Miksi en saisi ottaa rahaa vanhemmiltani?

Ajattelen myös niin, että kun aikanaan vanhemmat jäävät eläkkeelle, minä tuen puolestaan heitä tuolloin taloudellisesti

Ap

Jos olet ainoa lapsi, niin OK. Muuten tasapuolisuuden varmistaminen on tärkeää....

No kyllä minä ja mieheni olemme ottaneet, ja tosi moni muukin. Jos raha on aidosti ylimääräistä, ja se annetaan vanhempien aloitteesta, lapsen tukeminen on erittäin luonnollista opiskeluaikana ja sen jälkeenkin. Ja luulen, että nuo paheksujatkin tuen ottaisivat, jos saisivat.

Niin minäkin tein. Se on täysin ok, silloin kun se on mahdollista!

Vain kateelliset valittaa siitä miten väärin se on.

Missä opiskelet? Pikemminkin päinvastoin: Omista opiskelija kavereistani suurin osa sai rahaa monta sataa euroa kuukaudessa vanhemmiltaan ja suurinpiirtein joka toinen asui vanhempien ostamassa asunnossa. Eikä kukaan paheksunut vanhempien apua.

Varmaan katkeruutta, jos itse joutuvat kituuttamaan opintotuella ja tekemään yötyötä siwan kassalla. Mutta ihan normaalia että vanhemmat auttavat jos siihen on mahdollisuus.

Mitä väärää, usealla on varattomia tai pienituloisia vanhempia, ja heidän mielestään on väärin, että vanhemmat auttavat taloudellisesti. Ota pois vaan, ja keskity opintoihin, ei tarvi raataa Hesellä tmv.

Hmm. Kai tuo perustuu jotenkin ajatukseen siitä, että niin kauan kuin otat vanhemmiltasi rahaa olet ikäänkuin lapsi tai heidän talutusnuorassaan; ajatus siitä, että jokaisen meistä olisi opittava ja kettävä elämään täällä omilla tuloillaan, eikä toisten; ei edes omien vanhempien. - Itse olen ollut toisinaan häämstynyt siitä, että osa laskee oman taloudelliseen tuloonsa myös vanhemmilta, joskus tulevaisuudessa tulevan perinnön. Sen sijaan, että ymmärtäsivät, että vanhemmilla ei ole mitään (juridista) velvollisuutta jättää centtiäkään perinnöksi kenellekään.  

Olis vissiin parempi vanhempien hautoa rahojaan itsellään, niin saisit sit perinnön joskus 7-kymppisenä, kun itse olet velaton. Vois vaikka ostaa lisää sijoitusasuntoja. Vai onko kuitenkin parempi antaa rahaa silloin kun vastaanottajalla on tarve?

Lapsella on aina oikeus lakiosaan, ja kyllä myös moni saa aikaan perintöä, talo, mökki, metsää, autoja. Väärin taas perseaukisten mielestä. Oikein, ellei perijöitä ole, niin Valtio KIITTÄÄ.

Eräälle kaverille ostettiin omistusasunto, oma tuliterä auto ja maksettiin vielä kk-rahaa hänen opiskellessa. Lisäksi hän sai vanhemmiltaan joka vuosi joululahjaksi noin 1000 - 2000 eurolla laadukkaita lahjoja.

Kyllä sitä olis toivonut samanlaista kultalusikkaa itsellekin. Sain minäkin vanhemmilta vähän kk-rahaa opiskellessa. Mutta kaverin meno kyllä ärsytti, olin varmaan kateellinen. En tuntenut ketään toista jota oltais autettu yhtä paljon.

Jos vanhemmilla on varaa ja kohtelevat lapsiaan tasapuolisesti niin ok.

Yksi "huono puoli" voi olla se, että jos opiskelijana tottuu ns. leveään elämään (olettaen nyt etteivät vanhemmat rahoita elämää opintojen jälkeenkin) niin saattaa jopa tuntua että elintaso laskee kun aloittaa työelämän (jos saa ns. normaalia palkkaa, ei huippuhyvää palkkaa).

Tutulle kävi noin, vanhemmat maksoivat vuokran ja mummo maksoi Hesarin +muissakin kuluissa (talvikengät jne.) sai rahallista apua. Kun meni töihin, kaikki ajattelivat että pärjää omillaan, ja niin pärjäsikin, mutta pk-seudun vuokrat ym. kulut (esim. työssä pitää olla siistit vaatteet jne.) niin nykyään valitaa että elää KÖYHÄSTI verrattuna opiskeluaikaan kun ei käytännössä maksanut itse mitään, ja ennen rahakin vain tippui taivaalta (vanhemmat/kela) nyt pitää tehdä 40h/vko rahan eteen töitä.

Vierailija kirjoitti:

Hmm. Kai tuo perustuu jotenkin ajatukseen siitä, että niin kauan kuin otat vanhemmiltasi rahaa olet ikäänkuin lapsi tai heidän talutusnuorassaan; ajatus siitä, että jokaisen meistä olisi opittava ja kettävä elämään täällä omilla tuloillaan, eikä toisten; ei edes omien vanhempien. - Itse olen ollut toisinaan häämstynyt siitä, että osa laskee oman taloudelliseen tuloonsa myös vanhemmilta, joskus tulevaisuudessa tulevan perinnön. Sen sijaan, että ymmärtäsivät, että vanhemmilla ei ole mitään (juridista) velvollisuutta jättää centtiäkään perinnöksi kenellekään.  

Miksi pitäisi kyetä elämään alle 500 eurolla, jos on mahdollisuus muuhunkin? Tai ettei tarvitse ottaa opintolainaa? Varsinkin jos ajatuksena on, että tilanne on väliaikainen?

Tämä menee mielestäni samaan sarjaan, kuin suomalaisten ajatus siitä, että heti pitää muuttaa omilleen ja olla itsenäinen ja omavarainen, kun täyttää 18. Ihmisiä ja tilanteitakin kun on erilaisia.

Mä itse olen saanut aikanaan rahaa vanhemmiltani, ensin opintotuen verran (alaikäinen, en asunut kotona mutta kouluaste oli sellainen ettei opintotukea myönnetty vanhempien korkeiden tulojen vuoksi) ja myöhemmin ns.hätätilanteissa. Olen ollut iloinen ja tyytyväinen, että tämä mahdollisuus on ollut, mutta kuukausittainen tukeminen siinä vaiheessa kun sain jo opintotukea olisi tuntunut siltä, etten ole aikuinen/pärjää itse/napanuora ei ole katkennut. Mielummin kituuttelin arjessa.

Toinen puoli on se, että jos ottaa rahaa vanhemmilta vastaan käy helposti niin, että on sitten riippuvainen heistä. Joka johtaa siihen, että päätöksiin pitää kysyä vanhempien mielipidettä ym, ja käytännössä vanhemmat sitten määräävät ainakin osittain aikuisen lapsensa asioista. Joitakuita tämä ei häiritse, itseäni häiritsisi kovasti.

Sellianen molemminpuolinen apu tarvittaessa on musta hyvä ja ihailtava asia, mutta aikuisen lapsen elättäminen tuntuu hassulta. Mutta jos sua ei asia häiritse, miksi välität siitä mitä toiset ajattelee?

Mitä, anna palaa vaan ap, ja kiitä onneasi. Monet meistä ovat joutuneet rahoittamaan opintonsa lainarahalla, jota maksettiin laman aikana takaisin yli kymmenen vuotta.

N49

Itselleni on ostettu omistusasunto opiskeluita varten. Saan käyttää äitini autoa myös milloin haluan, hän ei jostain syystä tykkää ajaa sillä (outoa). Saan myös kuukaudessa useita satoja euroja avustuksia sekä jouluna lahjoja ym. Tiedostan jatkuvasti olevani etuoikeutettu kultalusikka. Käytän itsestäni usein termiä "syntynyt kultalusikka perseessä". Häpeän jostain syystä etuoikeuksiani todella paljon. Tuntuu koko ajan kuin olisin muille velkaa jotakin ja joudun häpeillen kertomaan etten asu vuokralla vaan maksan pelkän vastikkeen. Olen nyt graduvaiheessa ja valmistumispaniikki on kova. Tuntuu, että rahojen vuoksi minulla on vastuu valmistua äkkiä.

Mukava kuulla, etteivät ainakaan kaikki ajattele, että rahansaaminen olisi väärin. Olen ihan tavallinen ihminen, joten kyllä minuun myös muiden mielipiteet vaikuttavat, siksikin tätä asiaa pohdin.

Isoveljeni on kuollut muutama vuosi sitten, joten olen ainoa lapsi, mutta tiedän että vanhemmat tukivat myös veljen opiskeluaikaa, kun siis tasapuolisuudesta useampi kirjoitti.

Ap

Ja ymmärrän kyllä olevani onnekas ja kiitollinen olen myös vanhemmilleni. Myös napanuorasta moni kirjoitti - vanhempani ovat minulle todella rakkaita ja minusta on ihana nähdä heitä, mutta rahasta huolimatta en koe olevani heihin sidottu. He ovat tehneet selväksi, että raha on minun ja saan tehdä sillä mitä haluan.

Koen myös samaa kuin 16, eli myös häpeän hieman tilannettani.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Jos olet ainoa lapsi, niin OK. Muuten tasapuolisuuden varmistaminen on tärkeää....

Mä olen hieman eri mieltä. Minulla on yksi sisarus ja varakkaat vanhemmat. He ovat ajoittain avustaneet meitä molempia. Mutta ei mitenkään tasaisesti ja samaan aikaan, vaan tarpeen mukaan. Veli on esim saanut kielikurssin ja auton sekä ajokortin. Minä olen saanut tietokoneen ja pyykinpesukoneen. Vanhemmat myös maksoivat joitakin hääkustannuksiani. Tosi kalliita ja kivoja lahjoja. Mutta, ei tulisi mieleenkään kytätä, että saammeko veljen kanssa tasan saman verran molemmat. Ei meillä ole mitään lähtökohtaista oikeutta vanhempiemme varoihin, he saavat itse avustaa meitä omasta vapaasta tahdostaan kuten parhaaksi itselleen ja meille kokevat, vaikkasitten eri summin. Saisivat vaikka testamentata omaisuutensa kissanhoitoyhdistykselle jos haluaisivat, mitäs se minulle kuuluu.