Unelmatyö jäi saamatta, nyt joudun töissä kohdata niitä, jotka sen paikan saivat

Olen töissä toisessa paikassa, jossa tuon hakemani työpaikan työntekijät asioivat. Hieman nolotti jo valmiiksi hakiessani, sillä en tiedä tunnistavatko rekrytoijat mua - ainakin cv:stä työpaikkani on nähtävissä. Mutta nyt varmaan jokainen hr-osaston tyyppi työpaikalleni tullessaan ajattelee, että luulinko mä muka pääseväni heidän yritykseensä töihin...
Harmittaa ja hävettää. Kun näen uusia työntekijöitä, hymyilen ja esitän iloista, niin kuin työhöni kuuluu, mutta oikeasti mua alkaa melkein itkettää, kun toivoisin niin kovasti olevani heidän paikalla siinä, enkä nykyisessä työssäni. Samalla mietin, että miksi ja miten he ovat parempia kuin minä?
Hakemukseni oli mielestäni hyvä, mulla on ikäisekseni paljon ja melko monipuolista kokemusta, joten riipaisi todella syvältä, kun sain vaan hylkyviestin sähköpostitse, enkä päässyt edes työhaastatteluun. Mitä muuta olisin voinut tehdä toisin...
Nyt kelpaisi rohkaisevat sanat, haluaisin päästä tästä taas jaloilleni. Se on vaikeaa, kun töissä joka päivä muistan, että en saanut tuota paikkaa.