minussa sisällä, olen kantanut sitä suhteesta toiseen, ne kaksi kertaa kun kumppania olen vaihtanut. Erityisen hyvin tuon tajusin kun pitkästä suhteesta erottuani vähän aikaa seurustelin miehen kanssa joka oli sisältä rikkinäinen. MInä rakastin, hänkin oli rakastunut muttei onnelliseksi kyennyt tulemaan omien haavojensa takia.  Ei siitä mitään tullut, piti luovuttaa. Myöhemmin löysin nykyisen kumppanini joka oli kaltaiseni: kantaa iloa ja onnea jo sisällään, yhteinen suhteemme tekee meistä vain vielä onnellisempia. Neuvoisin, kuten monet aiemmat vastaajat, etsimään ensin sitä tärkeintä rakkautta: itsensä rakastamista, hyväksymistä ja armollisuutta itselle. Sen jälkeen kun hyväksyy itsensä hyväksyy armollisemmin myös ne potentiaalisen kumppaniehdokkaan "viat".

Aivan, Suomen pitkä pimeä talvi on yksinäiselle tosi vaikea, mutta sitä voi olla myös kesä, jolloin elämä näyttäytyy niin riehakkaana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko mies vai nainen? Ikä?

Nettitreffit on tehnyt pariutusmismaailmasta karkkikaupan.

Naisille karkkikaupan.

Ei vaan kaikille karkkikaupan. Karkkikauppa tarkoittaa sitä että valikoima on ainakin näennäisesti iso ja alat haluamaan maistaa tuota ja tuota ja sitten vielä tuota. Ainiin et ehtinyt vielä ottaa pussiisi salmiakkeja ja tuolla olisi vaahtokarkkejakin.

Ja tällä ei ole mitään tekemistä sen kanssa läjteekö joku kanssasi deiteille vai ei. Kyse on illuusiosta, joka ajaa aina etsimään ja etsimään lisää.

Jokaiselle löytyisi kumppani, jos kaikki eivät etsisi itseään menestyvämpää, kauniimpaa/komeampaa, rikkaampaa ja sivistyneempää seuraa. Kumppanin avulla halutaan nousta itsekin ylöspäin, eikä kumppania osata ottaa vain jakamaan omaa elämää. Itse otin köyhän, työttömän ja ylipainoisen miehen. Kaverini ja vanhempani olivat järkyttyneitä. Minä sain kuitenkin onnen hänen rinnallaan ja muut hienot parit ovat jo eronneet. Meillä on aina kotirauha, eikä kotiräyhä.

Vierailija kirjoitti:

Jokaiselle löytyisi kumppani, jos kaikki eivät etsisi itseään menestyvämpää, kauniimpaa/komeampaa, rikkaampaa ja sivistyneempää seuraa. Kumppanin avulla halutaan nousta itsekin ylöspäin, eikä kumppania osata ottaa vain jakamaan omaa elämää. Itse otin köyhän, työttömän ja ylipainoisen miehen. Kaverini ja vanhempani olivat järkyttyneitä. Minä sain kuitenkin onnen hänen rinnallaan ja muut hienot parit ovat jo eronneet. Meillä on aina kotirauha, eikä kotiräyhä.

Olet viisas suurisieluinen nainen. 

Vierailija kirjoitti:

Jokaiselle löytyisi kumppani, jos kaikki eivät etsisi itseään menestyvämpää, kauniimpaa/komeampaa, rikkaampaa ja sivistyneempää seuraa. Kumppanin avulla halutaan nousta itsekin ylöspäin, eikä kumppania osata ottaa vain jakamaan omaa elämää. Itse otin köyhän, työttömän ja ylipainoisen miehen. Kaverini ja vanhempani olivat järkyttyneitä. Minä sain kuitenkin onnen hänen rinnallaan ja muut hienot parit ovat jo eronneet. Meillä on aina kotirauha, eikä kotiräyhä.

Totta. Mutta entä, jos ei koe tarvitsevansa ketään vain jakamaan omaa elämäänsä? Jos on paljon läheisiä ihmissuhteita muutenkin? Ystäviä ja läheisiä, joiden kanssa viettää aikaansa ja joille jakaa ilonsa ja surunsa? Jos on saavuttanut haluamansa elintason eikä halua luopua siitä kenen tahansa vuoksi? 

On ihmisiä - kuten ilmeisesti aloittaja on - joille koko elämän merkitys ja tarkoitus on kumppanissa. Jos kumppania ei ole, ei ole mitään syytä elää. Hyvin paljon on kuitenkin niitä, joille kumppani on toivottu lisä elämään, mutta ei mikään välttämättömyys. Ja silloin kumppanilta edellytetään jo muutakin kuin että sillä on oikeat värkit jalkojen välissä ja se hengittää. 

Vierailija kirjoitti:

Jokaiselle löytyisi kumppani, jos kaikki eivät etsisi itseään menestyvämpää, kauniimpaa/komeampaa, rikkaampaa ja sivistyneempää seuraa. Kumppanin avulla halutaan nousta itsekin ylöspäin, eikä kumppania osata ottaa vain jakamaan omaa elämää. Itse otin köyhän, työttömän ja ylipainoisen miehen. Kaverini ja vanhempani olivat järkyttyneitä. Minä sain kuitenkin onnen hänen rinnallaan ja muut hienot parit ovat jo eronneet. Meillä on aina kotirauha, eikä kotiräyhä.

Olen samaa mieltä kanssasi. Itse otin myös työttömän ja köyhän miehen. Hänen luonteensa on kultainen. Kenenkään kanssa en ole ollut näin onnellinen. Mielestäni sovimme yhteen täydellisesti, vaikka meillä erilaiset elämäntilanteet onkin. Sosiaalinen asema ei määritä ihmisen arvoa.

N30

Vierailija kirjoitti:

Aloituksen luettuani ensimmäisenä tuli mieleeni, että asetat kumppanillesi aivan hirveän suuret vaatimukset. Hänen ja vain hänen pitäisi poistaa elämästäsi Suomen synkkyys, pimeys ja masentavaisuus. Hänen ja vain hänen pitäisi auttaa sinua jaksamaan elämääsi. Hänen ja vain hänen pitäisi rakentaa elämä ja tulevaisuus kanssasi. Melko suuri taakka ihan kenelle tahansa. 

Mitäpä, jos kuitenkin alkaisit rakentaa omaa elämääsi ja tulevaisuuttasi ihan itse? Jonkun naisenkin olisi helpompi tulla kumppaniksesi, jos häneltä ei vaadittaisi niin paljon kuin mitä nyt - todennäköisesti tiedostamattasi - vaikutat vaativan.

Eihän ap niin kirjoita. Tarvitseeko tehdä noin mustavalkoinen tulkinta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aloituksen luettuani ensimmäisenä tuli mieleeni, että asetat kumppanillesi aivan hirveän suuret vaatimukset. Hänen ja vain hänen pitäisi poistaa elämästäsi Suomen synkkyys, pimeys ja masentavaisuus. Hänen ja vain hänen pitäisi auttaa sinua jaksamaan elämääsi. Hänen ja vain hänen pitäisi rakentaa elämä ja tulevaisuus kanssasi. Melko suuri taakka ihan kenelle tahansa. 

Mitäpä, jos kuitenkin alkaisit rakentaa omaa elämääsi ja tulevaisuuttasi ihan itse? Jonkun naisenkin olisi helpompi tulla kumppaniksesi, jos häneltä ei vaadittaisi niin paljon kuin mitä nyt - todennäköisesti tiedostamattasi - vaikutat vaativan.

Eihän ap niin kirjoita. Tarvitseeko tehdä noin mustavalkoinen tulkinta?

Kyllähän kirjoittaa. Ap ei koe selviävänsä Suomessa elämisestä  eikä omasta elämästään ilman kumppania. Hän ei jaksa rakentaa edes omaa tulevaisuuttaan ja elämäänsä ilman kumppania. Vain kumppanin avulla aloittaja voisi selvitä elämästään tai hänen elämällään olisi jotain merkitystä.