Miksi otit koiran?

Otin koiran koska se tarvitsi uuden kodin.

Edellisen menetys oli kova paikka ja sanoin ettei koskaan enää,mutta..

Minusta koira pitäisi ottaa ensisijaisesti sillä ajatuksella, mitä sinä voit tarjota koiralle, ei toisinpäin.

Meillä aina ollut koira ja pisimmillään 15v. Kun koira otetaan, se pidetään. Eihän kukaan lapsiaankaan palauta.

Hankin seurakoiraksi, eli lenkkikaveriksi ja kotiin seuraksi. Koiran tultua olen miettinyt miksei minulla aina ole ollut koiraa, eli suosittelen!

Minulle se on metsästyskaveri, vahtikoira, harrastuskoira ja kumppani, joka kuuntelee eikä koskaan tuomitse.

Seurakoira ja kumppani ovat ristiriidassa. Koiran otin huvikseni tyttöystävän kanssa. Joten seuraa ja kumppani olivat jo.

Sinkkumies

Tuli vauvakuume, mutta en oikeasti järjellä ajatellen tahtonut enempää lapsia. Otin seurakoiran, jonka olen kyllä kouluttanut hyvin. Pieni söpö pentuna!

Vierailija kirjoitti:

Otin koiran koska se tarvitsi uuden kodin.

Edellisen menetys oli kova paikka ja sanoin ettei koskaan enää,mutta..

Minusta koira pitäisi ottaa ensisijaisesti sillä ajatuksella, mitä sinä voit tarjota koiralle, ei toisinpäin.

Meillä aina ollut koira ja pisimmillään 15v. Kun koira otetaan, se pidetään. Eihän kukaan lapsiaankaan palauta.

Meillä on kennelistä ostettu koira, mutta minäkin ajattelen, että jos ottaa koiran, on koiralle tarjottava paras mahdollinen elämä. Eli koska koira ei voi vapaasti kulkea missä haluaa, vaan on tavallaan "vankina" kanssasi ja hihnassa, niin on sinun vastuullasi viedä koiraa eri paikkoihin ja tehdä koiran elämästä hyvä elämä. Sama koskee koiran kanssa puuhailua ja koiran hoitamista/ruokkimista.

Vierailija kirjoitti:

Seurakoira ja kumppani ovat ristiriidassa. Koiran otin huvikseni tyttöystävän kanssa. Joten seuraa ja kumppani olivat jo.

Sinkkumies

Eivät ole ristiriidassa. Ja kumppani ei tarkoita samaa kuin ainoa kumppani.

Vierailija kirjoitti:

Tuli vauvakuume, mutta en oikeasti järjellä ajatellen tahtonut enempää lapsia. Otin seurakoiran, jonka olen kyllä kouluttanut hyvin. Pieni söpö pentuna!

Ei enää söpö aikuisena?

;-)

Otin koiran pitkän harkinnan jälkeen. Vanha koirani alkoi olla jo saattohoito -kuntoinen ja uudelle työkoiralle oli todella tilausta. Ensisijaisesti koiran pitää olla sellainen, että sitä voi pitää koko perheen lemmikkinä, sillä sellainenhan se on sen lisäksi, että sillä töitä tehdään. Töitä on kuitenkin se 8-10 tuntia päivässä taukoineen, kotona ollaan kuitekin suurin osa ajasta. Tätä koiraa etsin itselleni joitain vuosia, ennen kuin törmäsin mieleiseen narttuun, jolla kasvattaja onneksi aikoi teettää pennut kunhan terveystarkastukset on tehty ja sopiva sulhanen löydetty.

Nyt olen taas siinä tilanteessa, että uusi koira on laitettu tilaukseen, sillä nyt tämä nykyinen alkaa olla eläkeiässä.

Pieni ja nätti aikuisenakin, mutta pentu oli hellyyttävän vauvamainen.

Seuraksi, ehkä vähän harrastuskaveriksikin. Enemmän kuitenkin halusin koiran ihan vain arkielämään mukaan. Siitä on kyllä niin paljon iloa joka päivä, vaikka tietysti myös huolta ja vastuuta.

Lenkkikaveriksi itselleni, seurakoiraksi lapsille

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Seurakoira ja kumppani ovat ristiriidassa. Koiran otin huvikseni tyttöystävän kanssa. Joten seuraa ja kumppani olivat jo.

Sinkkumies

Eivät ole ristiriidassa. Ja kumppani ei tarkoita samaa kuin ainoa kumppani.

Eiköhän jokainen tarkoita sen merkityksen itse. Minulle koirani ei ole kumppani, vaan kaverini.

Sinkkumies

Iloksi elämääni. Muutama koiraton vuosi tuntui aikuisiällä todella kolkolta kun kotona oli aina koira ollut. Olen myös kiinnostunut harrastamaan kaikenlaista koiran kanssa. Hyvä pointti tuolla aiemmin se, että mitä pystyy itse tarjoamaan koiralleen. Minulle koirani on yksi tärkeimpiä ja rakkaimpia asioita elämässäni. Kaikki yhdessä tekeminen antaa vain niin paljon. En mitään vastaavaa tunnetta ole saanut muusta kuin koiran kanssa yhdessä tekemisestä. :)

Seurakoira ja en tiedä miksi silloin 9 vuottasitten sen otin.

Sain 13-vuotiaana labradorinnoutajan synttärilahjaksi "kun halusin". Olihan tuon kanssa ihan kiva touhuta maaseudulla mutta aika nopeasti huomasin olevani enemmän kissaihminen ja omilleni muuttaessa koira jäikin äidilleni.

Rakas oli siitä huolimatta ja tuli erinomaisesti toimeen kissojeni kanssa mutta uutta en ottaisi koska minulla ei ole tarjota koiralle sen vaatimaa elämänlaatua. Ennemmin käperryn kissojen kanssa sohvalle kuin lenkitän koiraa säästä ja kellonajasta riippumatta. Kissat voi myös tarvittaessa jättää huoletta yhdeksi yöksi keskenään jos tulee yllättäviä menoja.

Voisin harkita koiraa vain siinä tapauksessa että mahdollinen kumppanini haluaa koiran ja olisi valmis myös pääsääntöisesti itse siitä huolehtimaan.

N31

otin koiran koska se on hyväksi noille murkuille ja vaimo tahtoi. Seura- ja harrestekoiraksi tuo on otettu, mutta koska sekaroituinen niin ei onneksi tarvitse edes miettiä mitään näyttelyitä ja jalostuskuvioita.

Koska haaveilin siitä 10 vuotta.

Seurakoira. Koiran ja omistajan suhde kiinnosti, ja ajattelin että koiran kanssa en olisi niin ahdistunut kuin muuten. Olin oikeassa. En ole mikään koirahullu eikä koirasta luopuminen tule kaatamaan maailmaani, kun niin lopulta käy, mutta kyllä se mielialaan on vaikuttanut, että joka päivä kotona tervehtii epeli aivan riemuissaan minun näkemisestäni. :D

Koska koira on maailman paras Ystävä, ei tuomikse, on turvallista nukahtaa koira kainalossa. Pidän koirastani enemmän kuin ihmisistä ylipäätää.