Olen menossa toista kertaa naimisiin eikä kukaan ei usko uuden avioliittoni kestävän. :(.
Menen ensi viikon loppuna toista kertaa naimisiin. Lähes kaikki läheiseni ja ystäväni ovat kettuilleet minulle, ettei uusi avioliittoni tule kuitenkaan kestämään loppuelämää. Itse olen täysin eri mieltä: nyt koen, että olen löytänyt sen elämäni rakkauden, jonka kanssa nimenomaan vietän loppuelämäni ja olen täysin varma asiasta. Mutta mikseivät minun läheiseni ja ystäväni osaa olla onnellisia puolestani? :( Eikös se olekin niin, että toinen avioliitto on se, joka todennäköisimmin tulee kestämään loppuelämän, jos ensimmäinen kariutuu? Kyllähän minulla on jo paljon kokemusta suhteista ja avioliitosta, joten ihan hyvin voin sanoa tämän uuden tulevan aviomieheni kohdalla, että pysymme yhdessä kunnes kuolema meidät erottaa. (Näin piti olla myös ensimmäisen avioliittoni kohdalla, mutta eipä mies halunnutkaan sitten kunnolla panostaa enää suhteeseemme, joten oli pakko jättää hänet.)
Miksi kukaan ei ymmärrä?
Kommentit (23)
Vierailija kirjoitti:
Näin piti olla myös ensimmäisen avioliittoni kohdalla, mutta eipä mies halunnutkaan sitten kunnolla panostaa enää suhteeseemme, joten oli pakko jättää hänet.
Jokainen normaalijärkinen ymmärtää, että et ole pitkäaikaisten liittojen nainen. Heti kun mies ei olekaan hurmaava palvelija ja jännittävä uusi tuttavuus, niin on "pakko" jättää.
Onkohan nyt ihan porvoosta. Ei kai kenenkään ystävät ja tuttavat sano, että sun liitto ei tuu kestämään? Jos noin käyttäydyttäisiin, niin miehen olisi pakko olla niin pommivarma floppi, että kannattaisi perua ne häät ellet itse ole tuosta taloudellisesti hyötymässä.
Vierailija kirjoitti:
Pitääkö muiden ymmärtää?
Enhän minä voi vaatia ymmärrystä muilta, mutta tuntuu silti pahalta, kun mm. omat vanhempani, sisarukseni ja moni parhaimmista ystävistäni eivät usko uuden onneni kestävän. Vain kourallinen läheisiäni ovat aidosti onnellisia puolestani. :(
Vierailija kirjoitti:
Menen ensi viikon loppuna toista kertaa naimisiin. Lähes kaikki läheiseni ja ystäväni ovat kettuilleet minulle, ettei uusi avioliittoni tule kuitenkaan kestämään loppuelämää. Itse olen täysin eri mieltä: nyt koen, että olen löytänyt sen elämäni rakkauden, jonka kanssa nimenomaan vietän loppuelämäni ja olen täysin varma asiasta. Mutta mikseivät minun läheiseni ja ystäväni osaa olla onnellisia puolestani? :( Eikös se olekin niin, että toinen avioliitto on se, joka todennäköisimmin tulee kestämään loppuelämän, jos ensimmäinen kariutuu? Kyllähän minulla on jo paljon kokemusta suhteista ja avioliitosta, joten ihan hyvin voin sanoa tämän uuden tulevan aviomieheni kohdalla, että pysymme yhdessä kunnes kuolema meidät erottaa. (Näin piti olla myös ensimmäisen avioliittoni kohdalla, mutta eipä mies halunnutkaan sitten kunnolla panostaa enää suhteeseemme, joten oli pakko jättää hänet.)
Miksi kukaan ei ymmärrä?
Edellisen kerran siis menit naimisiin, vaikka tiesit, että mies ei ole elämäsi rakkaus etkä halua elää hänen kanssaan loppuelämääsi? Vai ajattelitko silloinkin samalla tavalla kuin nyt?
Miehessähän se vika aina on. Yllätys.
No, jos vakuuttelet kaikille, että tämä kestää satavarmasti kuolemaan asti, voi moni jo kyseenalaistaa tuollaisen, vaikka kyseessä ois eka avioliitto. Miksi sun pitää vakuutella sitä liiton kestävyyttä? Vakuutteletko samalla itseäsi?
Vierailija kirjoitti:
Miehessähän se vika aina on. Yllätys.
Jep , eka mies ei varmaankaan toiminut juuri niin kuin ap vaati ja halusi = paska mies.
Usein ulkopuoliset näkevät asian realistisemmin. Ilmeisesti heidän mielestään, sinut ja tulevan miehesi kanssakäymisen nähtyään jo näkevät suhteemme tule toimimaan. Näin kävi minullekin, tosin oli ensimmäinen liittoni. Kukaan läheisistäni ei siihen uskonut, minä sitäkin enemmän mitä vastustettiin. Oikeassa olivat, ikävä kyllä.
Hienoja läheisiä ja " kavereita" sinulla jos noin on.
Todella ikävää että sanovat noin. Toinen avioliitto on omasta mielestäni se aikuisten ihmisten liitto. Tiedetään jo kokemuksesta mikä voi mennä pieleen ja silti ollaan valmiita lähtemään siihen uudelleen. Se on sitä uskoa, toivoa ja rakkautta :)
Oletko sinä erikseen korostanut läheisillesi, että tulet tämän miehen kanssa olemaan loppuelämäsi? Vai miksi he epäilevät, ettei liitto kestä juuri loppuelämää?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitääkö muiden ymmärtää?
Enhän minä voi vaatia ymmärrystä muilta, mutta tuntuu silti pahalta, kun mm. omat vanhempani, sisarukseni ja moni parhaimmista ystävistäni eivät usko uuden onneni kestävän. Vain kourallinen läheisiäni ovat aidosti onnellisia puolestani. :(
Jos sinulla on takanasi lukuisia suhteita ja yksi avioliitto, niin on todennäköistä että tämäkin avioliitto on jatkumoa noille edellisille. Olen törmännyt tällaisiin naisiin, kyseiset naiset ovat entisiä naisystäviäni, heillä oli ollut ennestään todella monia miehiä ja minä olin vain yksi muiden joukossa. Heillä on ollut minun jälkeeni useita uusia "rakkaita".
Ikävä kyllä usein jos eka ei kestä ei se toinenkaan kestä. Todennäköisyys että eroat myös toisesta on suurempi kuin niillä jotka pysyvät sen 1.kanssa pitkään. Omassa ystäväpiirissäni on paljon sellaisia, joiden omat vanhemmat on eronneet ja myös he itse ovat eronneet, muutamat useankin kerran. Itselläni ja miehelläni on molemmilla vanhemmat olleet yhdessä eikä ole eronneet, tosin mieheni vanhemmat ovat jo kuolleet. Olemme itse olleet naimisissa yli 20v ja molemmat siskoni ovat myös olleet yli 10v naimisissa saman miehen kanssa. Myös mieheni sisarukset ovat yhtä lukuunottamatta pysyneet yhdessä. Omalla isalläni on 5 sisarusta ja heistä vain 1 on eronnut. Uskon että se malli joka tulee kotoa vaikuttaa myös paljon. Nykyaikana ihmiset ovat kovin itsekkäitä. Oma onni menee lasten onnen edelle eikä suhteisiin viitsitä panostaa. Meillä 3 lasta eikä pikkulapsiaika todellakaan ollut helppoa, mutta kun siitä selvisi niin rakkaus vain lisääntyi ja olemme todella toistemme sielunkumppanit ja rakastamme toisiamme tällähetkellä ehkä enemmän kuin koskaan aikaisemmin.
Oliko ensimmäisen kanssa avioehtoa? Entä tämän tulevan kanssa?
Tilastot kertoo että toisen (ja seuraavien) avioliittojen kohdalla eron mahdollisuus kasvaa. Mutta ei se ole muuta kuin tilasto
Vierailija kirjoitti:
Usein ulkopuoliset näkevät asian realistisemmin. Ilmeisesti heidän mielestään, sinut ja tulevan miehesi kanssakäymisen nähtyään jo näkevät suhteemme tule toimimaan. Näin kävi minullekin, tosin oli ensimmäinen liittoni. Kukaan läheisistäni ei siihen uskonut, minä sitäkin enemmän mitä vastustettiin. Oikeassa olivat, ikävä kyllä.[/quote
Tässä on paljon perää.
Hyvä kommentti :)
Olet viisastunut, kun sinulla on jo kokemusta. Luulen, että kestää. Mutta jos se ei tunnu oikealta, eroat tietenkin. Huonossa suhteessa ei kannata olla. Ehkä ystäväsi ymmärtävät tämän? Onnea teille!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Menen ensi viikon loppuna toista kertaa naimisiin. Lähes kaikki läheiseni ja ystäväni ovat kettuilleet minulle, ettei uusi avioliittoni tule kuitenkaan kestämään loppuelämää. Itse olen täysin eri mieltä: nyt koen, että olen löytänyt sen elämäni rakkauden, jonka kanssa nimenomaan vietän loppuelämäni ja olen täysin varma asiasta. Mutta mikseivät minun läheiseni ja ystäväni osaa olla onnellisia puolestani? :( Eikös se olekin niin, että toinen avioliitto on se, joka todennäköisimmin tulee kestämään loppuelämän, jos ensimmäinen kariutuu? Kyllähän minulla on jo paljon kokemusta suhteista ja avioliitosta, joten ihan hyvin voin sanoa tämän uuden tulevan aviomieheni kohdalla, että pysymme yhdessä kunnes kuolema meidät erottaa. (Näin piti olla myös ensimmäisen avioliittoni kohdalla, mutta eipä mies halunnutkaan sitten kunnolla panostaa enää suhteeseemme, joten oli pakko jättää hänet.)
Miksi kukaan ei ymmärrä?
Edellisen kerran siis menit naimisiin, vaikka tiesit, että mies ei ole elämäsi rakkaus etkä halua elää hänen kanssaan loppuelämääsi? Vai ajattelitko silloinkin samalla tavalla kuin nyt?
Luulin, että ensimmäinen aviomieheni olisi ollut se elämäni rakkaus. Kuitenkin osoittautui, ettei hän olekaan. Hänestä paljastui avioliiton aikana uusia puolia, joita minä taas en voinut sietää. Rakkauteni häntä kohtaan siis kuihtui pois, ja jouduin jättämään hänet
N 43 kirjoitti:
Oletko sinä erikseen korostanut läheisillesi, että tulet tämän miehen kanssa olemaan loppuelämäsi? Vai miksi he epäilevät, ettei liitto kestä juuri loppuelämää?
Olen minä sanonut, että koen uuden mieheni olevan se todellinen elämäni rakkaus, jonka kanssa vietän loppuelämäni. He epäilevät myös siksi, että jouduin päättämään edellisen avioliittoni reilun kolmen vuoden jälkeen.
Pitääkö muiden ymmärtää?