Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Millainen on ollut HENKISESTI kauhein olo krapulassa?

Vierailija
10.07.2016 |

Itsellä varmaan monen päivän ryyppyputken jälkeen järkyttävä tärinä ja väsymys, heti kun laittaa silmät kiinni pelottaa aivan kauheasti kaikki. Mitenkään päin ei pysty olemaan ja kun nukahtaa joutuu helvetin keskelle. Pirut ja saatanat yrittää kiusata ja pakoon ei pääse. Unihalvauksia meinaan.
Kun herää tuosta ja nousee juomaan niin tuntuu että pää painaa tonnin ja tippuu alas, koko toiminta päässä on niin epäselvää tasapainotonta paskaa ettei siinä voi kun rukoilla , että paranee.
Ja tuo sama toistui välillä jos oli tullu otettua rankemmin.

Toinen oli kun vedin yliannostuksen ketopinoreilla ja heräsin seuraavaan päivään. Hyi hemmetti! En edes lähde kuvaamaan mutta ei enää koskaan.

Niin ja perus itsemurhafiilikset ja ahdistukset eivät myöskään kivoja ollut.

Itsellä ei siis ole krapulaa, tuli vain mieleen yhdestä keskustelusta.
Olen rauhoittunut noista ajoista ja paljon enkä enää juo itseäni siihen kuntoon että tarvis pahemmin krapulaa enää kärsiä 😂

Kommentit (3)

Vierailija
1/3 |
10.07.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

No niin, minulla ei ole koskaan ollut krapulaa. Juotu on kyllä vähän liikaakin yhdelle elämälle, mutta krapulaa ei ole vain kerta kaikkiaan tullut – etenkään henkistä sellaista. Joskus tietysti oli vähän huono olo, mutta vain niin vähän, että sen saattoi aivan hyvin pistää pelkän väsymyksen piikkiin. Siinä mielessä siis todellakin ihmettelen puhetta siitä, kuinka joillekin tulee oikein joku eksistentialistinen kriisi pienen juhlinnan jälkeen. Liskotkin on kuitenkin asia erikseen.

Vierailija
2/3 |
10.07.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kauheinta oli, kun aamulla tajusin yliopiston juhlissa roikkuneeni ja vokotelleeni proffaa pikkutunneilla. Muisti ei siis ollut mennyt, mikä olisikin ollut armollista. 

Kylmän hien tuskissa vannoin, etten koskaan voi astua kyseiseen oppilaitokseen. Haen siivoojan duunia ja häpeän koko loppuelmäni. 

Järki kuitenkin voitti ja menin kohteeni työhuoneen ovelle, koputin ja pyysin anteeksi. Tyyppi vain naureskeli ja sillä selvä. Tajusin silloin viimeistään parikymppisenä, että miehet ovat itse asiassa vain otettuja tämän kaltaisista tapahtumista. Perheenisä oli ja kieltäytyi suoraselkäisesti kunniasta ja hyvä näin. 

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/3 |
10.07.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Up

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: kolme kolme kahdeksan