Lue keskustelun säännöt.
Miten saan tunteet sammumaan?
17.07.2016 |
Tiedän jo, että olen tehnyt väärin, joten en kaipaa tuomitsemista vaan apua.
Minulla on mennyt pitkään avioliitossani huonosti. On ollut riitoja, tunnekylmyyttää, henkistä alistamista. Tunteet alkoivat vähitellen sammua, mutta koska lapsia on, olen halunnut sinnitellä enkä rikkoa niiden kotia.
Vähitellen, vastusteluista huolimatta, minulla alkoi kuitenkin olemaan tunteita työkaveriani kohtaan. Olemme tunteneet jo pitkään, mutta kaipa vasta isot ongelmat antoivat tilaa ihastukselle. Ja kun se ihastus tuli, tuntui että tunteet vyöryivät ylitse. Tunteet olivat molemminpuolisia, tosin mitään fyysistä ei koskaan tapahtunut. Pitkään toki uskottelin itselleni, että varmasti on yksipuolista, mutta mies sitten eleillä kerran paljasti itsensä.
Nyt parisuhteeni on ajautunut kriisiin. Kriisin keskellä ja heikkona hetkenä kysyin ihastukseltani suoraan mikä meidän juttu on. Hän myönsi että on tunteita, mutta työtilanteen takia ei näe että mitään voisi tapahtua. Vaikja ymmärrän häntä ja olen samaa mieltäkin, sydänemeni on silti palasina. Kai olisin toivonut, salaa, jotakin elokuvamaista rakksustarinaa, niin ihastunut olin.
Jos siitä olisi tullut jotain, olisin ehkä saanut kerättyä rohkeutta eroon. Mutta nyt en tiedä. Lasten takia haluaisin että ehkä saisimme liiton vielä raiteille. Enkä halua jäädä yksin.
Kuulostaa säälittävältä tiedän. Pitäisi pystyä pärjäämän yksin, tehdä itsenäiset päätöset jne. Mutta en pysty enkä jaksa. Ehkä paras on nyt vaan yrittää panostaa omaan suhteeseen. Mutta miten saan tunteet toista miedtä kohtaan sammumaan??
Kommentit (17)
No, masennuslääkkeitä en näe vaihtoehtona...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tyhmä kysymys, et mitenkään. Nyt itseä niskasta kiinni ja alatte tehdä jotain sen avioliiton eteen tai suosiolla eroatte. Tiedät itsekin, että lapset eivät ole syy kitkutella yhdessä.
Vierailija kirjoitti:
Tyhmä kysymys, et mitenkään. Nyt itseä niskasta kiinni ja alatte tehdä jotain sen avioliiton eteen tai suosiolla eroatte. Tiedät itsekin, että lapset eivät ole syy kitkutella yhdessä.
Mun mielestä lapset ovat kyllä aika tärkeä syy. Siinähän murenisi lasten koko maailma...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja edelliseen vielä. Tiedän että avioliiton eteen pitää nyt vaan alkaa tehdä töitä, mutta vaikeeta se on kun tunteet on muualla.. haluaisin niin saada ne nyt vaan sammumaan..
Kikka ei ole yrittää tukahduttaa vaikeita tunteita vaan hyväksyä ne. Tunne ihan rauhassa mitä tunnet, kaikki menee kyllä aikanaa ohi ja tunnemyrsky laantuu. Ihastuksissaan ihminen jaksaa laittaa elämänsä uuteen uskoon, joten jos se tuntuu tarpeelliselta, käytä energia hyväksesi. Jos taas uskot vielä parin vuoden päästäkin haluavasi olla samassa perhekuviossa kuin nyt, panosta siihen. Lapset tulee kuitenkin aina ensin, eli jos koet nykytilanteen olevan lapsille ahdistava, korjaa se hyväksi. Tai jos uskot, että ero stressaisi lapsia enemmän, sinnittele miehesi kanssa.
Tunteet on elämän suola, ei niitä pidä tukahduttaa. Eikä parisuhteeseensa tyytyväinen perheenäiti vaan sattumalta ihastu palavasti johonkuhun toiseen, kyllä se on merkki jostakin pahasta puutteesta alkuperäisessä parisuhteessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niinhän se juuri on, tiedän että ihastus on merkki omastakin suhteesta. Varsinkin noin palavana kuin se minulle tuli. En olisi ikinä uskonut että se on mahdollista, menin ihan sekaisin, kuin joku teinityttö.. vaikeaa tulee olemasn näkemään ihastusta päivittäin töissä, nyt kun hänkin tietää missä mennnään..
Kun siippa kohtelee huonosti niin silloin nainen on kaikkein alttein ihastumaan johonkuhun ulkopuoliseen joka on ystävällinen. Se on luonnonlaki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos todella haluat tunne-elämän turraksi niin suosittelen vahvoja masennuslääkkeitä. Harmi vaan, että kun joskus haluat tunne-elämän takaisin niin saat siitä ehkä 10% takaisin jos sitäkään. Lääkärit lupailivat minulle, että tunne-elämä palaa normaaliksi lääkkeiden lopettamisen jälkeen; nykyään harva asia tuntuu miltään. Elämä on tälleen aika outoa.
Mutta tosiaan, masennuslääkkeillä ainakin saat tunne-elämän kuriin.
No on se aika erikoista, jos näin käy. Itse olen syönyt useita lääkkeitä ilman mitään ongelmia. Turha yrittää vääntää sitä omaa kokemusta kaikkia koskevaksi säännöksi.
Hei, ei se ole puolison vika eikä välttämättä edes parisuhteen ongelmien merkki, että ihminen ihastuu! Hyvässäkin parisuhteessa ihmisellä on tarve saada elämäänsä vaihtelua ja itselleen itsetunnon piristystä!
Eli kuten tuossa sanottiin, hyväksy, että sinulla on ollut ihastumisen tunteita ja ajattele, että ne ovat inhimillisiä ja ok.
Mutta samalla ymmärrä, että ne ovat kuin hetkellinen alakulo tai vihan tunteetkin - ohimeneviä.
Olennaisempaa on se, mitä tietoisesti päätät tehdä. Mikä on moraalinen päätöksesi, minkä koet oikeaksi.
Tunteita on, mutta niitä voi hallita ja niitä voi laimentaa, kun tajuaa, mistä ne kumpuavat.
Sinun kohdallasi parisuhteessa ON ollut ongelmia - et voi kuitenkaan syyttää niistä pelkästään miestäsi. Lisäksi sinulla on alitajuinen tarve ihastua. Kyllä: kaikki voimakkaat tunteet palvelevat ihmisellä jotakin funktiota, tarvetta: ihastuminen esimerkiksi on tuonut monotoniseen arkeesi vipinää ja jännitystä, pönkittänyt itsetuntoasi.
Kun tuon tajuaa, voi pyrkiä täyttämään niitä tarpeita turvallisella tavalla. Kohentaa ulkonäköä, hommata uuden harrastuksen, kouluttautua, vaihtaa työpaikkaa. Pyrkiä tietoisesti korjaamaan parisuhdettaan ja hommata romantiikkaa oman miehen kanssa.
Mieti avioliittosi ongelmia ja mitä niille olisi tehtävissä. Parisuhdeterapia on hyvä ja toimiva muoto, ulkopuolinen terapeutti osaa ohjata teitä näkemään luutumia ja vääriä kommunikointitapoja, ja korjaamaan niitä. Suosittelen omasta kokemuksesta lämpimästi. Terapiaa saa ilmaiseksi kuntien perheneuvoloiden kautta sekä seurakunnilta, tosin niihin on jonoa, joten kannattaa soittaa heti kun päätöksen teet. Alussa voi mennä yksinkin, jos puoliso ei ole vielä lämmennyt ajatukselle.
Minusta sinun kannattaa myös jossakin vaiheessa myöntää miehelle, että olet ollut ihastunut toiseen. Et kumminkaan ole pettänyt miestäsi ja olet päättänyt aivan oikein tehdä töitä nykyisen liittosi puolesta. Kaikki tuo toiminee herätteenä miehellesikin pinnistellä liittonne eteen.
Ok, jos kaiken vaivannäön jälkeenkin olet vielä onneton nykyisessä avioliitossasi, niin sitten eroar. Tiedätpä kumminkin taistelleesi perheen koossapysymisen eteen, mikä on erinomainen ja moraalisesti oikea päätös.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinun pitää ekaksi tunnustaa itsellesi että ihastuksesi on ilmaissut, ettei halua suhdetta kanssasi. Se vie aikansa, kun sen pettymyksen nielee, mutta samalla tapahtuu erkaantumista. Tämänhön joudut joka tapauksessa tekemään oman avioliittosi kohtalosta riippumatta.
Vierailija kirjoitti:
Sinun pitää ekaksi tunnustaa itsellesi että ihastuksesi on ilmaissut, ettei halua suhdetta kanssasi. Se vie aikansa, kun sen pettymyksen nielee, mutta samalla tapahtuu erkaantumista. Tämänhön joudut joka tapauksessa tekemään oman avioliittosi kohtalosta riippumatta.
Tuo on totta ja tuskallista. Jostain syystä kuvittelin jossain villissä mielikuvituksessani että ihastus lähtisi juttuun mukaan. Vaikka tiesin koko ajan ettei ole realistista. Tuntui niin märältä rätiltä, että ei halunnutkaan, vaikka syyt on ymmärrettävät...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kun siippa kohtelee huonosti niin silloin nainen on kaikkein alttein ihastumaan johonkuhun ulkopuoliseen joka on ystävällinen. Se on luonnonlaki.
Näinhän tuo on...
Jos todella haluat tunne-elämän turraksi niin suosittelen vahvoja masennuslääkkeitä. Harmi vaan, että kun joskus haluat tunne-elämän takaisin niin saat siitä ehkä 10% takaisin jos sitäkään. Lääkärit lupailivat minulle, että tunne-elämä palaa normaaliksi lääkkeiden lopettamisen jälkeen; nykyään harva asia tuntuu miltään. Elämä on tälleen aika outoa.
Mutta tosiaan, masennuslääkkeillä ainakin saat tunne-elämän kuriin.