Vaikea tilanne - olen heterosuhteessa elävä lesbo.

Mä sanon ihan suoraan, että sä et voi elää noin koko loppuelämääsi. Tai periaatteessa tietenkin voit, mutta se on erittäin huono idea. Mä todella toivon, että pystyisit antamaan itsellesi luvan olla vähän itsekäs ja rehellisesti kertoa perheellesi lesboudestasi.

En usko, että miehesi ja lapsesi haluaisivat sinun kärsivän ja pitävän väkisin perheen koossa vain miellyttääksesi heitä tai siksi ettet halua loukata ketään. He haluaisivat tietää totuuden vaikkei sen kuuleminen olisikaan helppoa. Jos miehesi todella on paras ystäväsi ja muutenkin ihana ihminen, hän varmasti rakastaa sinua ja haluaa, että olisit mahdollisimman onnellinen. Lapsesi ottaisivat sen varmaan rankasti - etenkin koska kaikki on tuossa iässä vaikeaa jne. - mutta ethän sä heitä nyt mitenkään hylkäisi alkaaksesi "juoksemaan sateenkaaripippaloissa". Heidän elämänsä pohja ei katoaisi minnekään vain siksi, että asuisitte miehesi kanssa eri osoitteissa. Ja varmasti sinäkin haluaisit olla oikeasti onnellinen, sinut lesboutesi kanssa ja ehkä parisuhteessa naisen kanssa.

Pelkästään noin ison asian salailu on erittäin stressaavaa ja uuvuttavaa ja vaikkei siitä kaapista tulosta varmasti heti seuraa pelkkää ruusuilla tanssimista niin voin luvata, että siitä tulee paljon kevyempi mieli, tosiaankin tuntuu kuin aivan jättimäinen paino olisi noussut harteilta. Se on klisee, koska se on totta.

Onko sulla yhtään homo- tai lesbokavereita, joille voisit avautua ihan ensimmäiseksi? Jos ei ole, voisitko kuvitella etsiväsi sellaisia netistä? Älä vaan missään nimessä jää yksin vatvomaan tätä asiaa, ole kiltti ja etsi vertaistukea.

Kauhean vaikea sanoa näin ihan erilaisessa elämäntilanteessa olevana ja sinua tuntematomana muuta... Ihan helvetisti vaan tsemppiä. Älä haaskaa elämääsi, sulla on sitä tovottavasti vielä paljon edessä.

Mutta tämä palsta ei taida olla paras paikka puhua näistä asioista, itsekin olen viime aikoina vähentänyt huomattavasti täällä käymistä ihan vaan sen takia, että täällä näkee jatkuvasti ihan valtavan paljon homofobiaa ja etenkin lesbofobiaa eikä se ole hyväksi mielenterveydelleni. En kyllä osaa oikein ehdottaa mitään tämän tilallekaan... tumblrissa on paljon, PALJON hyviä englanninkielisiä blogeja lesboille mistä saa tukea, neuvoja, jne. mutta suomalaisista en tiedä, olen niin eristäytynyt Suomen sateenkaariyhteisöstä ja Setan sivuiltakaan ei löytynyt puhelinnumeroa tai mitään, mihin voisi soittaa ja jutella. :/

Kyllä kannattaisi kertoa miehelle ja lapsille totuus. Reilumpaa sekä heille että sinulle. Vaikka sinun on ehkä vaikea katsoa asioita siltä kantilta juuri nyt.

Kyllä sinun varmaan pitäisi ensimmäiseksi jutella miehesi kanssa asiasta. Te olette kuitenkin luoneet uutta elämää yhdessä, mitä suurempaa voi olla. Hän saattaa loukkaantua mutta jos on paras kaverisi, kuten sanot, on varmaan jotain jo aavistanut, ehkä pitkäänkin. Ehkä ihmetellyt, mistä on kyse. Ihmistä tuntematta vaikea sanoa, miten reagoi, voi raivostua, masentua, haluta kostaa ja hakeutua vieraisiin. Tai sitten tyynesti ymmärtää, ei voi tietää.

Jos olet kuitenkin tunteistasi varma, teidän parisuhteenne tulevaisuus ei tule olemaan ruusuinen varsinkaan lasten pesästä muuttamisen jälkeen. Sinä räydyt ja kaipaat, ja miehesi vaistoaa sen.

Toisaalta ei se tyttöjen perässä juokseminenkaan "sateenkaaripippaloissa" ole ihan helppoa. Tarjonta on rajallinen ja voi mennä pitkäänkin ennen kuin löydät naisen, jonka kanssa haluat kunnolla pariutua. Sinulla on jo sen verran ikää, että ihan mikä tahansa tuskin kelpaa, eiks vaan.

Ei ihan helppo tilanne tosiaankaan. Mutta Setaa parempaa neuvontaa ja keskustelukumppania voisi löytyä Sexposta. Niillä on anonyymejä sekä netti- että puhelinneuvonta-aikoja, myös naamatusten terapiaa.

Olen transmies ja elin puoli vuotta miehen kanssa heterosuhteelta näyttävässä suhteessa, toisin sanoen yritin leikkiä naista. Väärä rooli, feminiiniset hellittelynimet, väärinsukupuolittaminen rikkoivat minua sisältä. Siispä päädyin sanomaan ne maagiset sanat "Kulta, mä en oo tyttö. Mä oon poika. Sori." Suunnilleen vuosi noiden sanojen jälkeen istuin HUSin transpolilla, nyt minulla on ollut hormonit kohta vuoden ja rinnat poistetaan jossain vaiheessa. Puolisoni kulkenut rinnallani koko tämän matkan, vaikka tie ei ole helppo. En tiedä, tuleeko suhde kestämään koko sukupuolenkorjausprosessia ja ymmärtäisin missä tahansa vaiheesssa, että tämä on hänelle liikaa.

Luulen, että miehesi on aavistanut jotain, läheiset ihmiset eivät ole sokeita tällaisille asioille. Lapsesi ovat jo teini-iän kynnyksellä, on hyvin mahdollista, että hekin ovat. Lapset tietävät nykyään, että osa ihmisistä tulee kaapista vasta keski-iässä tai vanhuksina, riippuu täysin ihmisestä, kuinka vaikeaa on tulla kaapista tuossa iässä. Uskon, että kaikille läheisillesi on kuitenkin tärkeintä, että olet onnellinen, pidemmän päälle. Onnellisuus ja onnettomuus säteilevät aina lähipiiriin.

Minä neuvoisin ottamaan yhteyttä Setaan, joko suoraan toimistolle tai Sinuiksi-neuvontapalveluun (Pirkanmaan Setan). Joskus Setalla on mahdollista järjestää samankaltaisessa tilanteessa ollut henkilö tukihenkilöksi ja antamaan näkökulmaa asiaan. Tuli mieleen, että tuolla Sinuiksi-neuvontapalvelun kysymys-vastauspalstalla taitaa olla jokunen kysymys homomiehiltä vastaavissa tilanteissa. Kysymyksiä ei julkaista ilman lupaa.