onko vauvan konttaus/ryömimisikä raskain?

Ei. Raskain on juoksuvaihe ennen älliä eli 1,5 - 3 vuotta.

Ootappa vaan kun oppii kävelemään ja juoksemaan. :)

Teini-ikä on raskain.

Minusta raskain on vaihe, kun lapsi könyää pystyyn ja horjahtelee ja kaatuilee, sitten kun se oppii kävelemään, ei ole järkeä päässä, mutta ulottuvuutta senkin enemmän tonkia paikkoja. Sitten onkin jo uhmaikä, ihan helvetin uuvuttavaa sekin. Juu, ei todellakaan ole ryömimisikä raskain.

Minulla on ollut todella helpot lapset, ei koliikkia eikä sairasteluja. Vaikein vaihe on ollut 1-2 vuoden ikä, kun lapsilla kantaa jalat vikkelään, mutta järkeä ei ole päässä. Tuntui, että parissa sekunnissa lapsi ehti tekemään jotain luvatonta.

Jos lapsesi nukkuu yöt hyvin, niin uskon, että opiskelujen pariin palaaminen tekee sinulle hyvää. Toivottavasti sinulla on mies, joka osaa tehdä osansa perheen arjessa.

Minäkin Tässä odottelen koska Pikku neiti rupeaa ilman potkutuoliansa kävelemään vasta 7 kuukautinen. Muutama kuukausi vielä menee. lujaa ajelee tolla potkutuolilla joka paikkaan. Vaarallisin aika tulee kun rupeaa nousemaan ylös ja opettelee kävelee. Pitää katsoa ettei pääse lyömään itseänsä mihinkään kulmaan

Sitten kun olet haudassa, niin vanhemmuus helpottaa. Siihen asti on rankkaa.

Odota kun tulee murrosikään...

murrosiän vois ainakin siksi ajatella olevan helppo koska lasta ei tarvi 24 h vahtia. ei ole sellainen minuuttiaikataulu kuin vauvan kanssa.

Mulla on n. 2,5-vuotias lapsi ja tähän mennessä veemäisin ja raskain vaihe on ollut juurikin vauvaikä. Ja se vaihe, kun _kaikki_ piti laittaa suuhun...

Kun lapsi oppi kävelemään 11kk ikäisenä, on koko ajan vaan helpottanut. Puhumattakaan siitä, kun oppi puhumaan edes auttavasti, ja joskus kaksivuotiaana sitten ihan kunnolla lauseita yms. No joo, voisihan tuo joskus olla hiljaakin (...:D puhuu nääs TAUKOAMATTA), ja saahan hän niitä kuuluisia raivareita ja jos yritän vaikka nätisti ottaa kädestä ohjatakseni pois jostain niin karjuu "ÄLÄ SINÄ KOSKE MUN KÄTEEN NYTTE!!!!!", huonoina päivinä turhauttaa, mutta pääosin on paaaaljon helpompaa kun voi puhua keskenään, lapsi on jo suht omatoiminen, raivaritkin selätetään järkipuheella ja pitkällä pinnalla ja sitten ne hyvät hetket ovat ihania, aivan ihania.

En kaipaa vauva-aikaa enkä enää koskaan vauvaa haluakaan, aivan kamala vaihe.

Raskain on uhmaikä. Tee koti turvalliseksi tai Ede's osa kodista niin, ettei lapsi pääse kiipeämään vaarallisesti tai kaatamaan mitään päälleen, mutta missä pystyy kuitenkin harjoittelemaan liikkumista.

Vierailija kirjoitti:

murrosiän vois ainakin siksi ajatella olevan helppo koska lasta ei tarvi 24 h vahtia. ei ole sellainen minuuttiaikataulu kuin vauvan kanssa.

Mutta se henkinen 24/7 ottaa kovemmalle, jos näin käy, ei kaikki tähän joudu...

Ap, tiukumpaa tekee, kun kävelee tai/ja juokssee...

Ehei, ei ole kyllä rankinta tuo konttaus vaihe.

Rankempaa on jo se kun omaa tahtoa uhkuva 1-3v juoksee ja kiipeilee ja tahtoo ilman mitään järkeä. Ja nukkuu koko ajan vähemmän. Vauvan kanssa on kuitenkin taukoa ne päikkäri ajat.

Tosin nautin kovasti tästä vauva ja pikkulapsi ajasta, helpointa oli mielestäni ihan pienen vauvan kanssa.

Henk koht. minusta on rankinta tämä nykyinen leikki- ikäisten kasvattaminen. Vaatii jatkuvaa henkistä läsnäoloa, pitää jaksaa jankuttaa samoja juttuja päivästä toiseen.

Tietysti kai jotkut ottaa tämän rennommin mutta itse haluaisin kasvattaa lapseni kohteliaiksi muut huomioonottaviksi yksilöiksijoille kehittyisi esim taito ratkaista kiistakysymyksiä fiksusti oman kantansa perustellen Jatoisen mielipidettä kuunnellen.

Murkkuiästä en tiedä kun se vielä edessä

Voi mä inhoan tuota "odotappa vaan kun...". Joo toki lapsen kehittyessä tulee koko ajan uusia vaikeuksia mutta joillekkin joku vaihe on raskaampi kuin toiselle. Meillä ollaan vasta kävelyvaiheessa ja minusta hirvein vaihe tähän mennessä oli se kun alettiin nousemaan seisomaan vaikka tasapainoa ei ollut minkään vertaa. Samaan aikaan kontattiin jo kovaa ja sai oikeasti pelätä mitä se löytää ja mihin kaikkeen se voi kuolla. Se helpotti kyllä kun itse oppi oman kotinsa "vaaranpaikat". Nyt kun lapsi kävelee niin on helpottanut ihan hulluna. Lapsi viihtyy paremmin yksin ja sitä ei tarvitse vahtia vieressä vaan voi seurailla kauempaa mitä se touhuaa.

Ja töihinkin olen palannut ja kyllä sekin on yksi helpotuksen aihe siinä mielessä että oikeasti saa tauon ja erilaista tekemistä. On paljon mieluisampaa olla kotona lapsen kanssa kun on hetken ollut töissä.

Mulla nyt 1v2kk. Kiipee jokapaikkaan mihin kykenee tai ehtii. Intohimona sisarusten parvisängyt huoneissaan. Siirtelee esteet ym. Syö ulkona kaiken! Siis kaiken! Tosi ärsyttävää. Hetkeekään ei saa hengähtää kun jotain on jo keksinyt. Mut siis älä pelästy. Sulla voi tosiaankin auttaa kun pääset kouluun ja hetkeksi omiinkin ajatuksiin ja aikuisten seuraan. Kyllä nää vaiheet menee nopeesti ohi. Tsemppii.

Meillä taas raskain vaihe oli ennen kuin oppi konttaamaan/ryömimään. Vauva turhautui ja veti pultit jos sen laski hetkeksikään lattialle, ja sitä piti jatkuvasti hyppyyttää/kanniskella tms. Tuo loppui kuin seinään kun oppi itse liikkumaan. Edelleen muistan tuon noin 6-8 kk iän raskaimpana, nyt ikää lähes 4 vuotta. Uhmaiän raivaritkin oli ihan luksusta tuon jatkuvan hyppyyttämisen rinnalla. Lapsi sentään oli uhmakohtausten välillä osan aikaa tyytyväinenkin :)