Miksi hautajaisissa otetaan kuvia?

Minä ajattelin, että äitini hautajaisia ei tarvitse kuvata, koska en välitä katsoa hautajaiskuvia, vaan kuvia elävästä äidistäni.

Nyt kymmenen vuotta myöhemmin aloin miettiä ketä hautajaisissa olikaan. En tiennyt, että sukulaiseni oli ottanut kuvia, ja niitä katsomalla näin sitten vieraat.

Olen samaa mieltä!

Itse tulisin oikein hyvin toimeen, jollei kukaan ottaisi kuvia, ainakaan minusta. Mutta ymmärrän, että jotkut haluavat ottaa kuvia hautajaisissa(kin). - Surullista, mutta totta osalle hautajaiset ovt niitä harvoja tilaisuuksuia, joissa voi tavata ja nähdä muita vielä elossa olevia sukulaisia... Kuvat on sitten todistusaineistoa, että oltiinhan me sentää silloin ja silloin yhdessä hautajaisissa. Tai sitten niitä näytetään ja lähetellään niille sukulaisille ja läheisiksi tiedetyille, jotka eivät päässeet itse hautajaisiin paikalle.       

Minä isäni hautajaisissa kuvittelin, ettei niitä kuviamihinkään tarvita. Myöhemmin niitä on kuitenkin ollut hyvä katsella ja elää sitäkin päivää uudelleen ja sillä tavalla käsitellä surua. Ilman kuvia en muistaisi hautajaisista juuri mitään. Olen ollut tyytyväinen, että kuvia on.

Seuraavaks varmaan synnytyksiin hankitaan kuvaajat. Kyllähän uuden ihmiselämän alku oitää saada ikuistettua! Tai samantien videoida se lapsentekotilanne

Hyvä kysymys. Kai se on elämän käännekohtien tallentamista tulevaisuutta varten eli halutaan ehkä jossakin vaiheessa katsoa, keitä oli paikalla, millainen päivä oli. Eihän hautajaiset mikään iloinen muisto ole, mutta muisto kumminkin, johon ehkä sitten tarpeeksi monen vuoden jälkeen haluaa joskus palata.

Perinteisesti haudalla on varsinkin otettu kuvia, potretteja, joissa on kaikki hautajaisvieraat mukana. On haluttu dokumentoida vainajan hautajaisia myös siinä mielessä, että ne olivat statusasia, miten isot hautajaiset on järjestetty ja paljonko hautajaisvieraita olikaan. Valokuvaaminen oli muutenkin juhlallisempi ja formaalimpi asia kuin nykyään, digikameroiden ja kännyköiden aikaan.

Eli myös suhteemme valokuvaamiseen on muuttunut, emme enää samalla lailla hanki "todistuskappaleita" käännekohdistamme ja siitä, että olemme eläneet.

Olen itse toimittajana ja valokuvaajana joutunut kuvaamaan paljon sukujuhlia. Hautajaiset suostuin kuvaamaan tasan kerran - anopin hautajaiset 1980-luvulla - enkä enää suostu mistään hinnasta. Toisaalta haluaisi ottaa oikeasti hyviä kuvia, mutta se edellyttäisi kohteiden lähelle menemistä, eikä hautajaisissa voi taas mennä ihan nokan eteen kuvaamaan surevia ihmisiä tai seisoskella räpsimässä haudan kupeessa. Joten kuvaajankin kannalta hautajaisten kuvaaminen on omituinen dilemma: pitäisi saada hyviä kuvia, muttei voi, ja pitäisi olla hienotunteinen...

Niin, eikös olekin outo juttu. Moni säästää kuolinilmoituksen ja addressitkin, miksi ihmeessä? Miksei kaikki oo kuin mä?

Taidat ap olla aika nuori.

Kuvaaminen on minustakin turhaa mutta jos kuvataan niin sen voisi edes yrittää tehdä niin ettei se vie huomiota muulta ohjelmalta. Se on absurdi tilanne kun luetaan jäähyväistervehdyksiä ja sitten joku tähtää isolla kameralla kohti ja suljin räksyttää äänekkäästi.

En minäkään perusta sellaisista kuvista, jotka otetaan siunaustilaisuuden aikana arkun äärellä itkevistä ihmisistä. Mutta sitten kun se rankka siunaustilaisuus on ohi, on ihan kiva ottaa kuva arkusta ja kukista. Ja joskus tulee otettua ryhmäkuva jostain sukulaisista, joita harvemmin näkee. 

Isäni hautajaisissa otettiin kuvia, joita en ole koskaan katsonut. En halua muistella hautajaisia vaan häntä elävänä.

Pohjanoteeraus ovat somessa hautajaiskuvia jakavat. Jopa haudalta jaetaan selfieitä. Mautonta ja vainajaa kunnioittamatonta kun huomio halutaan itseen jopa hautajaispäivänä.

Se on vaan semmoinen tapa. Omilta vanhemmilta löytyy useita kansioita, jossa on näiden edesmenneiden sukulaisten hautajaiskuvia. Eipä tee juurikaan mieli katsella niitä kuvia...

Vierailija kirjoitti:

Seuraavaks varmaan synnytyksiin hankitaan kuvaajat. Kyllähän uuden ihmiselämän alku oitää saada ikuistettua! Tai samantien videoida se lapsentekotilanne

Ööö... Eihän tässä puhuttu kuoleman kuvaamisesta, vaan hautajaisten. Vauvastakin otetaan ristiäiskuvia, vaikka harva ottaa synnytyskuvia.

Joskus käy niin, että ne hautajaiset ovatkin viimeinen kerta, kun tapaa jonkun tietyn sukulaisen. Sitten on kiva, että siitä on kuva olemassa.

Miksi yleensä otetaan kuvia missään / mistään?

Minusta hautajaiskuvat on aika kevyttä verrattuna siihen että 1800-luvulla otettiin aidonoloisia kuvia niistä vainajista ennen kuin haudattiin. Joo ymmärrän että valokuvat oli harvassa ja haluttiin viimeinen muisto siitä kuolleesta omaisesta, mutta silti aika creepyä.

Vierailija kirjoitti:

Minusta hautajaiskuvat on aika kevyttä verrattuna siihen että 1800-luvulla otettiin aidonoloisia kuvia niistä vainajista ennen kuin haudattiin. Joo ymmärrän että valokuvat oli harvassa ja haluttiin viimeinen muisto siitä kuolleesta omaisesta, mutta silti aika creepyä.

Näitä otettiin vielä 1980-luvullakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta hautajaiskuvat on aika kevyttä verrattuna siihen että 1800-luvulla otettiin aidonoloisia kuvia niistä vainajista ennen kuin haudattiin. Joo ymmärrän että valokuvat oli harvassa ja haluttiin viimeinen muisto siitä kuolleesta omaisesta, mutta silti aika creepyä.

Näitä otettiin vielä 1980-luvullakin.

Oikeasti?? Apua, missä.

Olen ihmetellyt, miksi nimiäisissä otetaan kuvia. Eihän se vauva niistä mitään ymmärrä eikä kuvat ketään kiinnosta. Ihan turhaa.

Vierailija kirjoitti:

Olen ihmetellyt, miksi nimiäisissä otetaan kuvia. Eihän se vauva niistä mitään ymmärrä eikä kuvat ketään kiinnosta. Ihan turhaa.

No onpas hölmö kommentti. Onhan siellä nimiäisissä kaikki ne muutkin ihmiset joille se on muisto. Haloo!

Vierailija kirjoitti:

Olen ihmetellyt, miksi nimiäisissä otetaan kuvia. Eihän se vauva niistä mitään ymmärrä eikä kuvat ketään kiinnosta. Ihan turhaa.

Kyllä se vauva myöhemmin ymmärtää, jos elää saa.