Suhtautuuko teidän mielestä ihmiset yleisesti eri tavalla toisin ihmisiin sen mukaan, onko akateemisesti koulutettu vai ei?

Ihmiset eivät yleisesti tiedä vastaatulijoiden koulutustasosta mitään.

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset eivät yleisesti tiedä vastaatulijoiden koulutustasosta mitään.

Mä en tiedä edes työkavereitteni koulutustaustaa eivätkä he minun. Mutta luulen, että työporukassani ei kukaan muu ole akateeminen kuin minä.

komppaan edellisiä. Mutta ihmiset suhtautuu toisiin eri tavalla sen mukaan kuinka he käyttäytyvät. Joskus se voi korrelloida koulutuksen kanssa.

Kyllä eräs akateeminen ainakin, ei kerro juttuja kuin muista akateemisista, siis koulutuksen mainitsee aina, ylenkatsoo alansa alemmin kouluttautuneita, ovat lihavia tai jotain väärin tehneet muuten. Ja on tosiaan sukunsa ensimmäisiä koulutettuja, siitäkö juontaa juurensa juttunsa?

Olin nuorempana sellainen, että pidin kouluttamattomia tai ammattikoulun käyneitä jokseenkin yksinkertaisina. Arvostin korkeastikoulutettuja ja pidin heitä automaattisesti älykkäämpinä.

Nyt kun ikää on vähän enemmän niin olen saanut vähän perspektiiviä tähän elämään. Monia asioita olen oppinut omien vastoinkäymisten kautta. Olen näistä läpikäymistäni asioista suuresti kiitollinen (vaikka ajoittain elämä on ollut todella vaikeaa), koska se on muuttanut suhtautumistani toisiin ihmisiin.

Olen tajunnut ettei koulutus määritä ihmisen älykkyyttä. Ja myös sen, että älykkyyttä on monenlaista.

Olen itse vasta hakemassa yliopistoon ja olen onnellinen, että suhtautumiseni on muuttunut ennen opiskelemaan päästyäni. Tiedän, että vaikka pääsisinkin haluamalleni alalle, ei minulla ole varaa (eikä haluakaan) asettaa itseäni kenenkään yläpuolelle tai ylenkatsoa ketään heidän ammattinsa tai muunkaan asian suhteen. Koen tietynlaisen ylpeyden karisseen tämän kivikkoisen tien kuljettuani ja olen siitä erittäin onnellinen. Jotkut ihmiset elävät ylpeinä hautaan saakka eikä se ole kaunista katsottavaa.

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset eivät yleisesti tiedä vastaatulijoiden koulutustasosta mitään.

Täällä yksi, jolla on ollut tapana tehdä liian nopeita johtopäätöksiä/tuomioita muista ihmisistä (ihan jo ulkonäönkin perusteella). Parhaani yritän opetella tästä huonosta tavasta eroon sillä en tahdo olla näin tuomitseva ja arvosteleva. Koen kyllä piston sydämessäni aina kun näen tai kuulen jotakin aiheeseen liittyvää ja yritän parantaa tapani.

Kyllä, jotkut suhtautuvat. Valmistuin itse maisteriksi verrattain nuorena (23-vuotiaana) ja oli lyhyttä työpätkää, työttömyyttä, harjoittelua, koulutuksia siinä valmistumista seuraavina vuosina. Ihan selvästi joillain ihmisillä muuttui kokonaan suhtautuminen, kun kuulivat, että olen maisterisnainen, kun naamasta olivat päätelleen koulupudokkaaksi ja syrjäytyneeksi (jos olin esim. harjoittelussa eivätkä tienneet, millaisia juttuja tein). Alkoivat puhua kuin ihmiselle sen sijaan, että todella alentuvasti kysellään, että mitäs sitä täällä ollaan tekemässä.

Ihan niin kuin ei muutenkin olisi mennyt usko ihmisiin ja elämään siinä tilanteessa, huoh.