Kysy lähihoitajalta!

Miten ne kaikki Kylie Jennerin -näköiset nuoret lähärit muuttuvat töissä rempseiksi emänniksi, jotka höpöttelevät vanhuksien kanssa sodista ja elämästä? 

Työsi paras puoli ja aiotko jaksaa alalla eläkeikään asti? Löytyykö lähärille töitä aina? Huonoin kokemuksesi työstäsi?

Ovatko lähihoitajat ylpeitä omasta ammatistaan? Aiptko hakea sairaanhoitajaksi? Jos et, miksi?

Vierailija kirjoitti:

Miten ne kaikki Kylie Jennerin -näköiset nuoret lähärit muuttuvat töissä rempseiksi emänniksi, jotka höpöttelevät vanhuksien kanssa sodista ja elämästä? 

Voin vastata vain omasta puolestani. Koen olevani kaukana Kylie Jennerin näköisestä (jouduin Googlaamaan nimen, koska en tiennyt, kuka hän on), enkä työskentele vanhusten parissa. Meillä kaikilla on varmasti omat työpersoonamme. Minäkin muutun töissä niin yltiö sosiaaliseksi ja puheliaaksi, etten vapaa-ajallani juuri jaksakaan pitää sosiaalisia suhteita yllä. Joku Kylie Jennerin näköinen nuori lähäri voi kuitenkin varmasti olla rempseä sodasta ja elämästä keskustelemaan kykenevä myös vapaa-ajallansa!

Ap

Käykö miehet eektaalitähystyksessä nautinnon takia? Ja montako kertaa kuussa?

En ole ap, vaan toinen lähihoitaja, ja voin vastaila vähän:

"Miten ne kaikki Kylie Jennerin -näköiset nuoret lähärit muuttuvat töissä rempseiksi emänniksi, jotka höpöttelevät vanhuksien kanssa sodista ja elämästä?"

-En tiedä kuka on Kylie Jenner, mutta voin kertoa, että mielikuvasi vanhustyöstä ei perustu realiteetteihin. Vanhustenhoitotyö on henkisesti ja fyysisesti äärimmäisen raskasta touhua. Usein vanhukset ovat jo niin dementoituneita, ettei puhekykyä ole enää yhtään jäljellä. Niillä, joilla on, on lähinnä erilaisia vainoharhoja ja kiroilla ja vittuilla osaavat. Ennen herttaiset mummelit muuttuvat persoonaltaa muisisairauksien vuoksi hyvinkin aggressiivisiksi, niin suustaan kuin nyrkeistään. Myös puremisvammat ovat yleisiä vanhustyössä olevilla lähihoitajille.

"Ovatko lähihoitajat ylpeitä omasta ammatistaan? Aiptko hakea sairaanhoitajaksi? Jos et, miksi?"

-Ainakin itse olen. Kouluun oli vaikea päästä ja koulutus oli todella rankka verrattuna kahteen aiempaan ammatilliseen koulutukseeni, jotka olivat lähinnä lööbailua ja ajanhukkaa. En aio hakea sairaanhoitajaksi, koska en ole kiinnostunut terveydenhoitoalasta. Jos jatkan koulutusta, niin se on sitten yliopisto ja kasvatustieteen opinnot. Vaikka jotkut lähihoitajat jatkavat ammattikorkeisiin, niin useimmat jatkavat opintojaan sosiaalityön ja kasvatustieteiden parissa yliopistoissa.

"Työsi paras puoli ja aiotko jaksaa alalla eläkeikään asti? Löytyykö lähärille töitä aina? Huonoin kokemuksesi työstäsi?"

-Työn paras puoli on monipuolisuus, sosiaalisuus ja se, että jokainen päivä on erilainen. Työskentelen siis lasten parissa. Töitä löytyy aina, varsinkin pääkaupunkiseudulla. Huonoin kokemukseni töistä liittyy vanhustenhoitotyöhön, jota aluksi tein lastenhoidon lomassa. Jouduin työssä useasti väkivallan kohteeksi ja koin sen liian hermojaraatelevaksi tämä vuoksi.

Vierailija kirjoitti:

Työsi paras puoli ja aiotko jaksaa alalla eläkeikään asti? Löytyykö lähärille töitä aina? Huonoin kokemuksesi työstäsi?

Tällä hetkellä työni paras puoli on lapset, niiden aitous, sekä tietysti mukavat vanhemmat. Tunnen itseni tärkeäksi voidessani tehdä parhaani (annettujen resurssien puitteissa), jotta lapsilla olisi mahdollisimman hyvät oltavat päivähoidossa heidän vanhempiensa ollessa töissä.

Vaikea sanoa näin etukäteen, mutta luulen kyllä jaksavani alallani eläkeikään asti. Fyysisestä kunnossa täytyy pitää hyvää huolta unohtamatta tietysti henkistä puolta.

Lähärille löytyy varmasti hyvin töitä riippuen tietysti siitä, mitä ja missä on valmis tekemään. Minusta ei olisi vanhustenhoitajaksi, mutta onneksi paikkakunnallani riittää töitä myös lasten parissa.

Huonoin kokemukseni työstäni on työpaikkakiusatuksi joutuminen eräässä päiväkodissa, jossa yritin tuoda parannusehdotuksia esille. Onneksi uuden työpaikan löytäminen ei kuitenkaan ollut lopulta vaikeaa.

Ap

Oliko valmistumisen jälkeen helppo päästä töihin?

Miten suhtauduttiin kun olit työharjoittelussa (työkaverit, hoidettavat jne.)?

Onko paljon työhönsä kyllästyneitä ja valittavia työkavereita?

Koetko, että sinulle maksetaan tarpeeksi palkkaa ja mitkä ovat vuositulosi?

Oletko kokenut paljon vähättelyä ammattiasi kohtaan?

Vierailija kirjoitti:

Ovatko lähihoitajat ylpeitä omasta ammatistaan? Aiptko hakea sairaanhoitajaksi? Jos et, miksi?

Riippuu varmasti ihmisestä. Minä olin vielä opiskellessani ja jonkin aikaa työskenneltyänikin hyvin ylpeä valitsemastani ammatista, mutta kieltämättä lähihoitajien väheksyminen ja samaan muottiin laittaminen on vaikuttanut viimeaikoina ammattiylpeyteeni. Olen kuitenkin aktiivisesti tehnyt töitä löytääkseni ammattiylpeyteni takaisin.

En aio hakea opiskelemaan sairaanhoitajaksi, sillä ala ei kiinnosta minua. Haluan työskennellä lasten parissa ainakin vielä toistaiseksi. Minulla ei myöskään riittäisi aika tällä hetkellä opiskelulle.

Ap

Perämies kirjoitti:

Käykö miehet eektaalitähystyksessä nautinnon takia? Ja montako kertaa kuussa?

Ei minun vastaanotollani ainakaan.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Oliko valmistumisen jälkeen helppo päästä töihin?

Miten suhtauduttiin kun olit työharjoittelussa (työkaverit, hoidettavat jne.)?

Onko paljon työhönsä kyllästyneitä ja valittavia työkavereita?

Koetko, että sinulle maksetaan tarpeeksi palkkaa ja mitkä ovat vuositulosi?

Oletko kokenut paljon vähättelyä ammattiasi kohtaan?

Minä pääsin suoraan valmistuttuani silloiseen työpaikkaani, tosin sain sen kyllä suhteilla. Käsittääkseni kyllä muutenkin tältä alalta löytää melko helposti töitä, ainakin isommilla paikkakunnilla.

Vaihtelevasti. Osa (niin työkavereista kuin hoidettavistakin) olettaa, että työssäoppija = työntekijä. Ohjausta saa tällöin vähän ja toisaalta saatetaan olettaa, että työssäoppija voi tehdä kaikki ylimääräiset hommat, kuten pestä vaikka asukkaan/asiakkaan ikkunat.

Aika vähän olen törmännyt hoitajiin, jotka vaikuttaisivat kovin työhönsä kyllästyneiltä. Toki tiedän, että sellaisia kuitenkin on. Kaikilla on tietysti huonoja päiviä, ikävintä on, jos se puretaan työkavereihin tai hoidettaviin.

Koen, että lähihoitajien palkat ovat yleisesti liian alhaisia. Etenkin pk-seudulla asuminen on kallista, ja lähihoitajan palkalla ei mitenkään tulisi toimeen esimerkiksi yksinhuoltaja. Toki ymmärrän, että lähihoitajan koulutus ei ole kovin pitkä, mutta kyllä tästä työstä vähän kohtuullisempaa palkkaa voisi siitä huolimatta maksaa. Tietysti, tyhmähän se on, joka suostuu tekemään tätä tällä palkalla. Oma bruttopalkkani on vuodessa n.25.000e.

Kyllä olen kokenut paljon vähättelyä ammattiani kohtaan. Se on todella harmillista, ja haluankin kysyä lähihoitajien (ja muidenkin ammattikoulututkinnon omaavien) vähättelijöiltä sitä, että jos kaikki kävisivät yliopiston, niin kuka hoitaisi heidän lapsensa, hakisi heidän roskansa, maalaisi heidän talonsa, leikkaisi ja värjäisi heidän tukkansa, valmistaisi heidän ruokansa ravintolassa jne.? Yhteiskunta ei vaan kertakaikkiaan pyörisi, jos kaikki olisivat maistereita ja tohtoreita.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oliko valmistumisen jälkeen helppo päästä töihin?

Miten suhtauduttiin kun olit työharjoittelussa (työkaverit, hoidettavat jne.)?

Onko paljon työhönsä kyllästyneitä ja valittavia työkavereita?

Koetko, että sinulle maksetaan tarpeeksi palkkaa ja mitkä ovat vuositulosi?

Oletko kokenut paljon vähättelyä ammattiasi kohtaan?

Minä pääsin suoraan valmistuttuani silloiseen työpaikkaani, tosin sain sen kyllä suhteilla. Käsittääkseni kyllä muutenkin tältä alalta löytää melko helposti töitä, ainakin isommilla paikkakunnilla.

Vaihtelevasti. Osa (niin työkavereista kuin hoidettavistakin) olettaa, että työssäoppija = työntekijä. Ohjausta saa tällöin vähän ja toisaalta saatetaan olettaa, että työssäoppija voi tehdä kaikki ylimääräiset hommat, kuten pestä vaikka asukkaan/asiakkaan ikkunat.

Aika vähän olen törmännyt hoitajiin, jotka vaikuttaisivat kovin työhönsä kyllästyneiltä. Toki tiedän, että sellaisia kuitenkin on. Kaikilla on tietysti huonoja päiviä, ikävintä on, jos se puretaan työkavereihin tai hoidettaviin.

Koen, että lähihoitajien palkat ovat yleisesti liian alhaisia. Etenkin pk-seudulla asuminen on kallista, ja lähihoitajan palkalla ei mitenkään tulisi toimeen esimerkiksi yksinhuoltaja. Toki ymmärrän, että lähihoitajan koulutus ei ole kovin pitkä, mutta kyllä tästä työstä vähän kohtuullisempaa palkkaa voisi siitä huolimatta maksaa. Tietysti, tyhmähän se on, joka suostuu tekemään tätä tällä palkalla. Oma bruttopalkkani on vuodessa n.25.000e.

Kyllä olen kokenut paljon vähättelyä ammattiani kohtaan. Se on todella harmillista, ja haluankin kysyä lähihoitajien (ja muidenkin ammattikoulututkinnon omaavien) vähättelijöiltä sitä, että jos kaikki kävisivät yliopiston, niin kuka hoitaisi heidän lapsensa, hakisi heidän roskansa, maalaisi heidän talonsa, leikkaisi ja värjäisi heidän tukkansa, valmistaisi heidän ruokansa ravintolassa jne.? Yhteiskunta ei vaan kertakaikkiaan pyörisi, jos kaikki olisivat maistereita ja tohtoreita.

Ap

Oletko muka ihan irl kohdannut vähättelyä ammatistasi? Minä en, pikemminkin päinvastoin, vähintäin viikottain omaiset kiittelevät ja muutkin ja toivottavat jaksamista, hoidan vanhuksia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oliko valmistumisen jälkeen helppo päästä töihin?

Miten suhtauduttiin kun olit työharjoittelussa (työkaverit, hoidettavat jne.)?

Onko paljon työhönsä kyllästyneitä ja valittavia työkavereita?

Koetko, että sinulle maksetaan tarpeeksi palkkaa ja mitkä ovat vuositulosi?

Oletko kokenut paljon vähättelyä ammattiasi kohtaan?

Minä pääsin suoraan valmistuttuani silloiseen työpaikkaani, tosin sain sen kyllä suhteilla. Käsittääkseni kyllä muutenkin tältä alalta löytää melko helposti töitä, ainakin isommilla paikkakunnilla.

Vaihtelevasti. Osa (niin työkavereista kuin hoidettavistakin) olettaa, että työssäoppija = työntekijä. Ohjausta saa tällöin vähän ja toisaalta saatetaan olettaa, että työssäoppija voi tehdä kaikki ylimääräiset hommat, kuten pestä vaikka asukkaan/asiakkaan ikkunat.

Aika vähän olen törmännyt hoitajiin, jotka vaikuttaisivat kovin työhönsä kyllästyneiltä. Toki tiedän, että sellaisia kuitenkin on. Kaikilla on tietysti huonoja päiviä, ikävintä on, jos se puretaan työkavereihin tai hoidettaviin.

Koen, että lähihoitajien palkat ovat yleisesti liian alhaisia. Etenkin pk-seudulla asuminen on kallista, ja lähihoitajan palkalla ei mitenkään tulisi toimeen esimerkiksi yksinhuoltaja. Toki ymmärrän, että lähihoitajan koulutus ei ole kovin pitkä, mutta kyllä tästä työstä vähän kohtuullisempaa palkkaa voisi siitä huolimatta maksaa. Tietysti, tyhmähän se on, joka suostuu tekemään tätä tällä palkalla. Oma bruttopalkkani on vuodessa n.25.000e.

Kyllä olen kokenut paljon vähättelyä ammattiani kohtaan. Se on todella harmillista, ja haluankin kysyä lähihoitajien (ja muidenkin ammattikoulututkinnon omaavien) vähättelijöiltä sitä, että jos kaikki kävisivät yliopiston, niin kuka hoitaisi heidän lapsensa, hakisi heidän roskansa, maalaisi heidän talonsa, leikkaisi ja värjäisi heidän tukkansa, valmistaisi heidän ruokansa ravintolassa jne.? Yhteiskunta ei vaan kertakaikkiaan pyörisi, jos kaikki olisivat maistereita ja tohtoreita.

Ap

Oletko muka ihan irl kohdannut vähättelyä ammatistasi? Minä en, pikemminkin päinvastoin, vähintäin viikottain omaiset kiittelevät ja muutkin ja toivottavat jaksamista, hoidan vanhuksia.

Kyllä olen, esim. esimieheltäni, joka on itse lastentarhanopettaja. Ei ole mitenkään henkilökohtaisesti juuri minua vähätellyt vaan lähinnä tutkintoani.

Ap

Up

Up

- Mitä työtehtäviä on lähihoitajalla?

- Millasia tietoja ja taitoja lähihoitaja tarvitsee?

- Millaiset säännöt ohjaavat työtä?

- Millainen on asiakaskunta ja millaisia ovat työn tavoitteet?

- Miten työtä suunnitellaan?

- Keiden kanssa tehdään yhteistyötä?

- Mikä tupttaa iloa työssä?

- Mikä saa voimia työhön?

tuottaa*